Artikkelit jotka sisältää sanan 'vegetation'
Erirakenteishakkuiden vaikutus aluskasvillisuuden rakenteeseen metsäojitetuissa korvissa.
English title: Short-term effects of selection harvesting on the structure of understorey vegetation in drained Picea abies mires.
Original keywords:
kasvillisuus;
jatkuva kasvatus;
parittainen t-testi;
poimintahakkuu;
turvekangas;
yleistetty lineaarinen malli;
yläharvennus
English keywords:
peatland;
ground vegetation;
continuous cover forestry;
generalized linear model;
paired sample t-test;
thinning from above;
uneven-aged cutting
Tiivistelmä |
Näytä lisätiedot
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
Jatkuvapeitteistä metsänkasvatusta on ehdotettu vaihtoehdoksi avohakkuiden käyttöön perustuvalle metsänkasvatukselle etenkin turvemailla, mutta menetelmän vaikutukset tunnetaan puutteellisesti. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli analysoida voimakkuudeltaan kahden erilaisen erirakenteishakkuun (hakkuun jälkeiset puuston pohjapinta-alat 17 m²/ha ja 12–13 m²/ha) aiheuttamia, kahden vuoden aikana tapahtuneita kasvillisuusmuutoksia metsäojitetuissa korvissa sekä testata voiko hakkuiden aiheuttamia kasvilajien runsausmuutoksia ennustaa valtakunnalliseen (VMI) kasvillisuusaineistoon perustuvien mallien avulla. Erirakenteishakkuiden vaikutusta lajistoon sekä lajien ja lajiryhmien runsauksiin tutkittiin kokeellisesti kohteilla, jotka sijaitsivat eteläboreaalisen vyöhykkeen pohjoisosissa Multialla, Heinävedellä ja Juuassa. Kasvilajien vasteita koeala- ja puustotunnuksiin, erityisesti puuston pohjapinta-alaan, tutkittiin koko maan kattavan kasvillisuusaineiston avulla. Lisäksi analysoitiin vastemallien soveltuvuutta hakkuiden vaikutusten ennustamiseen käyttäen kokeellisen tutkimuksen aineistoa testiaineistona. Heinät ja sarat sekä ruohot runsastuivat nopeasti hakkuun jälkeen. Selvimmin hyötyivät pallosara (Carex globularis), metsätähti (Trientalis europaea) ja metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana). Kenttäkerrokseen kuuluvat puut (alle 50 cm) ja pensaat runsastuivat voimakkaammin hakatuilla aloilla, lajeista esimerkkinä vadelma (Rubus idaeus). Mustikan (Vaccinium myrtillus) ja puolukan (Vaccinium vitis-idaea) runsauksissa ei tapahtunut juuri muutoksia. Sammalet yleensä niukkenivat hakkuun myötä, mutta karikkeella kasvavat suikerosammalet (Brachythecium spp.) hieman runsastuivat voimakkaammin käsitellyillä aloilla. Lajimäärämuutokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Tutkitut käsittelyt olivat kasvillisuutta hyvin säästäviä. Tulokset ovat todennäköisesti yleistettävissä tavanomaisten harvennusten vaikutuksiin. Kasvilajien vastemallit selittivät havaittujen peittävyysmuutosten suuntaa pääosin hyvin, mutta peittävyyksien tasoissa oli selvää, osin ajourista ja hakkuutähteistä johtuvaa vaihtelua. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää arvioitaessa eri hakkuutapojen vaikutuksia aluskasvillisuuden rakenteeseen, sen merkitykseen metsikön vesi- ja ravinnetaseisiin, metsien uudistumiseen sekä ekosysteemipalveluihin.
Peräpohjolan rimpikoivulettojen, lähityyppien ja keskustavaikutteisten rimpilettojen tunnuslajit ja lajimäärä: analyysi klassisesta aineistosta.
English title: Diagnostic species and richness of wet rich birch fens, corresponding fens and rich flark fens in NBs Finland: analysis from a classic data.
Original keywords:
ekologinen tulkinta;
kasvillisuusluokittelu;
sirppisammalrimpineva;
kuirisammalrimpiletto
English keywords:
ecological interpretation;
vegetation classification;
Warnstorfia exannulata fen;
Calliergon richardsonii fen
Tiivistelmä |
Näytä lisätiedot
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
Testasimme Ruuhijärven (1960) klassisen kasvillisuusaineiston pohjalta Peräpohjolan aapasuoalueen mesotrofisten sirppisammalrimpinevojen (MeSsRiN), Richardsonii rimpilettojen (RicRiL), rimpisten koivulettojen (RiKoL) ja keskustavaikutteisten rimpilettojen (2 alatyyppiä, RevRiL, ScoRiL) luokittelua klusterianalyysin avulla. Tyypeistä erityisesti Peräpohjolaan keskittyvät Richardsonii rimpiletot ovat huonosti tunnettuja. Kyseessä on pienen aineiston analyysi (noin 50 näytealaa). Ordinaation avulla tulkitsimme aineiston päävaihtelusuunnat ja erityishuomion kiinnitimme klusterianalyysin esiin tuomaan kasvillisuuden hierarkkiseen rakenteeseen ja lajimääriin. Klusterianalyysin testikasvillisuusyksiköt nimesimme yhdistäen kasvisosiologisen Braun-Blanquet luokittelun ja cajanderilaisten suotyyppien nimeämistavan piirteitä. Ennakkoluokitteluista riippumaton testiluokittelu osoittautui hyvin samanlaiseksi kuin näytealojen alkuperäinen luokittelu. Rimpistä koivulettoa ja Richardsonii rimpilettoa lähinnä vastaavat klusterit muodostivat hierarkian alimman tason, jota kutsumme rimpikoivulettoryhmäksi. Richardsonii rimpilettoa vastaavan klusterin tunnuslajiksi saatiin kuitenkin lettokuirisammalen sijasta pohjansirppisammal Warnstorfia tundrae. Boreaalinen rimpikoivulettoryhmä, ja sen sisällä erityisesti Richardsonii rimpilettoa vastaava klusteri, osoittautui Suomen pohjoisboreaalisten aapa- ja palsasoiden rimpinevojen- ja lettojen lajirikkaimmaksi habitaatiksi Ruuhijärven (1960) aineiston perusteella. Lajirikkaudelle löydettiin kasvimaantieteellinen selitys. Tutkimus toi kaksi aineistollista näkökohtaa kysymykseen, onko Richardsonii rimpiletto rimpisestä koivuletosta erillisenä noteerattava kasvillisuusyksikkö pelkän pohja-, kenttä- ja pensaskerroksen lajikoostumuksen perusteella tarkasteltuna. (1) Aineistosta puuttuu tunnettu suursaravaltainen kasvillisuustapaus, joka vaikeuttaa yksikköjen varmaa määrittelyä tällä hetkellä, samoin raja luhtaisempaan kasvillisuuteen on osin auki. (2) Ruuhijärven nykyisestä aineistosta tehty analyysi kuitenkin tuo rimpistä koivulettoa ja Richardsonii-rimpilettoa vastaavien klustereiden välille ekologisesti tulkittavan eron, mikä saattaa viitata kahteen alatyyppiin tai varianttiin. Sen sijaan rimpiset koivuletot ja Richardsonii-rimpiletot/ kuirisammalrimpiletot ovat analyysin perusteella kasvillisuudeltaan kaukana keskustavaikutteisista rimpiletoista (ScoRiL, RevRiL), mikä saattaisi olla hyvä ottaa jollakin tavalla huomioon myös uhanalaisuutta haarukoivassa luontotyyppiluokittelussa.
Avosuo- ja sekatyyppien turvekangaskehitys.
English title: Secondary succession of threeless and composite mire site types after drainage.
Original keywords:
lannoitus;
karuuntuminen;
kasvillisuus;
monimuotoisuus;
ravinteisuus;
sekundaarisukkessio
English keywords:
fertilization;
biodiversity;
impoverishment of vegetation;
nutrient content;
understorey vegetation
Tiivistelmä |
Näytä lisätiedot
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
Monien minerotrofisten avosuo- ja sekatyyppien aluskasvillisuus karuuntuu metsäojituksen seurauksena. Tämä liittyy kasvien ravinteiden saantia säätelevään vaihtokapasiteettiin. Kun ojituksen seurauksena vesitilavuus pienenee ja happamuus kasvaa, kasvupaikalle leviää laji, jonka vaihtokapasiteetti on kosteammalla alustalla viihtyvän lajin vaihtokapasiteettia korkeampi. Suokasviyhteisön vesi- ja ravinnetalous kytkeytyvät näin toisiinsa. Tässä katsauksessa tarkastellaan lyhyesti myös pintaturpeen ravinnevaroja ja ravinteiden kiertoa. Ojituksen aiheuttamasta kosteus- ja ravinnevaihtelun pienentymisestä on seurauksena se, että ojitus korostaa korpisuuden ja rämeisyyden merkitystä kasviyhteisöjen koostumusta määräävinä tekijöinä: korpisuus sisältää kuusivaltaisten kivennäismaiden kasvillisuutta ja rämeisyys vähäravinteisten mäntymetsien kasvillisuutta. Avosuo- ja sekatyypeillä lajiston vaihtuminen eli kasviyhteisön muutos ojituksen seurauksena on yleensä suurempi kuin aidoilla, mätäspintavaltaisilla suotyypeillä. Metsäojituksen jälkeen aidot korpi- ja rämetyypit pitävät aluskasvillisuuden osoittaman ravinteisuustasonsa parhaiten ja sekatyypit sitä paremmin mitä enemmän kasvupaikalla on korpisuus –reunavaikutusta. Avosuo- ja rämesekatyyppien ravinteisuustaso sitä vastoin laskee. Artikkelissa arvioidaan sen aiheuttamia seurauksia ja ongelmia kasvupaikkojen luokittelulle. Työssä kuvataan rämekarhunsammalturvekangas, joka sijoittuu erikoistapauksena varputurvekangas II –tyyppiin. Lopuksi tarkastellaan lannoitusvaikutuksia ja pohditaan kakkostyypin turvekankaiden tulevaa kehitystä. Lannoitukset muuttavat runsastyppisten, mutta vähän kivennäisravinteita sisältävien avosuo- ja sekatyyppilähtöisten turvemaiden kasvuolosuhteita ja kasvillisuutta huomattavasti. Ravinteisuusluokka voi nousta - jatkolannoituksin ja tuhkalannoituksella se on ilmeistä. Avosuo- ja sekatyyppien turvekangaskehitys voi olla hyvin vaihtelevaa ja epävakaata johtuen alkuperäisen suon ravinteisuudesta, turvekerroksesta ja sen rakenteesta, ojitustehokkuudesta, lämpösummasta ja erilaisista lannoituksista. Kun tällaisia ojitusaloja on kuivattu pitkään ja niitä on lannoitettu sekä myöhemmin uudistettu pintaturvekerrosta muokaten, nevaisuudesta tai lettoisuudesta kertovaa II-tyypin leimaa on vaikea tai mahdotonta havaita.
-
Hotanen,
Luonnonvarakeskus, Joensuu. PL 68, 80101 Joensuu
Sähköposti:
juha-pekka.hotanen@luke.fi
- Saarinen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
- Nousiainen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Azorien rahkasuot – esimerkkinä Terceira-saaren suot.
English title: Classification of Sphagnum peatlands in Azores — cases from Terceira Island.
Tiivistelmä |
Näytä lisätiedot
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
The aims of this study were to explore the mires (peatlands) in Terceira Island of Azores, invent their vegetation and ecology, and classify the mires to the ecological groups. In the field, totally 300 mires were identified and mapped, of which 58 were selected for the detailed analysis of this study. Physical, chemical, floristic, hydrological and geomorphologic data of the mires were collected in 1997–2004. The data were organized and analysed using ordination methods (CA). A detailed distribution map of the mires in the Island is presented. Three major mire site groups occurring in Azores were identified: (1) Basin mires; (2) Transition and raised mires and (3) Hillside and blanket mires. The profiles and the plant species of these site type groups are presented.
-
Mendes,
Centro do Clima, Meteorologia e Mudanças Globais (C_CMMG) – CITTA. GEVA Intergraph Registed Laboratory, Departamento de Ciências Agrárias Universidade dos Açores. Rua Capitão João d’Ávlia – Pico da Urze 9700-042 Angra do Heroísmo Açores, Portugal
Sähköposti:
ei.tietoa@nn.oo
- Dias, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Aapasoiden nuoret sukkessiovaiheet Pohjois-Pohjanmaan maankohoamisrannikolla.
English title: Young successional stages of aapa mires on the land uplift coast of northern Ostrobothnia, Finland.
Original keywords:
Aapasuo;
soiden ekohydrologia;
soiden sukkessio;
soiden kehitysvaiheet;
soiden kasvillisuusgradientit;
kronosekvenssi;
maankohoamisrannikot
English keywords:
peatland;
aapa mire;
ecohydrology;
successional stages;
vegetation gradients;
chronosequence;
land uplift coast
Tiivistelmä |
Näytä lisätiedot
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
Maankohoamisesta johtuvan rannansiirtymisen tuloksena on Perämeren rannikolle syntynyt aapasoiden nuorista kehitysvaiheista koostuvia sukkessiosarjoja. Ne ovat ekologisesti ja tieteellisesti arvokkaita ekosysteemejä, jotka ovat ainutlaatuisia maailmassa. Näiden soiden ekologiaa ja nykyistä tilaa on kuitenkin tutkittu verrattain vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa aapasoiden nuorten kehitysvaiheiden suojeluarvon ja niiden säilymiseen liittyvien uhkien arviointiin ja selvittää soistumiseen liittyviä syitä sekä kasvillisuuden ekologisten vaihtelusuuntien ilmenemistä hydrologialtaan erilaisissa osissa suoaltaita. Tässä tutkimuksessa esitetään tuloksia nuorten (alle 2000 vuotta), luonnontilaisten aapasoiden määrän arvioinnista ja niiden kasvillisuuskartoituksesta kahdelta laajimmalta yhtenäiseltä aapasoiden sukkessiosarja-alueelta Perämeren rannikolla. Alueista toisen maaperä on moreenivaltainen ja toisen hiekkavaltainen. Tulokset osoittivat, että aapasoiden kehitysvaiheissa on suuri osa lettomaisia ja keskiravinteisia nevoja ja vain hyvin rajallinen määrä rahkasammalten kasvusta eroaa rämeiden sukkession alkuvaiheiden kehityksestä. Aapasoiden sukkessiosarjat ulottuvat koko valuma-alueen soistumiseltaan useiden satojen hehtaarein alueelle. Hydrologialtaan erilaiset valuma-alueen osat kehittyvät yhdessä muodostaen yhden kokonaisuuden. Vedenjakajien tuntumassa primääristä soistumista ilmenee pienien painanteiden ja lampien soistumisena, missä rahkasammalten kasvu painanteiden yli on hyvin nopeaa. Valuma-alueen alajuoksun osissa primääristä soistumista tapahtuu laajoilla märillä luhdilla, jossa veden virtaus on voimakasta. Myöhempi suon kehitys, jossa tapahtuu mm. ympäröivien kangasmetsien soistumista näyttää johtavan aapasuokompleksin muodostumiseen, jossa reunaosat ovat rahkasammalen vallitsemia ja keskusosat rimpipintaisia. Tulokset osoittavat, että nuorten aapasoiden suojelussa olisi olennaista kiinnittää huomiota soistuvien valuma-alueiden hydrologian säilyttämiseen. Valitettavasti hyvin harvat tällaisista valuma-alueista ovat enää nykyisin luonnontilaisia.
-
Rehell,
Sakari Rehell, Metsähallitus, luontopalvelut, PL 81, FI-90101, Oulu, Finland. e-mail: sakari.rehell@metsa.fi
Sähköposti:
ei.tietoa@nn.oo
- Heikkilä, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Kavillisuus puutomana pidetyllä metsäojitusalueella.
English title: Vegetation on an artificially treeless drained mire.
Tiivistelmä |
Näytä lisätiedot
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
In this study the vegetation composition of a drained mire that was partly forested and partly kept treeless was compared. The study site was a low sedge fen near the town Oulu in west central Finland. Drainage was carried out in the 1930s. A power transmission line was drawn through the fen in 1956. The area under the line was kept treeless through repeated cleanings. In summer 2004 the vegetation was inventoried on a study area half of which was on the treeless and half on the forested part. The forested and treeless parts were similar with respect to mire site type, depth of peat layer and efficiency of drainage. Therefore the effect of the tree stand on the vegetation on the forested part was obvious. The secondary succession of the vegetation had been significantly slower on the treeless part. Practically no forest moss species, but also fewer Sphagnum moss species were found on the treeless part. On the other hand, a number of sedge-like plants were found only there. With regard to species number and coverage, the largest group was dwarf shrubs, especially on the forested part.
-
Silfverberg,
Metsäntutkimuslaitos, Vantaan toimintayksikkö (Finnish Forest Research Institute, P.O. Box 18) PL 18, FIN- 01301 Vantaa, Finland
Sähköposti:
ei.tietoa@nn.oo
- Seväkivi, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Nursing plants in peatland restoration: on their potential use to alleviate frost heaving problems.
Avainsanat:
Sphagnum;
revegetation;
regeneration;
rehabilitation;
colonisation;
degraded mire;
peat erosion
Tiivistelmä |
Näytä lisätiedot
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
Peatland restoration measures usually require the rewetting of the disturbed ecosystem. In northern latitudes, the increase in wetness of the bare peat substrate causes frost heaving. In this paper, we described the problem of frost heaving in cutover peatlands and an array of means whereby it can be diminished. Several avenues of research should be pursued with the use of nursing plants to reduce frost heaving and promote Sphagnum establishment and growth. For large scale restoration of peatland ecosystems, Polytrichum strictum appears to be a good potential nursing plant to Sphagnum. However the importance of competition between polytric and Sphagnum is unknown and we do not know under which conditions the association is beneficial or not.
-
Groeneveld,
Groupe Recherche en Écologie des Tourbières and Centre d'Études Nordiques, Pavillon Paul-Comtois, Université Laval, Québec, Canada
Sähköposti:
ei.tietoa@nn.oo
- Rochefort, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Kasvillisuuden sukkessio ja monimuotoisuus Teuravuoman koeojitusalueella Pohjois-Suomessa.
English title: Vegetation succession and diversity on Teuravuoma experimental drainage area in northern Finland.
Avainsanat:
fen;
aapa mire;
compositional gradients;
FUPGMA classification;
GNMDS ordination;
peatland vegetation
Tiivistelmä |
Näytä lisätiedot
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
This case study deals with the effects of forest drainage on six mire site types represented by 33 permanent sample plots within a Finnish aapa mire complex located in north boreal vegetation zone. We analysed the main compositional gradients, the abundances of plant species and the diversity of vegetation. The vegetation descriptions were made about at the time of drainage in 1933 and after that in 1943, 1950 and 1994. The forest drainage emphasized the importance of spruce mire and hummock-level bog influences (mire margin and mire expanse effects respectively) in controlling the structure of plant communities. The change of plant community was greatest on fertile mire site types, also spruce mire influence promoted the secondary succession. As expected, the shallow-rooted and/or demanding flark-level vascular plants and (eutrophic) fen mosses had not been able to adapt to the ground water level drawdown. At first, after drainage, species number, Shannon's H' and Simpson's D increased: many mire species of hummock and intermediate level microsites had increased while also pioneer and forest species had colonized the plots. By 1994, however, as the mire species were decreasing these measures had turned to decline except on the (most) infertile site types. Pielou's J' and the evenness based on D reacted vaguely, decreasing a little, though, from 1933 to 1994. Thus, in such cases the dominance in the vegetation had increased. The beta-diversity describing here the differences between plant communities (or site types) decreased along with the hydrological conditions becoming more uniform after drainage.
-
Hotanen,
The Finnish Forest Research Institute, Joensuu Research Station, P.O.Box 68, FIN-80101 Joensuu, Finland
Sähköposti:
ei.tietoa@nn.oo
- Nousiainen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
- Paalamo, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Karjalan tasavallan Vodlajärven kansallispuistossa sijaitsevan Lishkansuon kasvillisuus.
English title: Vegetation of Lishkmokh mire in Vodlozersky National Park, eastern Karelian republic, Russia.
Tiivistelmä |
Näytä lisätiedot
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
The article presents the results of Finnish-Karelian co-operation in mire conservation research with the aim to study the diversity of mires in Finland and Russian Karelia on a uniform basis. The classification of mires in Finnish and Karelian schools of vegetation science has been compared. The vegetation of Lishkmokh mire has been studied using aerial photographs and field surveys. The area consists of ombrotrophic bog complexes as well as aapamires, all in a totally virgin state. As a result of the surveys, two maps of vegetation have been compiled. Results of vegetation analyses in releves have been presented in the form of tables and DCA ordination. According to the Finnish mire classification, 32 mire site types have been distinguished, which is a high number in an area of c. 2000 ha. On the basis of the high diversity of site types, and the occurrence of some rare plant species, e.g. Juncus stygius, Drepanocladus vernicosus and Meesia triquetra as well as some eastern species like Rubus humulifolius and Polygonum bistorta, the conservation value of Lishkmokh mire can be considered as very high.
Key words: Karelia, mire classification, mire conservation, mire vegetation
-
Antipin,
Karelian Research Centre, Biological Institute, Laboratory of mire ecosystems, Pushkinskaya 11, RUS-185610 Petrozavodsk, Karelia, Russia
Sähköposti:
ei.tietoa@nn.oo
- Heikkilä, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
- Lindholm, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
- Tokarev, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Kaukokartoituksen ympäristösovellukset: suotyyppien erottaminen pintalämpötilojen perusteella.
English title: Environmental applications of remote sensing methods: discriminating mire site types by surface temperatures.
Tiivistelmä |
Näytä lisätiedot
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
Remote sensing methods used together with the Geographical Information Systems (GIS) open new possibilities also in vegetation area studies. In this paper we apply these methods to discriminate mire site types. We studied surface temperatures in Isoneva mire, western Finland (60° 40' N, 21° 59' P), using Thermal Infrared (TIR)-images. The vegetation composition data were based on previous field studies. Surface temperature samples for four different mire site type and one upland forest site type were taken, and the distributions of their surface temperatures were analyzed. The results indicate that there are discernible surface temperature differences between different vegetation types.
Key words: GIS, Remote Sensing, Thermal IR, Vegetation areas
-
Juvonen,
University of Turku, Satakunta Environmental Research Centre, Reposaari, FIN-28900 Pori, Finland
Sähköposti:
ei.tietoa@nn.oo
- Ojanen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
- Tanttu, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
- Rosnell, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Vedenpinnan alenemisen vaikutus sararämeen pintakasvillisuuden biomassaan ja lajistoon.
English title: Changes in understorey biomass and species composition after water level drawdown on pine mires in southern Finland.
Tiivistelmä |
Näytä lisätiedot
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijä
Abstract: Understorey biomass and species composition were analyzed on six sites representing tall sedge pine fen at different stages of secondary succession caused by drainage for forestry. Two of the sites were undrained controls and the other sites had been drained 8 - 55 years earlier. Cyperaceous and herbaceous field layer was found to diminish permanently after drainage, whereas shrub and moss layers survived in the drainage succession in terms of biomass allocation although the species composition changed almost completely. On the oldest drained site the ground vegetation was dominated by typical upland forest species with the exception of Sphagnum russowii. Total understorey biomass varied from 260 g m-2 on sites drained 22-30 years earlier to 990 g m-2 on a site drained 8 years earlier.
Key words: drainage, field layer, ground vegetation, moss layer, peatland, succession
-
Laiho,
Department of Forest Ecology, P.O.Box 24, FIN-00014 University of Helsinki, Finland
Sähköposti:
ei.tietoa@nn.oo
Boreaalisen reunavaikutteisen suokasvillisuuden monimuotoisuuden analyysia.
English title: Patterns of diversity in boreal mire margin vegetation.
Tiivistelmä |
Näytä lisätiedot
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
Mire margin communities are mosaics of forest and mire vegetation which consist of several ecological guilds (forest, spruce mire, marsh and spring vegetation). Diversity patterns of undrained forested mire margin communities were examined by using numerical classification (TWINSPAN) and ordination (DCA) techniques. The understorey vegetation was tested for both alfa (species richness, Shannon H' and Pielou J diversity indices) and beta diversity (DCA dimensions). The structural diversity of the overstorey was examined by producing structural (TWINSPAN) clusters based on the percentage cover of tree and shrub species in six canopy layers and in one shrub layer. The study was based on the systematic sample plot data collected from permanent plots of the 8th Finnish National Forest Inventory (1985-86). The material consisted of 92 plots of undrained forested mire margin sites in south and central Finland (60o-66o). The alfa diversities between the seven site clusters differed more clearly than those between the site types. A considerable variety of species of different ecological guilds were found that represented the ecological sources of high beta diversity. Structural diversity varied between clusters formed from overstorey data.
-
Korpela,
The Finnish Forest Research Institute, Vantaa Research Center, P.O.Box 18, FIN-01301 Vantaa, Finland
Sähköposti:
ei.tietoa@nn.oo
- Reinikainen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Kuusamon suokasvillisuus ja ojitustilanne.
English title: Mire site types and peatland drainage in Kuusamo, northern Finland.
Tiivistelmä |
Näytä lisätiedot
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijä
The percentage distribution of mire site types on 49 random sample plots (1/4 km2) was studied in 1989. The line transect method was used, the total mire transect line on the sample plots being 100,6 km. The eight most common mire site types include different pine bog types (hummock level bogs/pine mires) and fens. Both poor fens and rich fens are more common in Kuusamo than in the Pohjanmaa aapa mires (southern aapa mires), the former ones taking 29% and the latter ones 8% of all mires. The percentage of spruce mires (6% ) is no more than a half of their percentage in the Pohjanmaa aapa mires. 32% of the peatlands studied were under the influence of drainage, mainly with open ditch networks for forestry. 16% of those were classified as recently drained, 73% as transitional, 5% as drained peatland forests and 6% as being influenced by drainage in the vicinity. Open fens and thick peated mire types have been drained to a lesser extent than forested mires and sites with mire margin effect. However, as only few mire site types are suitable for forestry in northern Finland, the risk of unprofitable drainage is high. Mire site types considered unsuitable for forestry even in the more favourable conditions of southern Finland take about 35% of the drained mires.
Keywords: Aapa mire area, draining for forestry, field survey, mire vegetation, Peräpohjola
-
Paasovaara,
Keskuskoulu B 7, FIN-86710 Kärsämäki, Finland
Sähköposti:
ei.tietoa@nn.oo
Fine root dynamics on two drained peatland sites.
Tiivistelmä |
Näytä lisätiedot
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
Total fine root biomass was 397 g/m2 at an afforested and fertilized tall sedge fen (VSN), and 529 g/m2 at a tall sedge pine fen (VSR). The studied sites were located on the Lakkasuo mire complex in central Finland. The greater biomass on the VSR site could be a result of its lower nutrient status compared to that of the fertilized VSN site. Total root production during May-September 1991 was 178 g/m2 at the VSN site and 242 g/m2 at the VSR site when all significant increments in the living and dead root biomasses were summed up. Almost half of the fine root biomass was renewed during the summer.
Keywords: Biomass, drainage, ground vegetation, necromass, Pinus sylvestris, production
-
Finér,
Finnish Forest Research Institute, Joensuu Research Station, P.O. Box 68, FIN-80101 Joensuu, Finland
Sähköposti:
ei.tietoa@nn.oo
- Laine, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
- Halko, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Viron suot ja niiden käyttö.
English title: Estonian mires and their utilization.
Tiivistelmä |
Näytä lisätiedot
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijä
In this paper, the mire classification system and its development in Estonia are reviewed. In addition the utilization of mires for peat harvesting, forestry, agriculture and conservation are outlined. There are two main groups of mires in Estonia — an eastern and a western type. Mire vegetation has been classified according to site conditions, community composition and structure. During the primary succession of mire communities, a number of fen communities converge to a smaller number of bog communities. The post-drainage succession is also convergent. Estonian mires are intensively utilized for peat harvesting. There is a clear need for a comprehensive mire protection and utilization plan.
Keywords: Classification, Estonia, nature conservation, succession, vegetation
-
Zobel,
Department of Botany and Ecology, Tartu University, Lai St. 40, Tartu, Estonia
Sähköposti:
ei.tietoa@nn.oo
Esimerkki pseudolajien runsauskynnysten muuntelun vaikutuksesta TWINSPAN-Iuokittelussa.
English title: The effect of pseudospecies cut level settings on the results of TWINSPAN classification.
Avainsanat:
drained peatlands;
mire classification;
vegetation;
mire site type;
multivariate analysis
Tiivistelmä |
Näytä lisätiedot
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijä
TWINSPAN classifications of the same drained mire vegetation data using four different pseudospecies cut level scales were compared. The material consisted of 96 sample plots located on drained spruce and pine mires in eastern Finland. The pseudospecies cut level scales were the octave scale (0, 0.5, 1, 2, 4, 8, 16, 32 and 64%), a coarse scale (0, 5, 10, 20 and 50%), TWINSPAN default settings (0, 2, 5, 10 and 20%), and presence/absence. The classificatons were quite similar at the first division but they differed markedly from each other at the final third division showing that the choice of cut levels has an important effect on TWIN-SPAN results. The sample plots in one TWINSPAN cluster defined with set of cut levels were allocated to several clusters defined with other cut level settings. The presence/absence setting resulted in a classification which was the most different from the classification made using the default settings. The TWINSPAN classifications performed using the default and octave scale settings corresponded the best with the field classification of the plots and were ecologically the most interpretable.
Keywords: Drained peatlands, mire classification, mire site type, multivariate analysis, vegetation
-
Hotanen,
The Finnish Forest Research Institute, Joensuu Research Station, P.O. Box 68, SF-80101 Joensuu, Finland
Sähköposti:
ei.tietoa@nn.oo
Metsäojitettujen soiden luokittelu.
English title: Classification of peatlands drained for forestry.
Tiivistelmä |
Näytä lisätiedot
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijä
In the Finnish classification of drained peatlands in practical forestry, the post-drainage successional plant communities of recently drained areas have been traditionally classified according to their original mire site type (33 different types in forestry use), whereas the more stable communities of older drainage areas have been classified into so called "drained peat-land forest types" (4 types). This system is not firmly based on ecological factors or forestry requirements. The classification would be more logical and operational in forestry, if the successional plant communities of younger drainage areas already were classified into the drained peatland forest types. The paper describes seven such drained peatland forest types: herb-rich type, Vaccinium myrtillus type (I) and (II), Vaccinium vitis-idaea type (I) and (II), dwarf-shrub type and the Cladina type, which have their parallels in the series of upland forest types. The traditional V. myrtillus and V. vitis-idaea types have each been divided into two types; type (I) develops from genuine, forested mire types and type (II) from treeless and sparsely forested composite types. The proposed classification is supported by tree stand and peat property data presented in the paper.
Keywords: Classification, drained peatlands, vegetation
-
Laine,
Department of Peatland Forestry, University of Helsinki, SF-00170 Helsinki, Finland
Sähköposti:
ei.tietoa@nn.oo
Ojituksen vaikutuksesta soiden kenttäkerroksen kasvilajeihin.
English title: Changes in the ground vegetation of drained mires.
Tiivistelmä |
Näytä lisätiedot
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
The aim of this research was to study how some species of mire plants with differing ecological characteristics react to environmental changes caused by drainage. The data has been collected from 254 sample plots, each 1 km2 in area, in the southern and middle part (60-66°N) of Finland during the years 1984-1986. The occurrence of each species was studied both in virgin and in drained peatlands, and the note about mire type and drainage succession stage were recorded. For cloudberry (Rubus chamae-morus), the abundance of vegetation and berries were also indicated. There is a clear decline in the appearance of sedge plants as the succession, caused by ditching proceeds. Of herbs, Athyrium filix-femina and Cirsium palustre, become more common after drainage, but the flark level species, Drosera anglica and Lysimachia thyrsiflora disappear. As the drainage proceeds there is a clear decline in the vegetation and berry production of cloudberry. On the most effectively drained peatlands, more than half of the observations of cloudberry vegetation and all the observations of berry produce, indicated scanty growth and crop. The most abundant vegetation and yield of berries occurred in virgin peatlands.
Keywords: Drained mires, ground vegetation change, Rubus chamae-morus, succession
-
Aapala,
University of Oulu, Department of Botany, Linnanmaa, SF-90570 Oulu
Sähköposti:
ei.tietoa@nn.oo
- Kokko, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Havaintoja rahkasammallajeista ja niiden suhteista kasvillisuuteen ja ympäristötekijöihin Bromarvin Östanberg Stormossenilla.
English title: Observations on Sphagnum species and their relation to vegetation and ecological factors in Östanberg Stormossen, southern Finland.
Tiivistelmä |
Näytä lisätiedot
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
The relations between Sphagnum species, vegetation, and the macrotopographical and microtopographical environmental gradients of a plateau bog located on the southern coast of Finland were studied. A profile was levelled from the mire margin to the mire centre and 16 sample plots were located along the profile. The vegetation of each sample plot was described using coverage percentages. The mire water level, pH, and specific conductivity were measured for each plot. Samples of the capitula of different species of Sphagnum were taken and they were measured for water content. Hummock surfaces were predominant in the mire centre. The hollows were relatively dry ombrotrophic small sedge bogs. The mire margin fen was mostly mesotrophic. In the northern part of the mire there was also a eutrophic flark fen. In the mire centre the pH was 4 or less and the specific conductivity ranged from 10 to 25 µS/cm. In the mire margin fen the pH ranged from 4.7 to 5.7 and the specific conductivity was c. 50 µS/cm. The water content of the capitula of the Sphagna was in general high, ranging from 300 to 3000 %. In the hollows of the mire centre the water content of Sphagnum tenellum was as low as 15 %.
Key words: mire vegetation, ecology, plateau bog, water content, Sphagnum.
-
Heikkilä,
Department of Geography, University of Helsinki, Hallituskatu 11, SF-00100 Helsinki, Finland
Sähköposti:
ei.tietoa@nn.oo
- Löytönen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Kasvillisuuden uusiutumisesta turvetuotantoa varten raivatulla alueella Ähtärin Mustasuolla.
English title: Revegetation of an area of Mustasuo-mire after clearing for peat harvesting.
Tiivistelmä |
Näytä lisätiedot
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijä
The structure of the vegetation in an area abandoned 13 years ago after clearing for fuel peat production was investigated in Ähtäri, Finland. The vegetation consisted of 13 plant species, all of which were typical bog-species. The average above ground dry weight biomass for the whole vegetation was 240 g/m2. The proportions of the total biomass for the shrub layer, field layer and ground layer were 46 %, 38 % and 16 %, respectively. In the field layer 78 % of the total biomass was formed by woody species. Polytrichum strictum formed 99,6 % of the total biomass of the ground layer. Revegetation had occurred unevenly; large openings with no plant cover were found, especially in the middle of the strips.
Keywords: peat harvesting, revegetation, vegetation structure
-
Salonen,
University of Jyväskylä, Department of Biology, Yliopistonkatu 9, SF-40100 Jyväskylä, Finland
Sähköposti:
ei.tietoa@nn.oo
Laskeutusaltaiden tila ja tyhjennystarve Lounais- Suomen vanhoilla ojitusalueilla.
English title: The condition and need for emptying of sedimentation ponds on old drained peatlands in Finland.
English keywords:
vegetation;
sedimentation pond
Tiivistelmä |
Näytä lisätiedot
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
Tutkimuksessa selvitettiin laskeutusaltaiden tilaa ja tyhjennystarvetta 10–15 vuotta vanhoilla kunnostusojitusalueilla Lounais-Suomessa. Altaiden keskimääräinen vesisyvyys, joka kuvaa jäljellä olevaa lietetilavuutta, oli yli 50 cm 34,9 %:lla altaista. ja 26–50 cm noin neljänneksellä altaista. Noin kolmannes altaista (27,9 %) oli täyttynyt keskikarkeilla maalajeilla tai turpeella, ja ne olivat mesotrofisen suokasvillisuuden peitossa. Mitä täyttyneempi allas oli, sitä suurempi oli myös altaissa olevan kasvillisuuden peittävyys. Keskimääräisen vesisyvyyden ja kasvillisuuden peittävyyden välillä oli voimakas negatiivinen korrelaatio (r = –0,82). Noin kolmanneksella (32,6 %) altaista kasvillisuuden peittävyys oli yli 75 % ja niiden voi katsoa olevan pienimuotoisia, luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita kosteikkoja ja pintavalutuskenttiä, joissa kasvillisuudella on myös merkitystä veden puhdistajana kesäaikaan. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu altaisiin pidättyvien keskikarkeiden maalajien ja turpeiden kiintoainekuormituksen palautuvan ojitusta edeltäneelle tasolle 5–6 vuoden kuluttua ojituksesta (Joensuu 2002). Aineistoon sisältyneistä altaista yksikään ei ollut välittömän tyhjennyksen tarpeessa. Tulosten perusteella näyttää siltä, että vanhoilla kunnostusojitusalueilla ei ole tarvetta systemaattisesti tyhjentää laskeutusaltaita vaan altaiden tyhjennys voitaisiin siirtää seuraavan kunnostusojituksen yhteyteen. Tällöinkin kosteikoksi muodostuneet altaat olisi pyrittävä säilyttämään ja allas pitäisi kaivaa kosteikon yläpuolelle. Joissain tapauksissa saattavat kiintoainehuuhtoumat lisääntyä niin voimakkaasti mm. laajojen uudistushakkuiden ja ojitusmätästysten seurauksena, että altaiden tyhjennys ja/tai uusien altaiden kaivaminen on tarpeen ennen seuraavaa kunnostusojitusta.
-
Silver,
Timo Silver, Metsäkeskus Lounais-Suomi (Lounais-Suomi Forestry Centre), Kuralankatu 2, FIN-20540 Turku, Finland. email: timo.silver@metsakeskus.fi,
Sähköposti:
ei.tietoa@nn.oo
- Joensuu, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
- Pakkala, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Click this link to register to Suo - Mires and peat.
Jos olet rekisteröitynyt käyttäjä, kirjaudu sisään tallentaaksesi valitsemasi artikkelit myöhempää käyttöä varten.
Valitsemasi artikkelit
Suo - Mires & Peat
