Suo - Mires and peat 67 (2016)

Turvemailta tulevan valumaveden laatu samoin kuin turvemaiden käyttö ovat viime aikoina olleet keskustelun aiheena. Toisaalta EU:n vesipuitedirektiivissä vesiympäristölle haitallisista aineista kaivataan yhä enemmän tietoa. Energiantuotannossa polttoaineen sisältämät epäorgaaniset aineet rikastuvat tuhkaan ja voivat joskus haitata tuhkan hyötykäyttöä. Turvetuotannon valumavesien laatua tarkkaillaan säännöllisesti ravinteiden, humuksen ja kiintoaineen osalta, mutta raskasmetallipitoisuuksia on määritetty vain yksittäistapauksissa. Turpeen osalta raskasmetalleja on vuosien varrella määritetty joissakin tutkimuksissa, mutta kattavaa kartoitusta moderneilla määritysmenetelmillä ei ole tehty. Tässä tutkimuksessa määritettiin turpeen raskasmetallipitoisuudet 14 eri maankäytön (metsäojitus, turvetuotantoon valmistelu ja turvetuotanto) kohteella syvyyskerroksittain. Samoilta tutkimuskohteilta seurattiin valumavesien metallipitoisuuksia kerran kuukaudessa kahdeksan kuukauden ajan touko-joulukuussa 2015. Tulokset osoittivat, että sekä turpeen että valumavesien metallipitoisuudet (As, Cd, Co, Cu, Hg, Ni, Pb, Zn) olivat varsin alhaisia kaikilla tutkimuskohteilla. Maankäyttömuodolla ei havaittu olevan tilastollisesti merkitsevää eroa valumavesien metallipitoisuuksissa tai turpeen metallipitoisuuksissa.

• Lehtovaara, Vapo Oy Polttoaineet Sähköposti: jaakko.lehtovaara@vapo.fi
• Ovaskainen, Vapo Oy Polttoaineet Sähköposti: juha.ovaskainen@vapo.fi
• Wichmann, Vapo Clean Waters Oy Sähköposti: anneli.wichmann@vapo.fi

In Finland peat is used in power generation, often burned with wood mixture resulting in mixed ash types. Peat ash is usually rich in phosphorus (P) but poor in potassium (K) and thus not as good fertilizer for peatland forests as wood ash. In this study we compared the effects of peat ash and peat ash with added potassium (potassium chloride or biotite) on the growth and nutrition of Scots pine seedlings on a cutaway peatland. In addition, peat ash was pelletized with biotite in one treatment. The treatments were applied around single trees with 10 replications. The study site was rich in N, but poor in P and K. Peat and foliar samples were analysed, and the height growth of seedlings was monitored for 17 years following the treatments. Pure peat ash had a positive effect on the growth of Scots pine but the survival rate of seedlings was not satisfactory. Peat ash enriched with potassium increased substantially growth of seedlings and increased the foliar K concentration compared to unfertilized control and peat ash alone. Pelletized peat ash and biotite gave similar results as the use of un-pelletized peat ash and biotite. Peat ash alone is not recommended for fertilization of Scots pine stands on drained peatlands. Adding K to peat ash enables recycling of large amounts of nutrients back to peatland forests, and is a good alternative to low-soluble P and K fertilizer. The granulation of the product would ensure good spreadability.

• Hytönen, Natural Resources Institute Finland, Silmäjärventie 2, 69100 Kannus, Finland Sähköposti: jyrki.hytonen@luke.fi
• Aro, Natural Resources Institute Finland, Itäinen Pitkäkatu 3, 20520 Turku, Finland Sähköposti: lasse.aro@luke.fi
• Issakainen, Ratapellontie 11, 91500 Muhos, Finland Sähköposti: ji@nn.fi
• Moilanen, Natural Resources Institute Finland, Paavo Havaksen tie 3, 90014, University of Oulu, Finland Sähköposti: mikko.moilanen@luke.fi

-

• Jauhiainen, Helsingin yliopisto, Metsätieteiden osasto Sähköposti: jyrki.jauhiainen@helsinki.fi
• Sarkkola, Luonnonvarakeskus, Helsinki Sähköposti: sakari.sarkkola@luke.fi

• Tolonen, Sähköposti: kimmotolonen38@gmail.com
• Vänskä, Helsingin yliopisto, Biotieteiden laitos, Kasvibiologian osasto Sähköposti: heino.vanska@helsinki.fi

Katsauksessa tarkastellaan siniheinän menestymistä metsäojitusalueilla ja esitetään näkökohtia siniheinäisten turvekankaiden luokitteluun. Siniheinä on soilla meso-eutrofinen välipinnan laji, joka kasvaa vaihtelevasti mätästäen etenkin nevoilla ja letoilla sekä korpien ja rämeiden ravinteikkailla yhdistelmätyypeillä. Siniheinä kestää suoveden alenemista ja turpeen kuivumista hyvin pitkään. Alun perin märkien rimpisten soiden ojituksilla se jopa runsastuu, koska itse rimpiin siniheinä leviää vasta ojituksen jälkeen. Maamme turvemailla siniheinä onkin keskimäärin yleistynyt ja runsastunut 1950-luvulta ainakin 1980-luvulle saakka. Se taantuu vasta perinteisessä turvekangasvaiheessa, mutta kaikki siniheinäiset kasvupaikat eivät välttämättä saavuta tätä viimeistä ojituksen jälkeistä kasvillisuuskehityksen vaihetta. Siniheinän sitkeyteen ojitusalueilla on monia syitä. Sen juuret ovat paksut ja mutkaiset, voimakkaasti haaroittuneet ja syvälle ulottuvat. Siniheinän tuuletussolukot mahdollistavat juurten tunkeutumisen hapettomaan turpeeseen ja sienijuuri taas edistää toimintaa ilmavammissa oloissa. Runsas kukinta sekä siementen hyvä säilyvyys ja itävyys mahdollistavat vahvan leviämiskyvyn. Siniheinä on tehokas ravinteiden hyväksikäyttäjä, kierrättäjä ja vahva kilpailija. Se lisääntyy hyvin myös kasvullisesti. Siniheinäisillä turvemaan kasvupaikoilla on yleensä fosforin (P) ja kaliumin (K) puutetta. Fosfori sitoutuu tiukasti kalsiumin (Ca) kanssa korkean pH:n turvemailla. Siniheinäisyyttä käytetäänkin heikentävänä lisämääreenä kasvupaikkaluokituksen tarkentamiseen. Uusien havaintojen mukaan siniheinäisyyttä (Sh) esiintyy mustikka- ja puolukkaturvekankaiden (ShMtkg II, ShPtkg II) lisäksi myös varputurvekankaiden (ShVatkg II) ja jopa karuleimaisen varputurvekankaan (ShVarkg II-) kasvillisuudessa. Turvekangastyyppi (ravinteisuustaso) onkin selvintä luokitella muun kasvillisuuden kuin siniheinän avulla, koska syväjuurinen siniheinä on poikkeuksellisen sitkeä laji ojitusaloilla. Näin siitä huolimatta, että sen reliktinomainen esiintyminen muutoin karussa kasvillisuudessa voi monissa tapauksissa indikoida mennyttä korkeahkon N- ja Ca-pitoisuuden (ja pH:n) vaihetta syvemmällä turpeessa. Samoin se voi olla merkkinä ojitusalueiden yleisimpien kasvupaikkaluokkien suhteen poikkeavasta kasviyhteisöstä, jossa korkeasta typpi- ja kalsiumpitoisuuksista huolimatta kasvillisuuden yleisilme on karu korkeista pääravinnesuhteista (N/K) ja (N/P) johtuen.

• Hotanen, Luonnonvarakeskus, Joensuu Sähköposti: juha-pekka.hotanen@luke.fi
• Saarinen, Luonnonvarakeskus, Parkano Sähköposti: markku.saarinen@luke.fi
• Nousiainen, Luonnonvarakeskus, Vantaa Sähköposti: hannu.nousiainen@luke.fi

Seitsemisen kansallispuisto Pohjois-Satakunnassa perustettiin vuonna 1982. Sitä laajennettiin vuonna 1989. Sen pinta-ala on nykyisin 45.4 km². Alueen luonto on edustava näyte eteläisen Suomenselän metsäluonnosta, joka on ollut suon ja metsän mosaiikkia. Puistossa on hieno näyte aarniometsästä ja hienoja soitakin. Mutta suuri osa puiston soista oli ojitettu ja lannoitettu metsäkasvatusta varten 1960-luvulla. Perustamisen jälkeen todettiin, että on ryhdyttävä aktiiviseen elinympäristöjen tilan parantamiseen. Tätä tarkoitusta varten kehitettiin myös termi ”ennallistaminen”. Seitsemiseen tehtiin kattava ennallistamissuunnitelma, jota on eri vaihein toteutettu. Koska toiminta oli kokeilevaa, kehitettiin seurantajärjestelmiä, jotta ymmärrettäisiin käytettyjen ennallistamismenetelmien pitkäaikaisia seurauksia ja tunnistettaisiin kehittämistarpeita. Seitsemisen kansallispuistosta muodostui ennallistamisen koekenttä, josta saatua oppia on viety laajalti muille Suomen luonnonsuojelualueille, ja myös ulkomaille. Tämä kirjoitus on yhteenveto Seitsemisen olosuhteista, maankäytön historiasta sekä soiden ennallistamisen alkuvaiheen toimista ja selvityksistä.

• Lindholm, Suomen ympäristökeskus Sähköposti: tapio.lindholm@ymparisto.fi
• Vesterinen, Metsähallitus, Luontopalvelut Sähköposti: pekka.vesterinen@metsa.fi

• Elo, Sähköposti: le@nn.fi
• Lindholm, Suomen ympäristökeskus (SYKE), Suojelualueverkostot Sähköposti: tapio.lindholm@ymparisto.fi
• Ovaskainen, Vapo Oy, Jyväskylä Sähköposti: juha.ovaskainen@vapo.fi
• Vasander, Helsingin yliopisto, Metsätieteiden osasto, Helsinki Sähköposti: harri.vasander@helsinki.fi

• Ruuhijärvi, Sähköposti: rr@nn.fi
• Kaakinen, Sähköposti: ek@nn.fi
• Lindholm, Suomen ympäristökeskus (SYKE), Suojelualueverkostot Sähköposti: tapio.lindholm@ymparisto.fi

• Päivänen, Helsingin yliopisto, Metsätieteiden osasto Sähköposti: juhani.paivanen@helsinki.fi
• Päivänen, Sähköposti: tp@nn.fi

• Päivänen, Helsingin yliopisto, Metsätieteiden osasto Sähköposti: juhani.paivanen@helsinki.fi

• Finér, Luonnonvarakeskus, Joensuu Sähköposti: leena.finer@luke.fi

• Sarkkola, Luonnonvarakeskus, Helsinki Sähköposti: sakari.sarkkola@luke.fi
• Korpela, Luonnonvarakeskus, Helsinki Sähköposti: leila.korpela@luke.fi