Suo - Mires and peat

Tarja Anttila, Hannu Hökkä, Tiina Ronkainen, Samuli Joensuu. Välitön ja pitkän ajan muutos kunnostettujen metsäojien dimensioissa ja kasvillisuudessa.

English title: Immediate and long-term change in the dimensions and vegetation of maintained forest ditches in Finland.

Original keywords: turvemaa; kunnostusojitus; ojien kunnostus; ojasyvyys; suometsänhoito

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Suometsien ojien madaltumiskehitykseen vaikuttavat erityisesti turvekerroksen painuminen, ojissa tapahtuva eroosio ja liettyminen sekä kasvillisuuden kehitys. Tässä selvityksessä tarkasteltiin ojien madaltumis- ja kasvittumiskehitystä kahdessa erillisessä aineistossa; 0–3 vuotta (kaksi kohdetta) sekä 20 vuotta (35 kohdetta) ojien kunnostuksen jälkeen. Kahdessakymmenessä vuodessa ojat madaltuivat keskimäärin 33,4 cm keskimääräisen loppusyvyyden ollessa 65 cm. Ojasyvyyden muutoksen tärkein selittäjä oli lineaarisessa sekamallissa alkuperäinen kunnostusojitussyvyys. Muista selittävistä tekijöistä lämpösumman lisääntyminen voimisti mataloitumista. Samoin kunnostetun kohteen turpeen paksuus, jos turvetta oli yli 70 cm ja oja oli turvepohjainen. Ojan pintaleveyden muutosta selitti vain alkuperäinen pintaleveys. Kasvillisuuden peittävyys oli ojissa noin 88 % 20 vuoden jälkeen. Kolmen vuoden seuranta-aineistossa 90 cm syvyyteen kaivetut ojat madaltuivat keskimäärin 17–20 cm. Eniten kolmen vuoden aikana mataloituivat 90 cm syvyyteen kaivetut, hienojakoisen pohjamaalajin (hiesu/hiesusavi) ojat, jotka olivat kolme vuotta kunnostuksen jälkeen keskimäärin 70 cm syviä. Kasvillisuutta kertyi enemmän matalampiin ojiin. Tulokset tukevat aiempaa matalampia ojien kunnostuksen syvyyssuosituksia, jotka otettiin käyttöön metsänhoidon suosituksissa vuonna 2022.

Anttila, Tapio Oy, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Sähköposti: tarja.anttila@tapio.fi
Hökkä, Luonnonvarakeskus (Luke), Paavo Havaksen tie 3, 90570 Oulu Sähköposti: hannu.hokka@luke.fi
Ronkainen, Tapio Oy, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Sähköposti: tiina.ronkainen@tapio.fi
Joensuu, Tapio Oy, Maistraatinportti 4 A, 00240 Helsinki Sähköposti: samuli.joensuu@tapio.fi

Kari Laasasenaho, Anu Palomäki, Marjastiina Teixeira, Risto Lauhanen, Perttu Palkia, Liisa Maanavilja, Jukka Turunen, Lauri Ikkala, Ari Pappinen, Suvi Kuittinen, Tero Laakso, Mirella Miettinen, Lasse Aro, Paula Jylhä, Antti Wall. Turvemaiden ennallistamistalouden resurssi- ja osaamistarpeet: Asiantuntijoiden näkemyksiä ennallistamistavoitteiden haasteista.

English title: Resource and competence needs of the peatland restoration economy: Experts’ views on the challenges of restoration goals.

Original keywords: turvemaat; ennallistaminen; aluetalous; koulutus; kustannukset; työvoima

English keywords: peatlands; restoration; regional economy; education; costs; workforce

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Euroopan unionin ennallistamisasetus ((EU) 2024/1991) hyväksyttiin kesäkuussa 2024. Asetuksen on ennakoitu lisäävän ojitettujen turvemaiden ennallistamista Suomessa. Turvemaiden ennallistaminen tarkoittaa pääasiassa vedenpinnan tason nostoa ja suon toiminnallisuuden palauttamista kohti luonnontilaa. Kasvavat ennallistamistavoitteet vaativat resurssien vahvistamista ennallistamistaloudessa eli toimialalla, joka muodostaa taloudellisen tuloksen ja työllisyyden ennallistamisen suunnittelussa, toteutuksessa ja seurannassa. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, mitä resursseja ja osaamista turvemaiden ennallistamishankkeet ovat yleensä vaatineet ja mitä haasteita ennallistamistalouden kasvattamiseen liittyy nykyisessä tilanteessa.

Tutkimuksessa toteutettiin sähköinen kysely turvemaiden ennallistamista tehneille organisaatioille, kuten metsä- ja ympäristöalan toimijoille. Kysely lähetettiin 18 vastaanottajalle ja vastausprosentti oli 66,7 %. Vastaajat olivat ennallistaneet metsäojitettuja soita, turvetuotantoalueita ja turvepeltoja. Kyselyaineistoa täydennettiin erillisellä asiantuntijahaastattelulla, jolla kartoitettiin toimialan kokoa Suomessa. Tulosten mukaan jokainen ennallistuskohde on yksilöllinen, mikä vaikeuttaa hankkeiden keskinäistä vertailua. Ennallistamishankkeet työllistävät tyypillisesti 3–5 henkeä hanketta kohden ja kestävät suunnittelusta toteutukseen 1–3 vuotta. Ennallistamisen kokonaiskustannukset ovat tyypillisesti 1000–1500 € hehtaarilta. Suurin osa kustannuksista kohdistuu käytännön työhön, jossa vaaditaan vetisiin oloihin soveltuvaa konekalustoa. Turvemaiden ennallistamistaloudessa työskentelee arvion mukaan noin 50–100 pientä yritystä ja n. 200–300 henkeä. Suuremmat toimijat ovat yleensä metsäalan yrityksiä. Ennallistaminen voisi luoda täysipäiväistä työtä yli tuhannelle ihmisille ja maksaa arviolta 353–529 miljoonaa euroa, mikäli Suomen ojitetuista turvemaista päätettäisiin ennallistaa 352 500 ha vedenpinnan tasoa nostamalla vuoteen 2030 mennessä.

Ennallistamisasetuksen kansallisessa ennallistamissuunnitelmassa on otettava kantaa ennallistamistalouden kehittämistoimiin. Ennallistamistalouden käytännön työvoimaan, koulutukseen ja osaamiseen tarvitaan usean vuoden panostus, jotta kasvaviin ennallistamistavoitteisiin päästäisiin. Lisäksi ennallistamishankkeiden rahoituksen rakenteelliset ongelmat pitää pystyä korjaamaan, jotta ennallistaminen yleistyy. Turvemaiden ennallistamistavoitteiden toteutumista on arvioitava kriittisesti, sillä aikataulu on nykytilanne huomioiden haastava.

Laasasenaho, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, 60101 Seinäjoki Sähköposti: kari.laasasenaho@seamk.fi
Palomäki, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, 60101 Seinäjoki Sähköposti: anu.palomaki@seamk.fi
Teixeira, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, 60101 Seinäjoki Sähköposti: marjastiina.teixeira@seamk.fi
Lauhanen, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, 60101 Seinäjoki Sähköposti: risto.lauhanen@seamk.fi
Palkia, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, 60101 Seinäjoki Sähköposti: perttu.palkia@seamk.fi
Maanavilja, Geologian tutkimuskeskus, Vuorimiehentie 5, PL 96, 02151 Espoo Sähköposti: liisa.maanavilja@gtk.fi
Turunen, Geologian tutkimuskeskus, Vuorimiehentie 5, PL 96, 02151 Espoo Sähköposti: jukka.turunen@gtk.fi
Ikkala, Geologian tutkimuskeskus, Teknologiakatu 7, 67100 Kokkola Sähköposti: lauri.ikkala@gtk.fi
Pappinen, Itä-Suomen yliopisto, Metsätieteiden osasto, Luonnontieteiden, metsätieteiden ja tekniikan tiedekunta, 80101 Joensuu Sähköposti: ari.pappinen@uef.fi
Kuittinen, Itä-Suomen yliopisto, Metsätieteiden osasto, Luonnontieteiden, metsätieteiden ja tekniikan tiedekunta, 80101 Joensuu Sähköposti: suvi.kuittinen@uef.fi
Laakso, Itä-Suomen yliopisto, Oikeustieteiden laitos, Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta, 80101 Joensuu Sähköposti: tero.laakso@uef.fi
Miettinen, Itä-Suomen yliopisto, Oikeustieteiden laitos, Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta, 80101 Joensuu Sähköposti: mirella.miettinen@uef.fi
Aro, Luonnonvarakeskus (Luke), Itäinen Pitkäkatu 4 A 20520 Turku Sähköposti: lasse.aro@luke.fi
Jylhä, Luonnonvarakeskus (Luke), Teknologiakatu 7, 67100 Kokkola Sähköposti: paula.jylha@luke.fi
Wall, Luonnonvarakeskus (Luke), Teknologiakatu 7, 67100 Kokkola Sähköposti: antti.wall@luke.fi

Aleksi Isoaho, Lauri Ikkala, Aleksi Räsänen. Satelliittikuvien muutostulkinta aapasoiden ennallistamisen hoitoseurannan priorisoinnissa.

English title: Prioritising restoration monitoring of aapa mires using satellite image change detection.

Original keywords: hydrologia; kasvillisuus; turvemaat; kaukokartoitus; Landsat; optinen; Sentinel-2

English keywords: peatlands; vegetation; hydrology; Remote Sensing; Landsat; optical; Sentinel-2

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Suoluonnon ennallistaminen tulee lisääntymään merkittävästi tulevina vuosina. Tämä lisää tarvetta myös kustannustehokkaille ennallistamisen vaikutusten seurantamenetelmille. Viime vuosina kaukokartoituksen potentiaalia soiden ennallistamisen seurannassa on tutkittu useassa eri hankkeessa. Tutkimuksissa on havaittu, että etenkin avosoiden pintamärkyyden muutoksia voidaan seurata kohtalaisen tarkasti optisten satelliittikuvien avulla. Tässä artikkelissa esittelemme toimintamallin, jota voidaan hyödyntää ennallistetuilla avosoilla hoitoseurannan priorisoinnissa, etenkin aapasoiden vesienpalautuskohteilla. Ensin satelliittikuvien muutostulkinnalla todetaan vettyneet ja vettymättömät alueet, joista voidaan päätellä epäonnistuneet ennallistamistoimenpiteet ja mahdollisuuksien mukaan myös mahdolliset metsätalouden vettymishaitta-alueet. Tämän jälkeen tehdään priorisoidusti kenttä- tai droonitarkastelu ongelma-alueille ja toteutetaan tarvittaessa korjaavia ennallistamistoimenpiteitä. Tulevaisuuden suurien ennallistusalojen kannalta olisi tärkeää ymmärtää, mitkä tekijät vaikuttavat ennallistamisen onnistumiseen ja miten ennallistamismenetelmiä voidaan kehittää tämän perusteella.

Isoaho, Biotalous ja ympäristö, Luonnonvarakeskus (Luke), Paavo Havaksen tie 3, 90570 Oulu Sähköposti: aleksi.isoaho@luke.fi
Ikkala, Ympäristöratkaisut-yksikkö, Geologian tutkimuskeskus (GTK), PL 97, 67101 Kokkola Sähköposti: lauri.ikkala@gtk.fi
Räsänen, Maantieteen tutkimusyksikkö, Luonnontieteellinen tiedekunta, Oulun yliopisto, PL 8000, 90014 Oulun yliopisto Sähköposti: aleksi.rasanen@oulu.fi

Mika Nieminen, Sakari Sarkkola, Kersti Haahti, Tapani Sallantaus, Markku Koskinen, Paavo Ojanen. Metsäojitettujen soiden typpi- ja fosforikuormitus Suomessa.

English title: Forestry on drained peatlands as a source of surface water nitrogen and phosphorus in Finland.

Original keywords: ojitus; suometsätalous; huuhtoutuminen; turvemaat; vesistövaikutukset

English keywords: peatland forestry; Drainage; leaching; water quality

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Viime vuosina julkaistujen tutkimusten mukaan metsäojitettujen soiden vesistökuormituksen epäillään olevan moninkertaisesti aiemmin arvioitua suurempaa. Syynä tähän on se, että kuormitusta syntyy aiemmista käsityksistä poiketen silloinkin, kun ojitusalueilla ei ole vuosikausiin tehty mitään toimenpiteitä. Tässä työssä arvioitiin metsäojitusalueilta syntyvä vesistökuormitus ottamalla huomioon sekä tämä nykyisistä metsätaloustoimenpiteistä riippumaton ”ojituslisä” että kunnostusojituksen, lannoituksen ja hakkuiden aiheuttama kuormitus. Tehdyn arvion mukaan metsätaloudesta ojitetuilla soilla syntyy Suomessa vuosittain typpikuormitusta noin 8 500 Mg ja fosforikuormitusta 590 Mg. Kun ojituslisä otetaan huomioon, typpikuormitus on noin 18-kertainen ja fosforikuormitus 6–7-kertainen aiempiin vain eri toimenpiteiden kuormitukset huomioon ottaviin arvioihin verrattuna. Vesiensuojelun kannalta oleellista olisi selvittää, mitkä tekijät ojitusalueilla aiheuttavat ojituslisän muodossa tapahtuvaa pysyvää kuormitusta ja mitä tämän kuormituksen torjumiseksi on tehtävissä.

Nieminen, Luonnonvarakeskus, Helsinki Sähköposti: mika.nieminen@luke.fi
Sarkkola, Luonnonvarakeskus, Helsinki Sähköposti: sakari.sarkkola@luke.fi
Haahti, Luonnonvarakeskus, Helsinki Sähköposti: kersti.haahti@luke.fi
Sallantaus, Suomen ympäristökeskus, Helsinki Sähköposti: tapani.sallantaus@ymparisto.fi
Koskinen, Helsingin yliopisto, Maataloustieteiden osasto Sähköposti: markku.koskinen@helsinki.fi
Ojanen, Helsingin yliopisto, Metsätieteiden osasto Sähköposti: paavo.ojanen@helsinki.fi

Jaakko Lehtovaara, Juha Ovaskainen, Anneli Wichmann. Turpeen ja valumavesien raskasmetallipitoisuudet eräillä maankäyttömuodoltaan erilaisilla turvemailla.

English title: Heavy metal concentrations of peat and runoff water in certain peatlands of different land-use forms.

Original keywords: turvemaa; turve; turvetuotanto; raskasmetalli; valumavesi; sulfidi

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Turvemailta tulevan valumaveden laatu samoin kuin turvemaiden käyttö ovat viime aikoina olleet keskustelun aiheena. Toisaalta EU:n vesipuitedirektiivissä vesiympäristölle haitallisista aineista kaivataan yhä enemmän tietoa. Energiantuotannossa polttoaineen sisältämät epäorgaaniset aineet rikastuvat tuhkaan ja voivat joskus haitata tuhkan hyötykäyttöä. Turvetuotannon valumavesien laatua tarkkaillaan säännöllisesti ravinteiden, humuksen ja kiintoaineen osalta, mutta raskasmetallipitoisuuksia on määritetty vain yksittäistapauksissa. Turpeen osalta raskasmetalleja on vuosien varrella määritetty joissakin tutkimuksissa, mutta kattavaa kartoitusta moderneilla määritysmenetelmillä ei ole tehty. Tässä tutkimuksessa määritettiin turpeen raskasmetallipitoisuudet 14 eri maankäytön (metsäojitus, turvetuotantoon valmistelu ja turvetuotanto) kohteella syvyyskerroksittain. Samoilta tutkimuskohteilta seurattiin valumavesien metallipitoisuuksia kerran kuukaudessa kahdeksan kuukauden ajan touko-joulukuussa 2015. Tulokset osoittivat, että sekä turpeen että valumavesien metallipitoisuudet (As, Cd, Co, Cu, Hg, Ni, Pb, Zn) olivat varsin alhaisia kaikilla tutkimuskohteilla. Maankäyttömuodolla ei havaittu olevan tilastollisesti merkitsevää eroa valumavesien metallipitoisuuksissa tai turpeen metallipitoisuuksissa.

Lehtovaara, Vapo Oy Polttoaineet Sähköposti: jaakko.lehtovaara@vapo.fi
Ovaskainen, Vapo Oy Polttoaineet Sähköposti: juha.ovaskainen@vapo.fi
Wichmann, Vapo Clean Waters Oy Sähköposti: anneli.wichmann@vapo.fi

Piia Ikonen, Kari Laasasenaho, Risto Lauhanen, Iida Viholainen, Anu Palomäki, Suvi Kuittinen, Ari Pappinen. Katsaus turvetuotannosta vapautuvien suonpohjien jälkikäyttömuotoihin, sekä niiden ympäristö- ja monimuotoisuusvaikutuksiin.

Original keywords: turvemaat; biodiversiteetti; luontokato; suonpohjat; turveteollisuus

Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Ikonen, Itä-Suomen yliopisto, Luonnontieteiden, metsätieteiden ja tekniikan tiedekunta, Metsätieteiden osasto, 80101 Joensuu Sähköposti: piia.ikonen@uef.fi
Laasasenaho, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, 60101 Seinäjoki Sähköposti: kari.laasasenaho@seamk.fi
Lauhanen, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, 60101 Seinäjoki Sähköposti: risto.lauhanen@seamk.fi
Viholainen, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, 60101 Seinäjoki Sähköposti: iida.viholainen@seamk.fi
Palomäki, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, 60101 Seinäjoki Sähköposti: anu.palomaki@seamk.fi
Kuittinen, Itä-Suomen yliopisto, Luonnontieteiden, metsätieteiden ja tekniikan tiedekunta, Metsätieteiden osasto, 80101 Joensuu Sähköposti: suvi.kuittinen@uef.fi
Pappinen, Itä-Suomen yliopisto, Luonnontieteiden, metsätieteiden ja tekniikan tiedekunta, Metsätieteiden osasto, 80101 Joensuu Sähköposti: ari.pappinen@uef.fi

Paavo Ojanen. Metsäojituksen vaikutuksesta ilmastoon.

English title: Climatic impacts of forestry on drained boreal peatlands.

Original keywords: turvemaa; ojitus; hiilidioksidi; metaani; kasvihuonekaasut; typpioksiduuli; suometsätalous

English keywords: peat; peatland forestry; ditching; Carbon dioxide; methane; nitrous oxide; greenhouse gases

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijä

Metsäojitus vähentää merkittävästi soiden metaanipäästöjä. Rehevien ruoho- ja mustikkaturvekankaiden maaperä on kuitenkin merkittävä hiilidioksidin lähde ilmakehään turpeen vähenemisen takia. Karujen puolukka- ja varputurvekankaiden turve ei näyttäisi nykyisin merkittävästi vähenevän. Puustobiomassan merkittävän suurenemisen ansiosta Suomen metsäojitetut suot ovat tällä hetkellä kasvihuonekaasujen nettonielu. Ilmastonmuutoksen hillitsemisen kannalta metsänkasvatuksen jatkaminen lienee paras maankäyttömuoto metsäojitetuille soille lähivuosikymmenten aikana. Vaikka laajamittaisella ennallistamisella voitaisiin estää rehevien soiden turpeen väheneminen, samalla kuitenkin puuston kasvu vähenisi ja metaanipäästö kasvaisi. Ennallistamisen jälkeen kestänee vähintään kymmeniä tai satoja vuosia, ennen kuin saavutetaan ilmaston kannalta metsänkasvatuksen jatkamista parempi tilanne. Pitkällä aikavälillä rehevien soiden ennallistaminen on kuitenkin ilmaston kannalta parempi vaihtoehto, koska jo muutaman kymmenen senttimetrin paksuisen turvekerroksen häviäminen vapauttaa enemmän hiiltä ilmakehään kuin kookaskaan puusto pystyy sitomaan itseensä. Metsäojitettujen soiden kasvihuonekaasutaseista on viime vuosina kertynyt melko kattavasti tietoa. Jotta metsätalouden jatkamisen tai mahdollisen puuston kasvamaan jättämisen tai suon ennallistamisen ilmastovaikutuksen suuruutta voidaan täsmällisesti arvioida, tarvitaan vertailulaskelmia eri vaihtoehtojen kasvihuonekaasupäästöistä. Suuren kokonaispinta-alan takia metsäojitettujen soiden tulevalla käytöllä voi olla suuri vaikutus Suomen kasvihuonekaasupäästöihin.

Ojanen, Luonnonvarakeskus (LUKE) Sähköposti: paavo.ojanen@helsinki.fi

Timo Silver, Tuula Piri. Havaintoja tyvitervastaudista turvemaiden männiköissä.

English title: Observations of Heterobasidion root rot in Scots pine stands on peatlands in southern Finland.

Original keywords: turvemaa; mänty; männynjuurikääpä; tyvitervastauti; kantokäsittely

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Ensimmäiset varmistetut havainnot männynjuurikäävän (Heterobasidion annosum) aiheuttamasta tyvitervastaudista tehtiin ojitettujen turvekankaiden männiköissä vuosina 2016‒2017. Juurikääpätartunnan saaneita mäntyjä havaittiin kuudella eri turvemaakohteella Länsi- ja Keski-Suomessa. Tuhokohteet ovat alun perin olleet märkiä, vähäpuustoisia tai puuttomia soita, jotka on ojitettu vuosina 1930‒1972. Selvitystä tehtäessä turvekerroksen paksuus vaihteli 0,3:sta kahteen ja puoleen metriin ja suotyyppi niukkatyppisestä varputurvekankaasta runsastyppiseen mustikkaturvekankaaseen. Osa tartunnan saaneista männyistä kärsi kaliumin puutteesta. Kaikki kohteet olivat runsaspuustoisia (arvioituna puustoa oli yli 100 m³/ha). Juurikääpätartuntojen alkuperä jäi epäselväksi. On kuitenkin epätodennäköistä, että tautia olisi esiintynyt märillä soilla ennen ojitusta. Puusto on todennäköisesti altistunut juurikäävän itiötartunnalle kesällä tehtyjen hakkuiden tai taimikon hoitotöiden seurauksena. Tartuntaa on voinut tapahtua myös ojien kaivussa katkenneiden ja vaurioituneiden juurten kautta. Tyvitervastaudin esiintymisrunsaudesta samoin kuin männynjuurikäävän itiö- ja rihmastolevinnästä turvemailla tarvitaan lisätutkimusta. Tämän selvityksen perusteella näyttää kuitenkin siltä, että turvemaiden männiköt altistuvat kesähakkuissa juurikääpätartunnalle ja kantokäsittelyn laajentaminen myös näille kohteille olisi tarpeellista, vaikkei nykyinen laki metsätuhojen torjunnasta sitä edellytäkään.

Silver, Suomen metsäkeskus, Turku Sähköposti: timo.silver@metsakeskus.fi
Piri, Luonnonvarakeskus, Helsinki Sähköposti: tuula.piri@luke.fi

Jyrki Hytönen, Mikko Moilanen. Hakkuutähteiden ravinnesisältö aines- ja energiapuukorjuun jälkeen ojitettujen turvemaiden harvennusmänniköissä.

English title: The effect of harvesting method on the nutrient content of logging residues in the thinning of Scots pine stands on drained peatlands.

Original keywords: turvemaa; ravinteet; harvennus; hakkuutähteet; kokopuukorjuu

English keywords: thinning; nutrients; logging residues; whole-tree harvesting

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Commercial thinning is a common practice when growing even-aged stands in the Nordic countries. Thinning from below is carried out to harvest suppressed and part of the mid-sized trees that cannot successfully compete for resources and have become grown over by co-dominant and dominant trees. In five field experiments, we studied the effects of harvesting method on the nutrient amount of logging residues left at the site in thinning of Scots pine stands. Comparison was carried out between four harvesting methods representing different levels for forest-residue recovery: SOH (stem-only harvesting down to a diameter of 7 cm, SOH-E (stem-only harvesting down to a diameter of 2 cm),WTH (whole-tree harvesting including stems, tops and branches) and WTH-M (WTH and manual collection of those logging residues which were left in mechanical harvesting). In each experiment, logging residues were weighed and sampled for determination of their nutrient concentrations, and soil samples were taken from the surface peat layer (0–20 cm) for nutrient analyses. In SOH treatments, all residues and nutrients bound in the logging residues were left at the site. In WTH 28–67% and in WTH-M 4–20% of the nutrients remained at the site, with the figure depending on the experiment. The amounts of N (1%), P (1–4%), Ca (2–5%), and Mg (3–8%) bound in the logging residues in SOH were low in comparison to the corresponding amounts in the 0–20 cm peat layer. However, the amount of K in logging residues represented 10–26% and the amount of B 8–15% compared with the corresponding nutrients in peat. The amount of N, P, and K in logging residues after CTL harvesting was 39–86, 3–7, and 9–21 kg•ha-1, respectively. The corresponding figures after WTH were 15–36, 1–3, and 3–9 kg ha-1. We assume that WHT on peatland sites that are prone to K deficiency or already have a detected shortage may increase a risk for nutrient imbalances and growth loss in remaining tree stand.

Hytönen, Natural Resources Institute Finland, Silmäjärventie 2, 69100 Kannus, Finland Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Moilanen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

Juha Laitila, Kari Väätäinen. Hakkuutyön tuottavuus metsävarustellulla turvetuotantotraktorilla karsitun aines- ja energiapuun korjuussa.

English title: The cutting productivity in integrated harvesting of pulpwood and delimbed energy wood with a forestry-equipped peat harvesting tractor.

Original keywords: turvemaa; ajanmenekkimallit; ensiharvennus; hakkuukone; integroitu puunkorjuu; metsävarusteltu turvetuotantotraktori

Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Laitila, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Väätäinen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

Markku Saarinen, Virpi Alenius, Raija Laiho. Kosteusolosuhteiden vaikutus siementen itämiseen ja taimien varhaiskehitykseen turvemaan metsänuudistusalan muokkauspinnoilla.

English title: Effect of soil moisture conditions on seed germination and early seedling development in prepared microsites in peatland forest regeneration areas.

Original keywords: turvemaa; maanmuokkaus; Metsän uudistaminen; itäminen; laikutus; mätästys; maan kosteus; pohjavesi; vedenpinnan syvyys

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Tutkimuksessa selvitettiin turpeen kosteusvaihteluiden vaikutuksia männyn siementen itämiseen ja sirkkataimien varhaiskehitykseen vanhojen ojitusalueiden metsänuudistusalojen muokkauspinnoilla. Erilaisten muokkausvaihtoehtojen tarkastelussa rajoituttiin kaivurilla tehtyihin mättäisiin ja laikkuihin. Mättäillä tutkittiin niiden pintakerroksen vesipitoisuuden ja laikuissa turvemaan vedenpinnan syvyyden vaihteluiden vaikutuksia taimettumiseen. Aineisto kerättiin kahdelta Pirkanmaan pohjoisosassa sijaitsevalta koekentältä. Kummallakin kokeella kolmen sääsuhteiltaan erilaisen kasvukauden aikana toistetut kylvöt ja niillä tehty taimettumisen seuranta osoittivat, miten kylvön ja epäsuorasti päätellen myös luontaisen uudistamisen onnistuminen ovat sääoloille hyvin herkkiä. Laikkujen ja mättäiden edut ja haitat metsänuudistamisen kannalta riippuivat siitä, millaiset olivat siementen itämisen ja sirkkataimien varhaiskehityksen aikaiset lämpöolot, sademäärät ja niiden vaihtelu varsinkin ensimmäisen kasvukauden aikana. Keskimääräisen sadannan ja lämpöolojen kasvukausina aiheutuu todennäköisemmin ongelmia laikuissa liian korkealla olevasta vedenpinnasta kuin mättäissä pintaturpeen liiallisesta kuivumisesta. Laikkujen taimimäärät olivat suurimmillaan keskimääräistä kuivempien kasvukausien aikana. Vastaavissa oloissa taas mättäiden liiallinen kuivuminen on varsin todennäköisintä. Kasvukausien sateisuutta ja turvemaan vedenpinnan syvyyden vaihteluita ei kuitenkaan pystytä ennakoimaan. Tämän aineiston perusteella laikutus näyttääkin mielekkäältä maanpinnan muokkausmenetelmältä vain kun sirkkataimia on mahdollista syntyä usean vuoden aikana, eli lähinnä luontaisen uudistamisen yhteydessä. Hyvän uudistamistuloksen saavuttamiseksi kylvö on turvallisinta tehdä mahdollisimman pian maanmuokkauksen jälkeen vielä riittävän kosteuden säilyttäneisiin turvemättäisiin.

Saarinen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Alenius, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Laiho, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

Markku Saarinen, Timo Silver. Pääravinnesuhteet ja kaliumin riittävyys karujen rämeiden ojitusalueilla.

English title: Macronutrient ratios and sufficiency of soil potassium in drained nutrient-poor Scots pine peatlands.

Original keywords: turvemaa; ravinnepuutos; kuivatus; pääravinne; kaliumin riittävyys

English keywords: Drainage; peatland; macronutrient; nutrient deficiency; potassium sufficiency

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää turpeen ja nykypuuston kaliumvarojen määrä sekä arvioida kaliumvarojen riittävyys puuston kasvulle päätehakkuuvaiheessa ja toisen puusukupolven aikana vanhoilla varputurvekankaan (Vatkg) ojitusalueilla Lounais-Suomessa. Tarkoituksena oli arvioida, voiko osalla karuista varputurvekankaista kalium loppua jo ennen päätehakkuuvaihetta tai viimeistään toisen puusukupolven aikana. Puustoon oli mittaushetkellä sitoutunut kaliumia keskimäärin 62 % (23–106 %) turpeen kaliumvarastoon verrattuna. Jos kiertoajan kokonaistuotokseksi arvioidaan 200 m3 ha–1, eikä turpeen tiivistymisen tai laskeuman mahdollista vaikutusta kaliummäärien muutoksiin huomioida, oli pintaturpeessa keskimäärin 67 % (34–96 %) siitä kaliummäärästä, jonka puusto tarvitsee tuon kokonaistuotoksen maanpäällisen biomassan saavuttamiseksi. Kaliumin riittävyys nykypuuston koko kiertoajalle sekä seuraavan puusukupolven tarpeisiin riippuu paljolti siitä, pystyvätkö ilmasta tuleva kalium ja turpeen tiivistyessä konsentroituva kalium kompensoimaan hakkuun ja huuhtoutumisen aiheuttamat menetykset. Tarkastelu osoittaa, että myös karuilla rämeillä käytettävissä olevan kaliumin määrä saattaa rajoittaa puuston kehitystä. Vähiten kaliumia sisältävien turpeiden kasvupaikoilla ongelmia voi ilmetä jo ensiharvennuksen jälkeen, eikä kalium ehkä riitä edes tavoiteltuun 200 m3 ha–1 kokonaistuotokseen. Kaliumin riittävyyden ongelma lienee pahin niillä varputurvekankailla, jotka ovat lähtöisin runsaasti nevapintaa sisältäneistä lyhytkorsirämeistä (LkR).

Saarinen, Markku Saarinen, Metsäntutkimuslaitos, Länsi-Suomen alueyksikkö, Kaironiementie 15, FI-39700 Parkano, email: markku.saarinen@metla.fi Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Silver, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

Mikko Moilanen, Pekka Pietiläinen. Männyn ravinnetilan muutokset syys- ja talvikauden välillä ojitetuilla turvemailla - neulasanalyyttinen tarkastelu.

English title: Estimating nutrient status of Scots pine on drained peatlands with needle analysis - differences in foliar nutrient concentrations between autumn and winter seasons.

Original keywords: turvemaa; PK-lannoitus; neulasanalyysi; ojitus; P. sylvestris L.; ravinnepuutos

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Neulasanalyysi on vakiintunut menetelmä määrittää puiden ravinnetila ja lannoitustarve. Käytännön metsänhoito-ohjeissa neulasnäytteet suositetaan otettavaksi puiden talvilevon aikana, jolloin puut ovat jäässä ja niiden aineenvaihdunta pysähdyksissä. Ravinneanalyysin tulkinta ja puutostiloja osoittavien pitoisuuksien raja-arvot pohjautuvat niin ikään talvella kerätyistä neulasnäytteistä tehtyihin ravinnemäärityksiin. Tässä tutkimuksessa selvitettiin metsäojitusalueella kasvavien mäntyjen ravinnetilassa syksyn aikana tapahtuvia muutoksia. Keskeinen tavoite oli vastata kysymykseen, voidaanko puiden ravinnetila määrittää luotettavasti jo syys–lokakuussa ennen puiden talvilepoa kerätyistä neulasnäytteistä. Tutkimusaineisto (216 neulasnäytettä) kerättiin kuudesta ojitusaluemänniköstä Keski- ja Pohjois-Suomesta. Aineistoon sisältyi neulasnäytepuita sekä lannoittamattomista että 2–4 vuotta aiemmin PK-lannoitetuista metsiköistä. Ravinnepitoisuuksien erot samoista puista otettujen syys- ja talvinäytteiden välillä olivat suhteellisen vähäiset. Vain lannoitettujen metsiköiden männynneulasten Cu- ja K-pitoisuudet olivat syyskuussa merkitsevästi korkeammat kuin lokakuussa tai seuraavana talvena. Lannoittamattomilla koealoilla neulasten K-pitoisuus oli lähes sama eri ajankohtina. Ca- ja Mn-pitoisuudet puolestaan hiukan kohosivat syyskuun ja sitä seuranneen talvikauden välisenä aikana. Lokakuun ja talvikauden välillä ei puiden ravinnepitoisuuksissa esiintynyt mainittavia eroja. Tulokset osoittavat, että neulasnäytteet voidaan luotettavia ravinneanalyysejä varten kerätä männyistä lokakuun alun ja maaliskuun lopun välisenä aikana.

Moilanen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Pietiläinen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

Jyrki Hytönen, Mikko Moilanen, Klaus Silfverberg. Kivennäismaalisäyksen vaikutus turpeen ravinnemääriin ja männyn ravinnetalouteen metsäojitetuilla soilla.

English title: Long term effects of mineral soil addition on the nutrient amounts of peat and on the nutrient status of Scots pine on drained mires.

Original keywords: lannoitus; turvemaa; ravinteet; kivennäismaa

English keywords: peatland; mineral soil; foliar analysis; nutrients; Fertilisation

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Six field experiments on the use of mineral soil for amelioration of pine-dominated peatland forests were established in the 1920’s and 1930’s on drained mires in southern and central Finland. The treatments consisted of varying amounts of different textured mineral soil added on top of peatland. Soil samples were taken 52–74 years after the mineral soil application in 10 cm layers, up to 40 or 50 cm depth. The samples were analysed for pH, ash content, bulk density and nutrient concentrations. In two of the experiments, foliar samples of Scots pine were analyzed 66 and 77 years after the mineral soil application, and in one experiment, tree growth was measured for the period of 31–60 years after the application. The mineral soil had a long term effect on the physical and chemical properties of the top peat layer. Ash content and bulk density of the peat increased along with increasing application amounts, as did soil total P, K, Ca, Mg, Zn, Fe and B. The changes caused by the mineral soil were mostly restricted to the top 30 cm layer. The higher the soil fine fraction was, so was the increase in peat total P, K, Ca and Mg amounts. The addition of mineral soil increased tree growth and improved nutrient deficiencies (P, K) of Scots pine on one experiment, but decreased the B concentrations near the deficiency level.

Hytönen, Finnish Forest Research Institute, Kannus Research Unit, P.O. Box 44, FI-69101 Kannus, Finland Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Moilanen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Silfverberg, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

Klaus Silfverberg, Jorma Issakainen, Timo Haikarainen. Mäntypuustojen runkotilavuus ja ravinnetila ojitusalueiden tehoviljelykokeilla.

English title: Stem volume and nutrient status of Scots pine stands in intensive vultivation experiments on drained peatlands.

Original keywords: intensiivinen kasvatus; kokonaistuotos; lannoitus; neulaset; turvemaa

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Metsäntutkimuslaitos perusti vuosina 1973–1978 ojitusaluemetsiin maanlaajuisen nk. H-kulttuurikoesarjan. H-kulttuurilla tarkoitetaan metsänuudistamis- ja kasvatustapaa, jossa puuntuotannon olosuhteet — puiden vesi- ja ravinnetalous sekä myös puunkorjuu — on optimoitu puuntuotoksen ja metsänkasvatuksen talouden maksimoimiseksi. Vuosien 1999–2003 aikana tästä koesarjasta mitattiin yhdeksän koetta. Kokeiden perustamisesta oli tällöin kulunut 24–30 vuotta. Mitatut kohteet olivat istutusmänniköitä, jotka saivat istutuksen yhteydessä laikku- tai kaistalannoituksen. Kasvupaikat vaihtelivat karuista keskiviljaviin; kohteiden ravinnetila (turpeen typpi, neulasten pääravinteet) oli varsin hyvä. Yleiset kasvutekijät (lämpösumma, viljavuus) ovat määränneet puuntuotoksen tason. Pelkän istutuslannoituksen saaneilla koealoilla runkopuun kokonaistuotos oli kokeesta riippuen 46–192 m3 ha–1. Vuonna 1994 tehtyjen jatkolannoituskäsittelyjen vaikutus vaihteli suuresti. Parhaiten kasvaneella Padasjoen mustikkaturvekankaalla tuotokset olivat 1973 1999, käsittelystä riippuen, 182–238 m3 ha–1. Kokeiden perustamisvaiheessa esitettyihin tuotostavoitteisiin (300 m3 ha–1 30 vuodessa) ei päästy missään kokeessa. Nykykäsityksen mukaan manuaaliseen puunkorjuuseen perustunut ja paljon hoitotöitä vaatinut H-kulttuuri tuottaa liian kallista puuta. Ajatukseltaan ja toteutukseltaan tämä tutkimuksellinen lähestymistapa on kuitenkin ollut kokopuukorjuu- ja energiametsäasioiden edelläkävijä. Avainsanat: intensiivinen kasvatus, kokonaistuotos, lannoitus, neulaset, turvemaa Key words: intensive cultivation, total yield, fertilisation, needles, peatland hiilen kierto, Fennoskandia, Holoseeni, Pohjois-Venäjä, palsa, ikirouta, kasvimakrofossiili, radiohiiliajoitus

Silfverberg, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Issakainen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Haikarainen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

Teuvo Herranen, Tapio Toivonen. Turpeen alkuainemääritykset Geologian tutkimuskeskuksessa – tuloksia laajasta analyysiaineistosta.

English title: The element assays of peat in the Geological Survey of Finland.

Original keywords: turvemaa; turvenäyte; alkuainepitoisuudet

English keywords: peatlands; peat sample; elements

Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Herranen, Geologian tutkimuskeskus Sähköposti: teuvo.herranen@gtk.fi
Toivonen, Sähköposti: tapio.toivonen2@gmail.com

Mikko Moilanen, Hannu Hökkä. PK-lannoituksella aikaansaadun kasvureaktion suuruus riippuu ojitusaluemännikön ravinnetilasta.

English title: The growth response of Scots pine to PK fertilization depends on the nutrient status of the stand on drained peatlands.

Original keywords: lannoitus; turvemaa; puuston kasvu; ravinnepuutokset

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Tutkimuksessa selvitettiin fosfori- ja kaliumlannoituksen aikaansaaman männyn kasvureaktion riippuvuutta neulasten ravinnepitoisuuksista 36 pohjoissuomalaisella metsäojitusalueella. Tarkasteltavana vastemuuttujana oli 15 vuoden aikajaksolla lannoituksen jälkeen syntynyt ero lannoitettujen ja lannoittamattomien metsiköiden kokonaiskasvussa. Neulasanalyysin perusteella 53 % metsiköistä kärsi fosforin, 39 % kaliumin ja 19 % typen puutoksesta. Regressioanalyysin tulosten mukaan lannoit-tamattomien vertailupuiden neulasten fosfori- ja kaliumpitoisuudet selittivät 47 % metsiköiden tilavuuskasvumuutosten vaihtelusta. Turpeen tai neulasten typpipitoisuus ei vaikuttanut puiden kasvureaktioon. Johtopäätöksenä esitetään, että ojitusaluemän-niköissä lannoituksen tuottama puuston lisäkasvu voidaan suuntaa-antavasti arvioida määrittämällä neulasanalyysilla puiden ravinnetila ennen lannoitusta.

Moilanen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Hökkä, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

Timo Silver, Markku Saarinen. Lentolevityksen tarkkuus ojitusalueiden terveyslannoituksissa.

English title: The accuracy of aerial spreading of repair fertilization on drained peatlands.

Original keywords: turvemaa; PK-lannos; huuhtoutuma; metsänlannoitus

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Tutkimuksessa selvitettiin helikopterilannoituksen tarkkuutta, levityksen tasaisuutta sekä suoraan ojiin kulkeutuvan lannoitteen määrää turvemailla. Lisäksi arvioitiin lannoituksen aiheuttamaa fosforin huuhtouman riskiä. Tarkasteltavana lannoitelajina oli PK-lannos. Tulokset osoittivat, että helikopterilannoituksen yhteydessä on hyvin vaikeaa välttää lannoitteen joutumista ojiin. Tutkimuksessa lannoitusalueen ojiin sijoitetuista keräyssuppiloista 69 % sai lannoitetta levityksen yhteydessä. Ojiin kulkeutui lannoitetta keskimäärin 13 kg ha–1 (PK-lannoite sisältää fosforia 8–9 %). Levityksen alueellinen tasaisuus ei myöskään ollut tyydyttävä. Keskimääräinen levitystasaisuuden poikkeama oli 47 % (tavoite alle 30 %). Lannoitteen joutumista ojiin on vaikea välttää ojitusalueilla siksi, että ojaverkosto on usein epäsäännöllinen. Sarkaleveys vaihtelee yleensä 30–60 metrin välillä kun taas lentolannoituksen levityskaistan leveys on vakio; n. 30 m. Kova tuuli voi myös heikentää levityksen tarkkuutta. Lannoitusten vesistövaikutuksien pienentämisessä oikea kohdevalinta on tärkeää ojitusalueilla.

Silver, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Saarinen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

Artikkelit jotka sisältää sanan 'turvemaa'