Artikkelit kirjoittajalta Raimo Heikkilä

• Lindholm, Suomen ympäristökeskus Sähköposti: tapio.lindholm@ymparisto.fi
• Heikkilä, Sähköposti: rh@nn.fi
• Vasander, Helsingin yliopisto Sähköposti: harri.vasander@helsinki.fi

Maankohoamisesta johtuvan rannansiirtymisen tuloksena on Perämeren rannikolle syntynyt aapasoiden nuorista kehitysvaiheista koostuvia sukkessiosarjoja. Ne ovat ekologisesti ja tieteellisesti arvokkaita ekosysteemejä, jotka ovat ainutlaatuisia maailmassa. Näiden soiden ekologiaa ja nykyistä tilaa on kuitenkin tutkittu verrattain vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa aapasoiden nuorten kehitysvaiheiden suojeluarvon ja niiden säilymiseen liittyvien uhkien arviointiin ja selvittää soistumiseen liittyviä syitä sekä kasvillisuuden ekologisten vaihtelusuuntien ilmenemistä hydrologialtaan erilaisissa osissa suoaltaita. Tässä tutkimuksessa esitetään tuloksia nuorten (alle 2000 vuotta), luonnontilaisten aapasoiden määrän arvioinnista ja niiden kasvillisuuskartoituksesta kahdelta laajimmalta yhtenäiseltä aapasoiden sukkessiosarja-alueelta Perämeren rannikolla. Alueista toisen maaperä on moreenivaltainen ja toisen hiekkavaltainen. Tulokset osoittivat, että aapasoiden kehitysvaiheissa on suuri osa lettomaisia ja keskiravinteisia nevoja ja vain hyvin rajallinen määrä rahkasammalten kasvusta eroaa rämeiden sukkession alkuvaiheiden kehityksestä. Aapasoiden sukkessiosarjat ulottuvat koko valuma-alueen soistumiseltaan useiden satojen hehtaarein alueelle. Hydrologialtaan erilaiset valuma-alueen osat kehittyvät yhdessä muodostaen yhden kokonaisuuden. Vedenjakajien tuntumassa primääristä soistumista ilmenee pienien painanteiden ja lampien soistumisena, missä rahkasammalten kasvu painanteiden yli on hyvin nopeaa. Valuma-alueen alajuoksun osissa primääristä soistumista tapahtuu laajoilla märillä luhdilla, jossa veden virtaus on voimakasta. Myöhempi suon kehitys, jossa tapahtuu mm. ympäröivien kangasmetsien soistumista näyttää johtavan aapasuokompleksin muodostumiseen, jossa reunaosat ovat rahkasammalen vallitsemia ja keskusosat rimpipintaisia. Tulokset osoittavat, että nuorten aapasoiden suojelussa olisi olennaista kiinnittää huomiota soistuvien valuma-alueiden hydrologian säilyttämiseen. Valitettavasti hyvin harvat tällaisista valuma-alueista ovat enää nykyisin luonnontilaisia.

• Rehell, Sakari Rehell, Metsähallitus, luontopalvelut, PL 81, FI-90101, Oulu, Finland. e-mail: sakari.rehell@metsa.fi Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
• Heikkilä, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

The article presents the results of Finnish-Karelian co-operation in mire conservation research with the aim to study the diversity of mires in Finland and Russian Karelia on a uniform basis. The classification of mires in Finnish and Karelian schools of vegetation science has been compared. The vegetation of Lishkmokh mire has been studied using aerial photographs and field surveys. The area consists of ombrotrophic bog complexes as well as aapamires, all in a totally virgin state. As a result of the surveys, two maps of vegetation have been compiled. Results of vegetation analyses in releves have been presented in the form of tables and DCA ordination. According to the Finnish mire classification, 32 mire site types have been distinguished, which is a high number in an area of c. 2000 ha. On the basis of the high diversity of site types, and the occurrence of some rare plant species, e.g. Juncus stygius, Drepanocladus vernicosus and Meesia triquetra as well as some eastern species like Rubus humulifolius and Polygonum bistorta, the conservation value of Lishkmokh mire can be considered as very high. Key words: Karelia, mire classification, mire conservation, mire vegetation

• Antipin, Karelian Research Centre, Biological Institute, Laboratory of mire ecosystems, Pushkinskaya 11, RUS-185610 Petrozavodsk, Karelia, Russia Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
• Heikkilä, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
• Lindholm, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
• Tokarev, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

The relations between Sphagnum species, vegetation, and the macrotopographical and microtopographical environmental gradients of a plateau bog located on the southern coast of Finland were studied. A profile was levelled from the mire margin to the mire centre and 16 sample plots were located along the profile. The vegetation of each sample plot was described using coverage percentages. The mire water level, pH, and specific conductivity were measured for each plot. Samples of the capitula of different species of Sphagnum were taken and they were measured for water content. Hummock surfaces were predominant in the mire centre. The hollows were relatively dry ombrotrophic small sedge bogs. The mire margin fen was mostly mesotrophic. In the northern part of the mire there was also a eutrophic flark fen. In the mire centre the pH was 4 or less and the specific conductivity ranged from 10 to 25 µS/cm. In the mire margin fen the pH ranged from 4.7 to 5.7 and the specific conductivity was c. 50 µS/cm. The water content of the capitula of the Sphagna was in general high, ranging from 300 to 3000 %. In the hollows of the mire centre the water content of Sphagnum tenellum was as low as 15 %. Key words: mire vegetation, ecology, plateau bog, water content, Sphagnum.

• Heikkilä, Department of Geography, University of Helsinki, Hallituskatu 11, SF-00100 Helsinki, Finland Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
• Löytönen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

Forestry drainage of sparsely tree covered and treeless poor mires was studied on the basis of mire type and drainage knowledge of peat investigation reports of the Geological Survey of Finland. The material was checked by aerial photos and field investigations, and from the drainage plarts of the organisation responsible for the drainage. Drainage of the studied mire types is known to be unprofitable. The propor-tion of unprofitably drained mire types of each studied mire was calculated. Of the total mire area studied, 79891 ha, some 13800 ha was unprofitably ameliorated, i.e. 35 % of total drained area on the studied mires. In Southern Ostrobothnia 2190 ha was studied in detail There 650 ha had been unprofitably drained, i.e. 30 % of drained area. The reason for the unprofitability of the amelioration was usually false deter-mination of mire types. The amount of trees on the mires has also often been overestimated. The results cannot be generalized to all mires and ameliorations in Finland, because the studied mires were rather large, minimum area being 20 ha. On such mires the proportion of poor sparsely tree covered and treeless mire types is greater than on finhish mires in general. Smaller mires are often densely tree covered pine or spruce swamps, the amelioration of which is usually profitable. The confidence of the results is best in Southern Ostrobothnia, where also some small mires were studied. Further investigations are anyway necessary.

• Heikkilä, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

• Vasander, Sähköposti: harri.vasander@helsinki.fi
• Heikkilä, Sähköposti: rh@nn.fi
• Ruuhijärvi, Sähköposti: r.ruuhijarvi@gmail.com