In English

Viimeisin julkaistu numero: 75

Julkaisufoorumin luokka: 1

Vertaisarviointimenettely

Kirjoitusohjeet tekijälle

Tarjoa artikkeli (käsikirjoitus)

Valitse numero:

75 (2024)

74 (2023)

73 (2022)

72 (2021)

71 (2020)

70 (2019)

69 (2018)

68 (2017)

67 (2016)

66 (2015)

65 (2014)

64 (2013)

63 (2012)

62 (2011)

61 (2010)

60 (2009)

59 (2008)

58 (2007)

57 (2006)

56 (2005)

55 (2004)

54 (2003)

53 (2002)

52 (2001)

51 (2000)

50 (1999)

49 (1998)

48 (1997)

47 (1996)

46 (1995)

45 (1994)

44 (1993)

43 (1992)

42 (1991)

41 (1990)

40 (1989)

39 (1988)

38 (1987)

37 (1986)

36 (1985)

35 (1984)

34 (1983)

33 (1982)

32 (1981)

31 (1980)

30 (1979)

29 (1978)

28 (1977)

27 (1976)

26 (1975)

25 (1974)

24 (1973)

23 (1972)

22 (1971)

21 (1970)

20 (1969)

19 (1968)

18 (1967)

17 (1966)

16 (1965)

15 (1964)

14 (1963)

13 (1962)

12 (1961)

11 (1960)

10 (1959)

9 (1958)

8 (1957)

7 (1956)

6 (1955)

5 (1954)

4 (1953)

3 (1952)

2 (1951)

1 (1950)

Artikkelit kirjoittajalta Aira Kokko

Aira Kokko, Paavo Ojanen, Kaisu Aapala, Juha-Pekka Hotanen, Jarmo Laitinen, Pekka Punttila, Sakari Rehell, Juha Tiainen, Harri Vasander. Suoluontotyyppien uhanalaisuus.

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Suoluonnon muutosten takia monet soiden luontotyypit ovat uhanalaistuneet. Vuonna 2018 valmistuneessa Suomen luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa suoluontoa tarkasteltiin ja arvioitiin kahdella hierarkiatasolla. Yhtäältä tarkasteltiin suokasviyhteisöjä, joita voidaan luokitella suotyypeiksi. Toisaalta tarkasteltiin useiden suotyyppien muodostamia laajempia suokokonaisuuksia eli suoyhdistymiä sekä useista erillisistä suolaikuista muodostuvia maankohoamisrannikon soiden kehityssarjoja (Kaakinen ym. 2018a, b). Soiden luokiteltuja kasviyhteisöjä kutsutaan suotyypeiksi (Eurola ym. 2015, Kaakinen ym. 2018b, Laine ym. 2018). Yhdellä suolla on yleensä useiden, jopa kymmenien eri suotyyppien kasvillisuutta. Suokasviyhteisöjen pääryhmiksi katsotaan kasvitieteellisessä suoluokittelussa korvet, rämeet, nevat ja letot, mutta myös luhtaja lähdekasvillisuus (Eurola & Kaakinen 1978, Eurola ym. 2015, ks. Soiden kasvillisuus). Luhdat ja lähteiköt vaihettuvat ilman selvää rajaa vesiluontotyyppeihin. Luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa lähteikköluontotyypit on käsitelty ja arvioitu sisävesiluontotyyppien yhteydessä (Lammi ym. 2018). Luhdat ja lähdekasvillisuus mainitaan myös uusimmissa metsätieteellisissä suotyyppioppaissa (esim. Laine ym. 2018). Eri päätyyppiryhmiin kuuluva suokasvillisuus muodostaa myös yhdistelmätyyppejä: neva- ja lettokorpia sekä neva- ja lettorämeitä. Suoyhdistymä on yhtenäinen suoalue, jossa on eri suotyypeistä koostuvia osia (Ruuhijärvi 1960, Eurola 1962, Kaakinen ym. 2018b). Suoyhdistymätyypit jakautuvat ilmastollisiin ja paikallisiin tyyppeihin. Ilmastollisista suoyhdistymätyypeistä keidassoiden eli kohosoiden esiintyminen painottuu eteläisen Suomen muuta Suomea kuivempaan ja lämpimämpään ilmastoon, kun taas aapasoiden esiintyminen painottuu pohjoisen Suomen kosteaan ja viileään ilmastoon (Ruuhijärvi 1960, Eurola 1962). Myös rinnesuot vaativat viileän ja kostean ilmaston (Havas 1961), ja palsasoita esiintyy vain pohjoisimmassa Lapissa, missä on tarpeeksi kylmää paikallisen ikiroudan syntymiselle (Kaakinen ym. 2018b). Paikallisia suoyhdistymätyyppejä ovat rannikkosuot, boreaaliset piensuot ja tunturisuot, joiden ominaispiirteet ja esiintyminen riippuvat enemmän paikallisista olosuhteista kuin ilmastosta (Kaakinen ym. 2018b). Maankohoamisrannikon soiden kehityssarjoja syntyy, kun maata kohoaa Pohjanlahden rannikolla vähitellen merenpinnan yläpuolelle (Rehell ym. 2012, Laitinen 2013). Sarjan nuorimmat suot lähinnä meren rantaa ovat tyypillisesti luhtia ja vanhimmat suot ovat kehittyneet aapa- tai keidassoiksi (Kaakinen ym. 2018b).

Kokko, Suomen ympäristökeskus Sähköposti: aira.kokko@syke.fi
Ojanen, Helsingin yliopisto Sähköposti: paavo.ojanen@helsinki.fi
Aapala, Suomen ympäristökeskus Sähköposti: kaisu.aapala@syke.fi
Hotanen, Luonnonvarakeskus Sähköposti: juha-pekka.hotanen@luke.fi
Laitinen, Oulun yliopisto Sähköposti: jarmo.laitinen@oulu.fi
Punttila, Suomen ympäristökeskus Sähköposti: pekka.punttila@syke.fi
Rehell, Metsähallitus Luontopalvelut Sähköposti: sakari.rehell@metsa.fi
Tiainen, Luonnonvarakeskus / Helsingin yliopisto Sähköposti: ext.juha.tiainen@luke.fi
Vasander, Helsingin yliopisto Sähköposti: harri.vasander@helsinki.fi

Jarmo Laitinen, Paavo Ojanen, Kaisu Aapala, Juha-Pekka Hotanen, Aira Kokko, Pekka Punttila, Sakari Rehell, Juha Tiainen, Harri Vasander. Soiden eliölajit ja niiden uhanalaisuus.

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Laitinen, Oulun yliopisto Sähköposti: jarmo.laitinen@oulu.fi
Ojanen, Helsingin yliopisto Sähköposti: paavo.ojanen@helsinki.fi
Aapala, Suomen ympäristökeskus Sähköposti: kaisu.aapala@syke.fi
Hotanen, Luonnonvarakeskus Sähköposti: juha-pekka.hotanen@luke.fi
Kokko, Suomen ympäristökeskus Sähköposti: aira.kokko@syke.fi
Punttila, Suomen ympäristökeskus Sähköposti: pekka.punttila@syke.fi
Rehell, Metsähallitus Luontopalvelut Sähköposti: sakari.rehell@metsa.fi
Tiainen, Luonnonvarakeskus / Helsingin yliopisto Sähköposti: ext.juha.tiainen@luke.fi
Vasander, Helsingin yliopisto Sähköposti: harri.vasander@helsinki.fi

Kaisu Aapala, Aira Kokko. Ojituksen vaikutuksesta soiden kenttäkerroksen kasvilajeihin.

English title: Changes in the ground vegetation of drained mires.

Avainsanat: Drained mires; ground vegetation change; Rubus chamae-morus; succession

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Seppo Eurola, Kaisu Aapala, Aira Kokko. Ojitustilanne Etelä- ja Keski-Suomen sekä Pohjanmaa-Kainuun alueella.

English title: A survey of peat-land drainage activity in southern and central Finland.

Avainsanat: Drainage; Finland; mire types; peatland

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Paavo Ojanen, Kaisu Aapala, Juha-Pekka Hotanen, Aira Kokko, Pirkko Kortelainen, Hannu Marttila, Mika Nieminen, Tiina M. Nieminen, Pekka Punttila, Sakari Rehell, Tapani Sallantaus, Sakari Sarkkola, Juha Tiainen, Jukka Turunen, Samu Valpola, Harri Vasander, Tuija Vähäkuopus, Kari Minkkinen. Ojituksen vaikutus luonnon monimuotoisuuteen, ilmastoon ja vesistöihin – yhteenveto.

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Ojanen, Helsingin yliopisto Sähköposti: paavo.ojanen@helsinki.fi
Aapala, Suomen ympäristökeskus Sähköposti: kaisu.aapala@syke.fi
Hotanen, Luonnonvarakeskus Sähköposti: juha-pekka.hotanen@luke.fi
Kokko, Suomen ympäristökeskus Sähköposti: aira.kokko@syke.fi
Kortelainen, Suomen ympäristökeskus Sähköposti: pirkko.kortelainen@syke.fi
Marttila, Oulun yliopisto Sähköposti: hannu.marttila@oulu.fi
Nieminen, Luonnonvarakeskus Sähköposti: mika.nieminen@luke.fi
Nieminen, Luonnonvarakeskus Sähköposti: tiina.m.nieminen@luke.fi
Punttila, Suomen ympäristökeskus Sähköposti: pekka.punttila@syke.fi
Rehell, Metsähallitus Luontopalvelut Sähköposti: sakari.rehell@metsa.fi
Sallantaus, Suomen ympäristökeskus Sähköposti: tapani.sallantaus@syke.fi
Sarkkola, Luonnonvarakeskus Sähköposti: sakari.sarkkola@luke.fi
Tiainen, Luonnonvarakeskus / Helsingin yliopisto Sähköposti: ext.juha.tiainen@luke.fi
Turunen, Geologian tutkimuskeskus Sähköposti: jukka.turunen@gtk.fi
Valpola, Geologian tutkimuskeskus Sähköposti: samu.valpola@gtk.fi
Vasander, Helsingin yliopisto Sähköposti: harri.vasander@helsinki.fi
Vähäkuopus, Geologian tutkimuskeskus Sähköposti: tuija.vahakuopus@gtk.fi
Minkkinen, Helsingin yliopisto Sähköposti: kari.minkkinen@helsinki.fi

Paavo Ojanen, Kaisu Aapala, Juha-Pekka Hotanen, Hannu Hökkä, Aira Kokko, Kari Minkkinen, Merja Myllys, Pekka Punttila, Juhani Päivänen, Sakari Rehell, Jukka Turunen, Samu Valpola, Tuija Vähäkuopus. Soiden käyttö Suomessa.

Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Ojanen, Helsingin yliopisto Sähköposti: paavo.ojanen@helsinki.fi
Aapala, Suomen ympäristökeskus Sähköposti: kaisu.aapala@syke.fi
Hotanen, Luonnonvarakeskus Sähköposti: juha-pekka.hotanen@luke.fi
Hökkä, Luonnonvarakeskus Sähköposti: hannu.hokka@luke.fi
Kokko, Suomen ympäristökeskus Sähköposti: aira.kokko@syke.fi
Minkkinen, Helsingin yliopisto Sähköposti: kari.minkkinen@helsinki.fi
Myllys, Luonnonvarakeskus Sähköposti: merja.myllys@luke.fi
Punttila, Suomen ympäristökeskus Sähköposti: pekka.punttila@syke.fi
Päivänen, Helsingin yliopisto Sähköposti: juhani.paivanen@helsinki.fi
Rehell, Metsähallitus Luontopalvelut Sähköposti: sakari.rehell@metsa.fi
Turunen, Geologian tutkimuskeskus Sähköposti: jukka.turunen@gtk.fi
Valpola, Geologian tutkimuskeskus Sähköposti: samu.valpola@gtk.fi
Vähäkuopus, Geologian tutkimuskeskus Sähköposti: tuija.vahakuopus@gtk.fi

Jarmo Laitinen, Paavo Ojanen, Kaisu Aapala, Juha-Pekka Hotanen, Aira Kokko, Pekka Punttila, Sakari Rehell, Juha Tiainen, Harri Vasander. Soiden kasvillisuus.

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Suoluonto on hyvin vaihtelevaa, koska suolla vaihtelevat märkyys ja ravinteisuus ja niiden seurauksena myös puustoisuus. Suoluonnon tärkein säätelijä on märkyys – lähellä maanpintaa oleva vedenpinta. Vaikka kaikki suot ovat märkiä, suon märkyys myös vaihtelee paljon. Kuivimmillaan suo muistuttaa kivennäismaan metsää, ja usein suo vaihettuukin saumattomasti ympäröiväksi metsäksi. Märimmillään suo muistuttaa jo matalaa vesistöä ja vaihettuu rantakosteikoihin ja vesistöihin. Suo voi olla ravinteisuudeltaan rehevä tai karu. Rehevässä ääripäässä suolle valuu ravinteikasta vettä ympäristöstä tai kasvillisuus saa ohuen turvekerroksen läpi ravinteita ravinteikkaasta kivennäismaasta. Karussa ääripäässä turvetta on kertynyt niin paksu kerros, että kasvien juuret eivät yllä ottamaan ravinteita alla olevasta kivennäismaasta. Myöskään ympäristöstä ei valu ravinteikasta vettä suon reunaa korkeammaksi kohonneelle suon keskiosalle, ja kasvillisuus on sadeveden mukana tulevien ravinteiden varassa. Lisäksi turpeen kertyminen ja suon läpi virtaavan veden väheneminen happamoittavat turvetta, mikä vaikeuttaa kasvien ravinteiden ottoa. Ravinteisuuden ja märkyyden lisäksi aluskasvillisuuden kasvuoloihin vaikuttaa valon määrä, jota säätelee puuston varjostus. Runsaspuustoisimmat suot ovat varjoisia ja reheviä kuusi- ja lehtipuuvaltaisia korpia tai karumpia mäntyvaltaisia rämeitä. Mitä märempi ja karumpi suo on, sitä vähäisempää puusto on. Märimmät suot ovat ravinteisuudesta riippumatta puuttomia lettoja ja nevoja. Karuimmilla puustoisilla soilla kasvaa niin kitukasvuinen ja harva männikkö, ettei se käytännössä varjosta aluskasvillisuutta. Ojitus vähentää suoluonnon vaihtelua. Kun suo ojitetaan metsätaloutta varten, märkyyden vaihtelu vähenee ja jäljelle jää ravinteisuuden vaihtelu. Tällöin suo alkaa kehittyä aluskasvillisuudeltaan kivennäismaan metsää muistuttavaksi turvekankaaksi. Myös metsänhoito ja hakkuut muuttavat kasvillisuutta. Jos suo raivataan maataloutta varten, kuivatuksen lisäksi suo muokataan viljelyyn sopivaksi kalkituksin ja lannoituksin ja suokasvillisuus raivataan viljelykasvien tieltä. Turpeennostoa varten suo raivataan kasvittomaksi turvekentäksi.

Laitinen, Oulun yliopisto Sähköposti: jarmo.laitinen@oulu.fi
Ojanen, Helsingin yliopisto Sähköposti: paavo.ojanen@helsinki.fi
Aapala, Suomen ympäristökeskus Sähköposti: kaisu.aapala@syke.fi
Hotanen, Luonnonvarakeskus Sähköposti: juha-pekka.hotanen@luke.fi
Kokko, Suomen ympäristökeskus Sähköposti: aira.kokko@syke.fi
Punttila, Suomen ympäristökeskus Sähköposti: pekka.punttila@syke.fi
Rehell, Metsähallitus Luontopalvelut Sähköposti: sakari.rehell@metsa.fi
Tiainen, Luonnonvarakeskus / Helsingin yliopisto Sähköposti: ext.juha.tiainen@luke.fi
Vasander, Helsingin yliopisto Sähköposti: harri.vasander@helsinki.fi

Rekisteröidy

Click this link to register to Suo - Mires and peat.

Kirjaudu sisään

Jos olet rekisteröitynyt käyttäjä, kirjaudu sisään tallentaaksesi valitsemasi artikkelit myöhempää käyttöä varten.

Ilmoitukset päivityksistä

Kirjautumalla saat tiedotteet uudesta julkaisusta

Valitsemasi artikkelit