Artikkelit jotka sisältää sanan 'Nature conservation'
Ekosysteemipalvelut, vapaaehtoisuus ja soidensuojelu.
English title: Ecosystem services, voluntariness and mire conservation.
English keywords:
peat;
Nature conservation;
METSO-programme;
recreation;
regulating services;
supporting services
Tiivistelmä |
Näytä lisätiedot
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
Ekosysteemipalvelut ja vapaaehtoisuus ovat nousseet Suomen luonnonsuojelupolitiikassa keskiöön EU:n ympäristöpolitiikan ja METSO-ohjelman myötä. Tutkimme tässä artikkelissa, (a) kuinka ekosysteemipalvelut ja (b) suojelukeinojen vapaaehtoisuuden näkökulma tulevat esille soiden suojelupolitiikan määrittelyyn liittyvissä keskusteluissa ja (c) minkälaisen kokonaisuuden ekosysteemipalvelukeskustelun ja vapaaehtoisuuden näkökulma muodostaa? Analysoimme kvalitatiivisesti kolmea aineistoa: valtioneuvoston periaatepäätöstä soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta, soidensuojelua koskevaa asiantuntijakeskustelua ajalta ennen soidensuojelun täydennysohjelman valmistelua sekä julkista, ohjelman valmistelun aikaista verkkokeskustelua otakantaa.fi -sivustolla. Sekä vapaaehtoisuus että ekosysteemipalvelut näkyivät soidensuojelun täydennysohjelmaan liittyvässä keskustelussa. Otakantaa.fi -sivustolla keskustelu oli henkilökohtaisempaa ja vastakkaisasettelevampaa kuin muissa aineistoissa. Ekosysteemipalveluista nousivat esiin etenkin tuotantopalvelut turve ja puu, jotka nähtiin molemmat sekä resursseina että haitan aiheuttajina. Myös henkilökohtaiset, virkistykseen liittyvät palvelut, joihin yhdistettiin myös marjat ja riista, herättivät paljon keskustelua. Abstraktimmat säätely- ja tukipalvelut jäivät aineistoissa sivuosaan. Vapaaehtoisuutta pidettiin toivottavana, mutta toisaalta vapaaehtoisuuden toimivuus suojelukeinona kyseenalaistettiin. Ekosysteemipalveluista puhuminen näyttäytyi kiinnostavasti tiukan suojelun puolustamisena vastakohtana vapaaehtoisuudelle. Soiden suojelun keinot pyrkivät yhdistämään vapaaehtoisuuden ja ekosysteemipalveluiden tuotannon, mutta keskusteluissa käsitteet eivät ole löytäneet toisiaan.
-
Salomaa,
Ympäristötieteiden laitos, Helsingin yliopisto. PL 65, 0014 Helsingin yliopisto
Sähköposti:
ei.tietoa@nn.oo
- Paloniemi, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Arokosteikot: ekologia, esiintyminen ja suojelutilanne Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa.
English title: Aro wetlands: ecology, occurrence and conservation in north-central Finland.
Avainsanat:
Nature conservation;
aapa mire;
ecological gradient;
Finnish mire site type system;
groundwater;
mire complex;
peatland morpology;
seasonal drought;
wetland classification
Tiivistelmä |
Näytä lisätiedot
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
The present paper introduces and describes a poorly known wetland type – aro wetland – in well permeable mineral soil substratum in Northern Ostrobothnia and Kainuu (between 64° – 66° N lat.). Field observations (linked with the interpretation of aerial photographs) were made in 32 localities, whose conservation status is presented. We define boreal aro wetlands ecologically as a seasonal wetland type of their own which occur on well-drained mineral soil, which are mainly characterised by treeless, mire expanse fen vegetation and in which the peat accumulation is (almost) totally hampered by the vigorous decomposition of the organic matter resulting from an extremely unstable water regime (flood and seasonal drought) and small plant production. Aro wetlands in the western part of the study area occur on sandy substratum (the largest in parts of mire complexes split by ancient raised beach ridges), whereas in the eastern part the aro wetlands known so far are small pond-like depressions in till substratum. Carex lasiocarpa (mostly) dominates the vegetation on sandy substratum. Juncus filiformis and Carex nigra are typical, and Rhynchospora fusca and Molinia caerulea a bit rarer. Sphagnum cover is usually minimal. Considering aro wetlands an extreme case of suo (mire) makes the stability of water regime (stable – unstable) a direction of variation in the traditional Finnish mire site type system, which is based on several ecological gradients.
-
Laitinen,
University of Oulu, Department of Biology, Botany, P.O.Box 3000, FI-90014, Finland
Sähköposti:
ei.tietoa@nn.oo
- Rehell, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
- Huttunen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
- Eurola, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Viron suot ja niiden käyttö.
English title: Estonian mires and their utilization.
Tiivistelmä |
Näytä lisätiedot
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijä
In this paper, the mire classification system and its development in Estonia are reviewed. In addition the utilization of mires for peat harvesting, forestry, agriculture and conservation are outlined. There are two main groups of mires in Estonia — an eastern and a western type. Mire vegetation has been classified according to site conditions, community composition and structure. During the primary succession of mire communities, a number of fen communities converge to a smaller number of bog communities. The post-drainage succession is also convergent. Estonian mires are intensively utilized for peat harvesting. There is a clear need for a comprehensive mire protection and utilization plan.
Keywords: Classification, Estonia, nature conservation, succession, vegetation
-
Zobel,
Department of Botany and Ecology, Tartu University, Lai St. 40, Tartu, Estonia
Sähköposti:
ei.tietoa@nn.oo
Soidensuojelun kehitys Suomessa.
English title: The development of mire preservation in Finland.
Avainsanat:
peatlands;
Nature conservation
Tiivistelmä |
Näytä lisätiedot
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijä
The preservation of Finnish mires effectively started in 1965 when the Finnish Association for Nature Protection and the Finnish Peatland Society formed a joint committee for mire protection. This committee, chaired by the author, produced a conservation programme primarily for state-owned lands, comprising altogether 209 protection areas in different vegetation zones of Finland. Consequently, the majority of the areas suggested came under the jurisdiction of the National Board of Forestry.
In 1976, a new working group was established by the Ministry of Agriculture and Forestry to assess the scientific basis of peatland protection and to prepare a comprehensive national programme for preserving Finnish mires. Most of the members of the previous committee were able to participate in the activities of the new working group. In 1979 and 1981 the Finnish Government approved in principle the basic protection plans which included approximately 600 mires covering a combined area of 0.5 Mha. In addition, national parks and strict nature reserves contain about 0.2 Mha of mires. The objective is to preserve ca. 7% of the original area (10 Mha) of Finnish peatlands. During the 1980s, some 400 000 ha of mire preservation areas have been established on state-owned land, while about 85 000 ha of privately-owned mires (included in the conservation programme) still remain unprotected. There is a clear need to complete the mire conservation programme, especially in southern Finland.
Keywords: Nature conservation, peatlands
-
Ruuhijärvi,
University of Helsinki, Department of Botany, Ecological Laboratories, Fabianinkatu 24A, SF-00100 Helsinki, Finland
Sähköposti:
ei.tietoa@nn.oo
Click this link to register to Suo - Mires and peat.
Jos olet rekisteröitynyt käyttäjä, kirjaudu sisään tallentaaksesi valitsemasi artikkelit myöhempää käyttöä varten.
Valitsemasi artikkelit
Suo - Mires & Peat
