Etusivu
Lehden käytänteet
Toimituskunta
Yhteystiedot
Open Access
Muut sarjat
Silva Fennica Metsätieteen aikakauskirja Dissertationes Forestales
In English
Viimeisin julkaistu numero: 74
Julkaisufoorumin luokka: 1
Valitse numero:
74 (2023)
73 (2022)
72 (2021)
71 (2020)
70 (2019)
69 (2018)
68 (2017)
67 (2016)
66 (2015)
65 (2014)
64 (2013)
63 (2012)
62 (2011)
61 (2010)
60 (2009)
59 (2008)
58 (2007)
57 (2006)
56 (2005)
55 (2004)
54 (2003)
53 (2002)
52 (2001)
51 (2000)
50 (1999)
49 (1998)
48 (1997)
47 (1996)
46 (1995)
45 (1994)
44 (1993)
43 (1992)
42 (1991)
41 (1990)
40 (1989)
39 (1988)
38 (1987)
37 (1986)
36 (1985)
35 (1984)
34 (1983)
33 (1982)
32 (1981)
31 (1980)
30 (1979)
29 (1978)
28 (1977)
27 (1976)
26 (1975)
25 (1974)
24 (1973)
23 (1972)
22 (1971)
21 (1970)
20 (1969)
19 (1968)
18 (1967)
17 (1966)
16 (1965)
15 (1964)
14 (1963)
13 (1962)
12 (1961)
11 (1960)
10 (1959)
9 (1958)
8 (1957)
7 (1956)
6 (1955)
5 (1954)
4 (1953)
3 (1952)
2 (1951)
1 (1950)

Artikkelit jotka sisältää sanan 'groundwater'

Jarmo Laitinen, Lauralotta Muurinen, Rauno Ruuhijärvi. Suomen aapasuoalueen välipintakoivulettojen, Warnstorfii-lettojen ja lettokorpien analyysi: lajistogradientit, tyyppivariantit ja makrotopografia.
English title: Analysis of drier rich Betula pubescens fens, rich Sphagnum warnstorfii fens and rich Picea abies mires in the aapa mire area of Finland: compositional gradients, type variants and macro-topography.
Original keywords: habitaattityypit; korpisuus; lähteisyys; Saxifrago-Tomentypnion; Sphagno warnstorfii-Tomentypnion; suotyypit
English keywords: mire site types; groundwater influence; habitat types; Saxifrago-Tomentypnion; Sphagno warnstorfii-Tomentypnion; species composition of Picea abies mires
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Letot ovat Suomen uhanalaisinta suokasvillisuutta. Niiden luokittelu botaanisiin suo­tyyppeihin, uhanalaisuusarvioineissa käytettyihin habitaattityyppeihin ja mannertason levinneisyysarvioissa käytettyihin Braun-Blanquet tyyppeihin on tärkeää, jotta erilaisten lettojen uhanalaisuusaste ja suojelutarve osataan arvioida. Pääosa letoista on ruskosammalvaltaisia. Lettojen luokittelu suotyypeiksi muutaman valtasammalen mukaan on paljolti jopa nevojen luokittelua selkeämpi. Sen sijaan rahkasammalvaltaisen, Sphag­num warnstorfii-rikkaan lettokasvillisuuden suomalainen luokittelu – Warnsorfii-letot, lähdeletot, välipintakoivuletot ja lisäksi runsaspuustoisemmat lettokorvet – perustuu vain pieniin lajistollisiin eroihin ja muodostaa siten epävarmuustekijän luokittelussa. Testasimme Ruuhijärven (1960) klassisesta kasvillisuusaineistosta Peräpohjolan ja Pohjanmaan aapasuoalueen ´kuivempien koivulettojen´, Warnstorfii-lettojen ja lettokorpien luokittelua klusterianalyysin avulla. Ordinaation avulla tarkastelimme aineiston päävaihtelusuuntia sekä vertasimme klustereiden sijoittumista suhteessa alkuperäisiin suotyyppeihin. Klusterit nimesimme indikaattorilajianalyysista saatujen tunnusomai­simpien lajien avulla. Käytimme ensin kolmen klusterin optiota suotyyppien määrän mukaan, mutta klusterit eivät rinnastuneet suotyyppeihin. Suotyyppitulkinnan kannalta seuraavan jakotason alaklusterit osoittautuivatkin hedelmällisiksi; kuvasimme ne ero­tuslajien avulla suoraan kasvillisuustaulukosta. Uudet klusterit saatoimme tulkita suokuvion pinnan makrotopografian ja purkautuvan pohjaveden määrän suhteen: laakeisiin lähdekumpuihin liittyy oma kasvillisuusyksikkönsä ja habitaattityyppinsä, jolloin varsi­nainen välipintakoivuletto kapenee alkuperäisestä (tasainen suurmuoto, koivuisuus). Analyysissä erottuivat lisäksi Warnsorfii-leton keskustavaikutteinen variantti (tasainen, puuton) ja Warnstorfii-leton reunavaikutteisesta variantista ja lettokorvesta muodos­tunut kasvillisuusyksikkö, jollainen kasvillisuus pääosin sijoittuu maastoon kaikista edellisistä poiketen alla olevan kivennäismaan topografiaa mukaillen. Viimemainittu testiyksikkö myös osoitti, että hyvin samantapaista kasvillisuutta voi olla niin puus­toisessa kuin avosuohabitaatissakin. Warnstorfii-leton kahden variantin sijoittuminen testiluokittelussa kauas toisistaan korostaa habitaattityypittelyyn ennestään sisältyvää luokitteluongelmaa, jossa ´välipintaletto´ (Campylium-letto ja Warnstorfii-letto yhdessä) käsittää epäsuhtaisen suuren vaihtelualan suhteessa välipintakoivulettoon. Braun- Blanquet tyypittelyn kannalta Ruuhijärven lettokorpinäytealasarjalla (auktorimerkintä Braunmoorbrücher Ruuhijärvi 1960) on korvaamaton merkitys, koska tyyppi on vielä systeemissä luokittelematta.

  • Laitinen, Ekologian ja genetiikan laitos, Oulun yliopisto (kasvimuseo), Kaitoväylä 5, 90570 Oulu, Finland Sähköposti: jarmo.laitinen@oulu.fi
  • Muurinen, Lauralotta Muurinen Ekologian ja genetiikan laitos, Oulun yliopisto (kasvimuseo), Kaitoväylä 5, 90570 Oulu, Finland Sähköposti: lauralotta.muurinen@oulu.fi
  • Ruuhijärvi, Sähköposti: r.ruuhijarvi@gmail.com
Jarmo Laitinen, Sakari Rehell, Antti Huttunen, Teemu Tahvanainen. Suomen suosysteemit - erityistarkastelussa aapasuot ja niiden vedenvirtauskuviointi.
English title: Mire systems in Finland - special view to aapa mires and their water-flow pattern.
Avainsanat: mire classification; raised bog; aapa mire; groundwater; mire hydrology; aerial photograph interpretation; peatland morphology; slope fen
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät
An attempt is made in this paper to create two consistent mire typologies, i.e. 1) the Combined Finnish Mire Typology covering all possible mire areas in Finland and 2) the Mire Water Flow Typology for boreal, zonal mire systems, i.e. aapa mires and raised bogs. Furthermore, larger groundwater recharge-discharge patterns concerning mires and the biological significance of morphologic and hydrologic mire classifications are discussed. Zonal mire systems from raised bogs to aapa mires are described as a dominance-based continuum. Local mire systems are subdivided according to factors that impede the formation of mire massifs, which are the essential morphological units of zonal mire systems. Smaller-scale mire units for aapa mires and the acrotelmic flow pattern are presented on the basis of a typical mid-boreal aapa mire system with a raised bog, based on the aerial photograph interpretation. The discussion of the groundwater recharge-discharge pattern and the biological significance of morphologic and hydrologic mire classifications is based on literature.
  • Laitinen, University of Oulu, Department of Biology, Botany, P.O.Box 3000, FI-90014, Finland Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo (sähköposti)
  • Rehell, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
  • Huttunen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
  • Tahvanainen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Jarmo Laitinen, Sakari Rehell, Antti Huttunen, Seppo Eurola. Arokosteikot: ekologia, esiintyminen ja suojelutilanne Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa.
English title: Aro wetlands: ecology, occurrence and conservation in north-central Finland.
Avainsanat: Nature conservation; aapa mire; ecological gradient; Finnish mire site type system; groundwater; mire complex; peatland morpology; seasonal drought; wetland classification
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät
The present paper introduces and describes a poorly known wetland type – aro wetland – in well permeable mineral soil substratum in Northern Ostrobothnia and Kainuu (between 64° – 66° N lat.). Field observations (linked with the interpretation of aerial photographs) were made in 32 localities, whose conservation status is presented. We define boreal aro wetlands ecologically as a seasonal wetland type of their own which occur on well-drained mineral soil, which are mainly characterised by treeless, mire expanse fen vegetation and in which the peat accumulation is (almost) totally hampered by the vigorous decomposition of the organic matter resulting from an extremely unstable water regime (flood and seasonal drought) and small plant production. Aro wetlands in the western part of the study area occur on sandy substratum (the largest in parts of mire complexes split by ancient raised beach ridges), whereas in the eastern part the aro wetlands known so far are small pond-like depressions in till substratum. Carex lasiocarpa (mostly) dominates the vegetation on sandy substratum. Juncus filiformis and Carex nigra are typical, and Rhynchospora fusca and Molinia caerulea a bit rarer. Sphagnum cover is usually minimal. Considering aro wetlands an extreme case of suo (mire) makes the stability of water regime (stable – unstable) a direction of variation in the traditional Finnish mire site type system, which is based on several ecological gradients.
  • Laitinen, University of Oulu, Department of Biology, Botany, P.O.Box 3000, FI-90014, Finland Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo (sähköposti)
  • Rehell, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
  • Huttunen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
  • Eurola, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Hannu Hökkä, Timo Penttilä. Harvennushakkuun vaikutus pohjavedenpinnan syvyyteen ojitusalueilla Pohjois-Suomessa.
English title: Effect of thinning on groundwater table depth in drained peatlands in northern Finland.
Avainsanat: forest drainage; Pinus sylvestris; groundwater table; thinning
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät
The effect of thinning on the groundwater table level was studied in four stands of Scots pine (Pinus sylvestris) on drained peatlands in northern Finland. Four thinning intensities (0-50% removal of the initial stocking), with three replications arranged using a randomized block design, were used in each experiment. If found to be in an unsatisfactory condition, the ditch networks were repaired at the time of thinning. Data from nine groundwater wells on each plot were used to determine the average depth of the groundwater table. The wells were monitored at two-week intervals during the latter parts of the growing seasons in 1991-1993. The mean groundwater table depth was used as the dependent variable in ANOVA with repeated measurements. In most cases, the groundwater table depth was lowest in the control plots, but significant differences between the treatments were found only in 1993 in two experiments. It was concluded that thinning caused no rise, or only a slight rise, in the groundwater table level. Keywords: Forest drainage, groundwater table, Pinus sylvestris, thinning
  • Hökkä, The Finnish Forest Research Institute, Rovaniemi Research Station, P.O.Box 16, FIN-96301 Rovaniemi, Finland Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo (sähköposti)
  • Penttilä, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Rekisteröidy
Click this link to register to Suo - Mires and peat.
Kirjaudu sisään
Jos olet rekisteröitynyt käyttäjä, kirjaudu sisään tallentaaksesi valitsemasi artikkelit myöhempää käyttöä varten.
Ilmoitukset päivityksistä
Kirjautumalla saat tiedotteet uudesta julkaisusta
Valitsemasi artikkelit
Suo - Mires & Peat