Suo - Mires and peat

Joni Haapakoski, Juha-Pekka Hotanen, Jari Miina, Leila Korpela, Raisa Mäkipää. Erirakenteishakkuiden vaikutus aluskasvillisuuden rakenteeseen metsäojitetuissa korvissa.

English title: Short-term effects of selection harvesting on the structure of understorey vegetation in drained Picea abies mires.

Original keywords: kasvillisuus; jatkuva kasvatus; parittainen t-testi; poimintahakkuu; turvekangas; yleistetty lineaarinen malli; yläharvennus

English keywords: peatland; ground vegetation; continuous cover forestry; generalized linear model; paired sample t-test; thinning from above; uneven-aged cutting

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Jatkuvapeitteistä metsänkasvatusta on ehdotettu vaihtoehdoksi avohakkuiden käyttöön perustuvalle metsänkasvatukselle etenkin turvemailla, mutta menetelmän vaikutukset tunnetaan puutteellisesti. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli analysoida voimakkuudeltaan kahden erilaisen erirakenteishakkuun (hakkuun jälkeiset puuston pohjapinta-alat 17 m²/ha ja 12–13 m²/ha) aiheuttamia, kahden vuoden aikana tapahtuneita kasvillisuusmuutoksia metsäojitetuissa korvissa sekä testata voiko hakkuiden aiheuttamia kasvilajien runsausmuutoksia ennustaa valtakunnalliseen (VMI) kasvillisuusaineistoon perustuvien mallien avulla. Erirakenteishakkuiden vaikutusta lajistoon sekä lajien ja lajiryhmien runsauksiin tutkittiin kokeellisesti kohteilla, jotka sijaitsivat eteläboreaalisen vyöhykkeen pohjoisosissa Multialla, Heinävedellä ja Juuassa. Kasvilajien vasteita koeala- ja puustotunnuksiin, erityisesti puuston pohjapinta-alaan, tutkittiin koko maan kattavan kasvillisuusaineiston avulla. Lisäksi analysoitiin vastemallien soveltuvuutta hakkuiden vaikutusten ennustamiseen käyttäen kokeellisen tutkimuksen aineistoa testiaineistona. Heinät ja sarat sekä ruohot runsastuivat nopeasti hakkuun jälkeen. Selvimmin hyötyivät pallosara (Carex globularis), metsätähti (Trientalis europaea) ja metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana). Kenttäkerrokseen kuuluvat puut (alle 50 cm) ja pensaat runsastuivat voimakkaammin hakatuilla aloilla, lajeista esimerkkinä vadelma (Rubus idaeus). Mustikan (Vaccinium myrtillus) ja puolukan (Vaccinium vitis-idaea) runsauksissa ei tapahtunut juuri muutoksia. Sammalet yleensä niukkenivat hakkuun myötä, mutta karikkeella kasvavat suikerosammalet (Brachythecium spp.) hieman runsastuivat voimakkaammin käsitellyillä aloilla. Lajimäärämuutokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Tutkitut käsittelyt olivat kasvillisuutta hyvin säästäviä. Tulokset ovat todennäköisesti yleistettävissä tavanomaisten harvennusten vaikutuksiin. Kasvilajien vastemallit selittivät havaittujen peittävyysmuutosten suuntaa pääosin hyvin, mutta peittävyyksien tasoissa oli selvää, osin ajourista ja hakkuutähteistä johtuvaa vaihtelua. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää arvioitaessa eri hakkuutapojen vaikutuksia aluskasvillisuuden rakenteeseen, sen merkitykseen metsikön vesi- ja ravinnetaseisiin, metsien uudistumiseen sekä ekosysteemipalveluihin.

Haapakoski, Itä-Suomen yliopisto, Metsätieteiden osasto, Yliopistokatu 7, 80100 Joensuu Sähköposti: jonihaapakoski@gmail.com
Hotanen, Luonnonvarakeskus, Yliopistokatu 6B, 80100 Joensuu Sähköposti: juha-pekka.hotanen@luke.fi
Miina, Luonnonvarakeskus, Yliopistokatu 6B, 80100 Joensuu Sähköposti: jari.miina@luke.fi
Korpela, Luonnonvarakeskus, Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki Sähköposti: leila.korpela@luke.fi
Mäkipää, Luonnonvarakeskus, Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki Sähköposti: raisa.makipaa@luke.fi

Aira Kokko, Paavo Ojanen, Kaisu Aapala, Juha-Pekka Hotanen, Jarmo Laitinen, Pekka Punttila, Sakari Rehell, Juha Tiainen, Harri Vasander. Suoluontotyyppien uhanalaisuus.

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Suoluonnon muutosten takia monet soiden luontotyypit ovat uhanalaistuneet. Vuonna 2018 valmistuneessa Suomen luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa suoluontoa tarkasteltiin ja arvioitiin kahdella hierarkiatasolla. Yhtäältä tarkasteltiin suokasviyhteisöjä, joita voidaan luokitella suotyypeiksi. Toisaalta tarkasteltiin useiden suotyyppien muodostamia laajempia suokokonaisuuksia eli suoyhdistymiä sekä useista erillisistä suolaikuista muodostuvia maankohoamisrannikon soiden kehityssarjoja (Kaakinen ym. 2018a, b). Soiden luokiteltuja kasviyhteisöjä kutsutaan suotyypeiksi (Eurola ym. 2015, Kaakinen ym. 2018b, Laine ym. 2018). Yhdellä suolla on yleensä useiden, jopa kymmenien eri suotyyppien kasvillisuutta. Suokasviyhteisöjen pääryhmiksi katsotaan kasvitieteellisessä suoluokittelussa korvet, rämeet, nevat ja letot, mutta myös luhtaja lähdekasvillisuus (Eurola & Kaakinen 1978, Eurola ym. 2015, ks. Soiden kasvillisuus). Luhdat ja lähteiköt vaihettuvat ilman selvää rajaa vesiluontotyyppeihin. Luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa lähteikköluontotyypit on käsitelty ja arvioitu sisävesiluontotyyppien yhteydessä (Lammi ym. 2018). Luhdat ja lähdekasvillisuus mainitaan myös uusimmissa metsätieteellisissä suotyyppioppaissa (esim. Laine ym. 2018). Eri päätyyppiryhmiin kuuluva suokasvillisuus muodostaa myös yhdistelmätyyppejä: neva- ja lettokorpia sekä neva- ja lettorämeitä. Suoyhdistymä on yhtenäinen suoalue, jossa on eri suotyypeistä koostuvia osia (Ruuhijärvi 1960, Eurola 1962, Kaakinen ym. 2018b). Suoyhdistymätyypit jakautuvat ilmastollisiin ja paikallisiin tyyppeihin. Ilmastollisista suoyhdistymätyypeistä keidassoiden eli kohosoiden esiintyminen painottuu eteläisen Suomen muuta Suomea kuivempaan ja lämpimämpään ilmastoon, kun taas aapasoiden esiintyminen painottuu pohjoisen Suomen kosteaan ja viileään ilmastoon (Ruuhijärvi 1960, Eurola 1962). Myös rinnesuot vaativat viileän ja kostean ilmaston (Havas 1961), ja palsasoita esiintyy vain pohjoisimmassa Lapissa, missä on tarpeeksi kylmää paikallisen ikiroudan syntymiselle (Kaakinen ym. 2018b). Paikallisia suoyhdistymätyyppejä ovat rannikkosuot, boreaaliset piensuot ja tunturisuot, joiden ominaispiirteet ja esiintyminen riippuvat enemmän paikallisista olosuhteista kuin ilmastosta (Kaakinen ym. 2018b). Maankohoamisrannikon soiden kehityssarjoja syntyy, kun maata kohoaa Pohjanlahden rannikolla vähitellen merenpinnan yläpuolelle (Rehell ym. 2012, Laitinen 2013). Sarjan nuorimmat suot lähinnä meren rantaa ovat tyypillisesti luhtia ja vanhimmat suot ovat kehittyneet aapa- tai keidassoiksi (Kaakinen ym. 2018b).

Kokko, Suomen ympäristökeskus Sähköposti: aira.kokko@syke.fi
Ojanen, Helsingin yliopisto Sähköposti: paavo.ojanen@helsinki.fi
Aapala, Suomen ympäristökeskus Sähköposti: kaisu.aapala@syke.fi
Hotanen, Luonnonvarakeskus Sähköposti: juha-pekka.hotanen@luke.fi
Laitinen, Oulun yliopisto Sähköposti: jarmo.laitinen@oulu.fi
Punttila, Suomen ympäristökeskus Sähköposti: pekka.punttila@syke.fi
Rehell, Metsähallitus Luontopalvelut Sähköposti: sakari.rehell@metsa.fi
Tiainen, Luonnonvarakeskus / Helsingin yliopisto Sähköposti: ext.juha.tiainen@luke.fi
Vasander, Helsingin yliopisto Sähköposti: harri.vasander@helsinki.fi

Jarmo Laitinen, Paavo Ojanen, Kaisu Aapala, Juha-Pekka Hotanen, Aira Kokko, Pekka Punttila, Sakari Rehell, Juha Tiainen, Harri Vasander. Soiden eliölajit ja niiden uhanalaisuus.

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Laitinen, Oulun yliopisto Sähköposti: jarmo.laitinen@oulu.fi
Ojanen, Helsingin yliopisto Sähköposti: paavo.ojanen@helsinki.fi
Aapala, Suomen ympäristökeskus Sähköposti: kaisu.aapala@syke.fi
Hotanen, Luonnonvarakeskus Sähköposti: juha-pekka.hotanen@luke.fi
Kokko, Suomen ympäristökeskus Sähköposti: aira.kokko@syke.fi
Punttila, Suomen ympäristökeskus Sähköposti: pekka.punttila@syke.fi
Rehell, Metsähallitus Luontopalvelut Sähköposti: sakari.rehell@metsa.fi
Tiainen, Luonnonvarakeskus / Helsingin yliopisto Sähköposti: ext.juha.tiainen@luke.fi
Vasander, Helsingin yliopisto Sähköposti: harri.vasander@helsinki.fi

Juha-Pekka Hotanen, Markku Saarinen, Hannu Nousiainen. Siniheinä (Molinia caerulea) Suomen metsäojitetuilla turvemailla.

English title: Purple Moor Grass (Molinia caerulea) on peatlands drained for forestry in Finland.

Original keywords: lannoitus; ravinnepuutos; kasvillisuus; sekundaarisukkessio; kalsiumfosfaatti; metsänkasvatuskelpoisuus

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Katsauksessa tarkastellaan siniheinän menestymistä metsäojitusalueilla ja esitetään näkökohtia siniheinäisten turvekankaiden luokitteluun. Siniheinä on soilla meso-eutrofinen välipinnan laji, joka kasvaa vaihtelevasti mätästäen etenkin nevoilla ja letoilla sekä korpien ja rämeiden ravinteikkailla yhdistelmätyypeillä. Siniheinä kestää suoveden alenemista ja turpeen kuivumista hyvin pitkään. Alun perin märkien rimpisten soiden ojituksilla se jopa runsastuu, koska itse rimpiin siniheinä leviää vasta ojituksen jälkeen. Maamme turvemailla siniheinä onkin keskimäärin yleistynyt ja runsastunut 1950-luvulta ainakin 1980-luvulle saakka. Se taantuu vasta perinteisessä turvekangasvaiheessa, mutta kaikki siniheinäiset kasvupaikat eivät välttämättä saavuta tätä viimeistä ojituksen jälkeistä kasvillisuuskehityksen vaihetta. Siniheinän sitkeyteen ojitusalueilla on monia syitä. Sen juuret ovat paksut ja mutkaiset, voimakkaasti haaroittuneet ja syvälle ulottuvat. Siniheinän tuuletussolukot mahdollistavat juurten tunkeutumisen hapettomaan turpeeseen ja sienijuuri taas edistää toimintaa ilmavammissa oloissa. Runsas kukinta sekä siementen hyvä säilyvyys ja itävyys mahdollistavat vahvan leviämiskyvyn. Siniheinä on tehokas ravinteiden hyväksikäyttäjä, kierrättäjä ja vahva kilpailija. Se lisääntyy hyvin myös kasvullisesti. Siniheinäisillä turvemaan kasvupaikoilla on yleensä fosforin (P) ja kaliumin (K) puutetta. Fosfori sitoutuu tiukasti kalsiumin (Ca) kanssa korkean pH:n turvemailla. Siniheinäisyyttä käytetäänkin heikentävänä lisämääreenä kasvupaikkaluokituksen tarkentamiseen. Uusien havaintojen mukaan siniheinäisyyttä (Sh) esiintyy mustikka- ja puolukkaturvekankaiden (ShMtkg II, ShPtkg II) lisäksi myös varputurvekankaiden (ShVatkg II) ja jopa karuleimaisen varputurvekankaan (ShVarkg II-) kasvillisuudessa. Turvekangastyyppi (ravinteisuustaso) onkin selvintä luokitella muun kasvillisuuden kuin siniheinän avulla, koska syväjuurinen siniheinä on poikkeuksellisen sitkeä laji ojitusaloilla. Näin siitä huolimatta, että sen reliktinomainen esiintyminen muutoin karussa kasvillisuudessa voi monissa tapauksissa indikoida mennyttä korkeahkon N- ja Ca-pitoisuuden (ja pH:n) vaihetta syvemmällä turpeessa. Samoin se voi olla merkkinä ojitusalueiden yleisimpien kasvupaikkaluokkien suhteen poikkeavasta kasviyhteisöstä, jossa korkeasta typpi- ja kalsiumpitoisuuksista huolimatta kasvillisuuden yleisilme on karu korkeista pääravinnesuhteista (N/K) ja (N/P) johtuen.

Juha-Pekka Hotanen, Markku Saarinen, Hannu Nousiainen. Avosuo- ja sekatyyppien turvekangaskehitys.

English title: Secondary succession of threeless and composite mire site types after drainage.

Original keywords: lannoitus; karuuntuminen; kasvillisuus; monimuotoisuus; ravinteisuus; sekundaarisukkessio

English keywords: fertilization; biodiversity; impoverishment of vegetation; nutrient content; understorey vegetation

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Monien minerotrofisten avosuo- ja sekatyyppien aluskasvillisuus karuuntuu metsäojituksen seurauksena. Tämä liittyy kasvien ravinteiden saantia säätelevään vaihtokapasiteettiin. Kun ojituksen seurauksena vesitilavuus pienenee ja happamuus kasvaa, kasvupaikalle leviää laji, jonka vaihtokapasiteetti on kosteammalla alustalla viihtyvän lajin vaihtokapasiteettia korkeampi. Suokasviyhteisön vesi- ja ravinnetalous kytkeytyvät näin toisiinsa. Tässä katsauksessa tarkastellaan lyhyesti myös pintaturpeen ravinnevaroja ja ravinteiden kiertoa. Ojituksen aiheuttamasta kosteus- ja ravinnevaihtelun pienentymisestä on seurauksena se, että ojitus korostaa korpisuuden ja rämeisyyden merkitystä kasviyhteisöjen koostumusta määräävinä tekijöinä: korpisuus sisältää kuusivaltaisten kivennäismaiden kasvillisuutta ja rämeisyys vähäravinteisten mäntymetsien kasvillisuutta. Avosuo- ja sekatyypeillä lajiston vaihtuminen eli kasviyhteisön muutos ojituksen seurauksena on yleensä suurempi kuin aidoilla, mätäspintavaltaisilla suotyypeillä. Metsäojituksen jälkeen aidot korpi- ja rämetyypit pitävät aluskasvillisuuden osoittaman ravinteisuustasonsa parhaiten ja sekatyypit sitä paremmin mitä enemmän kasvupaikalla on korpisuus –reunavaikutusta. Avosuo- ja rämesekatyyppien ravinteisuustaso sitä vastoin laskee. Artikkelissa arvioidaan sen aiheuttamia seurauksia ja ongelmia kasvupaikkojen luokittelulle. Työssä kuvataan rämekarhunsammalturvekangas, joka sijoittuu erikoistapauksena varputurvekangas II –tyyppiin. Lopuksi tarkastellaan lannoitusvaikutuksia ja pohditaan kakkostyypin turvekankaiden tulevaa kehitystä. Lannoitukset muuttavat runsastyppisten, mutta vähän kivennäisravinteita sisältävien avosuo- ja sekatyyppilähtöisten turvemaiden kasvuolosuhteita ja kasvillisuutta huomattavasti. Ravinteisuusluokka voi nousta - jatkolannoituksin ja tuhkalannoituksella se on ilmeistä. Avosuo- ja sekatyyppien turvekangaskehitys voi olla hyvin vaihtelevaa ja epävakaata johtuen alkuperäisen suon ravinteisuudesta, turvekerroksesta ja sen rakenteesta, ojitustehokkuudesta, lämpösummasta ja erilaisista lannoituksista. Kun tällaisia ojitusaloja on kuivattu pitkään ja niitä on lannoitettu sekä myöhemmin uudistettu pintaturvekerrosta muokaten, nevaisuudesta tai lettoisuudesta kertovaa II-tyypin leimaa on vaikea tai mahdotonta havaita.

Markku Saarinen, Juha-Pekka Hotanen, Virpi Alenius. Muokkausjälkien kasvillisuuden kehittyminen ojitettujen soiden metsänuudistamisaloilla.

English title: Vegetation succession in prepared microsites in drained peatland forest regeneration areas.

Original keywords: metsänuudistaminen; maanmuokkaus; ojitusalue; kasvillisuuden kehitys

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Markku Saarinen, Juha-Pekka Hotanen. Raakahumuksen ja kasvillisuuden yhteisvaihtelu Pohjois-Hämeen vanhoilla ojitusalueilla.

English title: Covariation between raw humus layer and vegetation on peatlands drained for forestry in western Finland.

Avainsanat: Drainage; ordination; litter; secondary succession

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Juha-Pekka Hotanen, Hannu Nousiainen, Päivi Paalamo. Kasvillisuuden sukkessio ja monimuotoisuus Teuravuoman koeojitusalueella Pohjois-Suomessa.

English title: Vegetation succession and diversity on Teuravuoma experimental drainage area in northern Finland.

Avainsanat: fen; aapa mire; compositional gradients; FUPGMA classification; GNMDS ordination; peatland vegetation

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Janne Uuttera, Matti Maltamo, Juha-Pekka Hotanen. Suometsien rakenne-erot keskisessä Suomessa.

English title: The structure of virgin and managed peatland forest stands in central Finland.

Avainsanat: Drainage; habitat diversity; peatland forest management; structure of forest stand

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

The structure of peatland forests were compared between different site quality classes, drainage phases, and different forest ownership groups. The comparisons and statistical tests were made in terms of the number of tree species, range of diameter distribution and the estimated number of tree storeys, separately for spruce- and pine-dominated mires. The statistical tests were performed with multivariate analysis of variance and covariance. Tree storeys were estimated with objective rules from the peaks of continuous diameter distribution smoothed by the non-parametric kernel-estimation. The data used from the 8th National Forest Inventory of Finland. On average the mean values of the chosen stand structure characteristics differed significantly between the site quality classes. The stands had a more diverse structure the more fertile the site was. When examining the differences between the post-drainage succession phases, a decrease of the stand structure diversity was observed in the recently drained peatlands. After this, the mean values of the stand structure characteristics increased and exceeded the values of undrained peatlands at latest in the transformed post-drainage succession stage. Statistically significant differences in the means of stand structure characteristics between the forest ownership groups were not observed. It seems that drainage and possible cleaning cuttings have been made with the same intensity regardless of the particular forest ownership group. It is also possible that drainage causes so drastic change in growing conditions that small differences in the intensity of cleaning cuttings between forest ownership groups are disappeared. The results correspond to the results of previous studies which have examined different stand structure characteristics. The forest on drained peatlands maintains an uneven-sized structure for quite a long period after drainage. In order to preserve habitat diversity this structure of the peatland forests should be maintained in subsequent forest management practices. Key words: drainage, habitat diversity, peatland forest management, structure of forest stand.

Juha-Pekka Hotanen, Harri Vasander. Eteläsuomalaisten metsaojitettujen turvemaiden kasvillisuuden numeerinen ryhmittely.

English title: Post-drainage development of vegetation in southern Finnish peatlands studied by numerical analysis.

Avainsanat: succession; Classification; ordination

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Juha-Pekka Hotanen. Esimerkki pseudolajien runsauskynnysten muuntelun vaikutuksesta TWINSPAN-Iuokittelussa.

English title: The effect of pseudospecies cut level settings on the results of TWINSPAN classification.

Avainsanat: drained peatlands; mire classification; vegetation; mire site type; multivariate analysis

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijä

Juha-Pekka Hotanen. Korpirämeet ja karut korvet suomalaisissa suoluokitusjärjestelmissä.

English title: The place of spruce-pine mires and oligotrophic spruce mires in Finnish peatland site type classifications.

Avainsanat: Drainage; succession; mire classification; site type; trophy

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijä

Juha-Pekka Hotanen. Tuhka- ja NPK-lannoituksen lyhyen aikavalin vaikutuksista änkyrimatoihin kahdella vanhalla ojitusalueella Itä-Suomessa.

English title: Short-term effects of ash and NPK fertilization on Enchytraeidae populations in two old, drained peatland areas in eastern Finland.

Avainsanat: Enchytraeidae; NPK fertilization; ash fertilization; drained peatlands

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijä

Paavo Ojanen, Kaisu Aapala, Juha-Pekka Hotanen, Aira Kokko, Pirkko Kortelainen, Hannu Marttila, Mika Nieminen, Tiina M. Nieminen, Pekka Punttila, Sakari Rehell, Tapani Sallantaus, Sakari Sarkkola, Juha Tiainen, Jukka Turunen, Samu Valpola, Harri Vasander, Tuija Vähäkuopus, Kari Minkkinen. Ojituksen vaikutus luonnon monimuotoisuuteen, ilmastoon ja vesistöihin – yhteenveto.

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Ojanen, Helsingin yliopisto Sähköposti: paavo.ojanen@helsinki.fi
Aapala, Suomen ympäristökeskus Sähköposti: kaisu.aapala@syke.fi
Hotanen, Luonnonvarakeskus Sähköposti: juha-pekka.hotanen@luke.fi
Kokko, Suomen ympäristökeskus Sähköposti: aira.kokko@syke.fi
Kortelainen, Suomen ympäristökeskus Sähköposti: pirkko.kortelainen@syke.fi
Marttila, Oulun yliopisto Sähköposti: hannu.marttila@oulu.fi
Nieminen, Luonnonvarakeskus Sähköposti: mika.nieminen@luke.fi
Nieminen, Luonnonvarakeskus Sähköposti: tiina.m.nieminen@luke.fi
Punttila, Suomen ympäristökeskus Sähköposti: pekka.punttila@syke.fi
Rehell, Metsähallitus Luontopalvelut Sähköposti: sakari.rehell@metsa.fi
Sallantaus, Suomen ympäristökeskus Sähköposti: tapani.sallantaus@syke.fi
Sarkkola, Luonnonvarakeskus Sähköposti: sakari.sarkkola@luke.fi
Tiainen, Luonnonvarakeskus / Helsingin yliopisto Sähköposti: ext.juha.tiainen@luke.fi
Turunen, Geologian tutkimuskeskus Sähköposti: jukka.turunen@gtk.fi
Valpola, Geologian tutkimuskeskus Sähköposti: samu.valpola@gtk.fi
Vasander, Helsingin yliopisto Sähköposti: harri.vasander@helsinki.fi
Vähäkuopus, Geologian tutkimuskeskus Sähköposti: tuija.vahakuopus@gtk.fi
Minkkinen, Helsingin yliopisto Sähköposti: kari.minkkinen@helsinki.fi

Paavo Ojanen, Kaisu Aapala, Juha-Pekka Hotanen, Hannu Hökkä, Aira Kokko, Kari Minkkinen, Merja Myllys, Pekka Punttila, Juhani Päivänen, Sakari Rehell, Jukka Turunen, Samu Valpola, Tuija Vähäkuopus. Soiden käyttö Suomessa.

Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Ojanen, Helsingin yliopisto Sähköposti: paavo.ojanen@helsinki.fi
Aapala, Suomen ympäristökeskus Sähköposti: kaisu.aapala@syke.fi
Hotanen, Luonnonvarakeskus Sähköposti: juha-pekka.hotanen@luke.fi
Hökkä, Luonnonvarakeskus Sähköposti: hannu.hokka@luke.fi
Kokko, Suomen ympäristökeskus Sähköposti: aira.kokko@syke.fi
Minkkinen, Helsingin yliopisto Sähköposti: kari.minkkinen@helsinki.fi
Myllys, Luonnonvarakeskus Sähköposti: merja.myllys@luke.fi
Punttila, Suomen ympäristökeskus Sähköposti: pekka.punttila@syke.fi
Päivänen, Helsingin yliopisto Sähköposti: juhani.paivanen@helsinki.fi
Rehell, Metsähallitus Luontopalvelut Sähköposti: sakari.rehell@metsa.fi
Turunen, Geologian tutkimuskeskus Sähköposti: jukka.turunen@gtk.fi
Valpola, Geologian tutkimuskeskus Sähköposti: samu.valpola@gtk.fi
Vähäkuopus, Geologian tutkimuskeskus Sähköposti: tuija.vahakuopus@gtk.fi

Jarmo Laitinen, Paavo Ojanen, Kaisu Aapala, Juha-Pekka Hotanen, Aira Kokko, Pekka Punttila, Sakari Rehell, Juha Tiainen, Harri Vasander. Soiden kasvillisuus.

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Suoluonto on hyvin vaihtelevaa, koska suolla vaihtelevat märkyys ja ravinteisuus ja niiden seurauksena myös puustoisuus. Suoluonnon tärkein säätelijä on märkyys – lähellä maanpintaa oleva vedenpinta. Vaikka kaikki suot ovat märkiä, suon märkyys myös vaihtelee paljon. Kuivimmillaan suo muistuttaa kivennäismaan metsää, ja usein suo vaihettuukin saumattomasti ympäröiväksi metsäksi. Märimmillään suo muistuttaa jo matalaa vesistöä ja vaihettuu rantakosteikoihin ja vesistöihin. Suo voi olla ravinteisuudeltaan rehevä tai karu. Rehevässä ääripäässä suolle valuu ravinteikasta vettä ympäristöstä tai kasvillisuus saa ohuen turvekerroksen läpi ravinteita ravinteikkaasta kivennäismaasta. Karussa ääripäässä turvetta on kertynyt niin paksu kerros, että kasvien juuret eivät yllä ottamaan ravinteita alla olevasta kivennäismaasta. Myöskään ympäristöstä ei valu ravinteikasta vettä suon reunaa korkeammaksi kohonneelle suon keskiosalle, ja kasvillisuus on sadeveden mukana tulevien ravinteiden varassa. Lisäksi turpeen kertyminen ja suon läpi virtaavan veden väheneminen happamoittavat turvetta, mikä vaikeuttaa kasvien ravinteiden ottoa. Ravinteisuuden ja märkyyden lisäksi aluskasvillisuuden kasvuoloihin vaikuttaa valon määrä, jota säätelee puuston varjostus. Runsaspuustoisimmat suot ovat varjoisia ja reheviä kuusi- ja lehtipuuvaltaisia korpia tai karumpia mäntyvaltaisia rämeitä. Mitä märempi ja karumpi suo on, sitä vähäisempää puusto on. Märimmät suot ovat ravinteisuudesta riippumatta puuttomia lettoja ja nevoja. Karuimmilla puustoisilla soilla kasvaa niin kitukasvuinen ja harva männikkö, ettei se käytännössä varjosta aluskasvillisuutta. Ojitus vähentää suoluonnon vaihtelua. Kun suo ojitetaan metsätaloutta varten, märkyyden vaihtelu vähenee ja jäljelle jää ravinteisuuden vaihtelu. Tällöin suo alkaa kehittyä aluskasvillisuudeltaan kivennäismaan metsää muistuttavaksi turvekankaaksi. Myös metsänhoito ja hakkuut muuttavat kasvillisuutta. Jos suo raivataan maataloutta varten, kuivatuksen lisäksi suo muokataan viljelyyn sopivaksi kalkituksin ja lannoituksin ja suokasvillisuus raivataan viljelykasvien tieltä. Turpeennostoa varten suo raivataan kasvittomaksi turvekentäksi.

Laitinen, Oulun yliopisto Sähköposti: jarmo.laitinen@oulu.fi
Ojanen, Helsingin yliopisto Sähköposti: paavo.ojanen@helsinki.fi
Aapala, Suomen ympäristökeskus Sähköposti: kaisu.aapala@syke.fi
Hotanen, Luonnonvarakeskus Sähköposti: juha-pekka.hotanen@luke.fi
Kokko, Suomen ympäristökeskus Sähköposti: aira.kokko@syke.fi
Punttila, Suomen ympäristökeskus Sähköposti: pekka.punttila@syke.fi
Rehell, Metsähallitus Luontopalvelut Sähköposti: sakari.rehell@metsa.fi
Tiainen, Luonnonvarakeskus / Helsingin yliopisto Sähköposti: ext.juha.tiainen@luke.fi
Vasander, Helsingin yliopisto Sähköposti: harri.vasander@helsinki.fi

Artikkelit kirjoittajalta Juha-Pekka Hotanen