In English

Viimeisin julkaistu numero: 74

Julkaisufoorumin luokka: 1

Vertaisarviointimenettely

Kirjoitusohjeet tekijälle

Tarjoa artikkeli (käsikirjoitus)

Valitse numero:

74 (2023)

73 (2022)

72 (2021)

71 (2020)

70 (2019)

69 (2018)

68 (2017)

67 (2016)

66 (2015)

65 (2014)

64 (2013)

63 (2012)

62 (2011)

61 (2010)

60 (2009)

59 (2008)

58 (2007)

57 (2006)

56 (2005)

55 (2004)

54 (2003)

53 (2002)

52 (2001)

51 (2000)

50 (1999)

49 (1998)

48 (1997)

47 (1996)

46 (1995)

45 (1994)

44 (1993)

43 (1992)

42 (1991)

41 (1990)

40 (1989)

39 (1988)

38 (1987)

37 (1986)

36 (1985)

35 (1984)

34 (1983)

33 (1982)

32 (1981)

31 (1980)

30 (1979)

29 (1978)

28 (1977)

27 (1976)

26 (1975)

25 (1974)

24 (1973)

23 (1972)

22 (1971)

21 (1970)

20 (1969)

19 (1968)

18 (1967)

17 (1966)

16 (1965)

15 (1964)

14 (1963)

13 (1962)

12 (1961)

11 (1960)

10 (1959)

9 (1958)

8 (1957)

7 (1956)

6 (1955)

5 (1954)

4 (1953)

3 (1952)

2 (1951)

1 (1950)

Artikkelit jotka sisältää sanan 'mires'

Rauno Ruuhijärvi, Pekka Salminen, Seppo Tuominen. Palsasoiden levinneisyys, rakennetyypit ja tila Suomessa 2010-luvulla.

English title: Distribution range, morphological types and state of palsa mires in Finland in the 2010s.

Original keywords: ikirouta; kumpupalsat; laakiopalsat; palsasuot; palsojen sulaminen

English keywords: palsa mires; palsa mounds; palsa plateaus; permafrost; thawing of palsas

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Tässä tutkimuksessa osoitetaan, että Suomessa esiintyy kaksi palsojen rakennetyyppiä: kumpupalsat ja laakiopalsat. Niiden luonnehtimat suot kuvataan palsasoiden eri yhdistymätyyppeinä. Kumpupalsasoissa on paikoittaista eli sporadista ikiroutaa ja laakiopalsasoissa epäjatkuvaa ikiroutaa. Palsojen esiintyminen, pinta-ala ja tila on kartoitettu ilmakuvien avulla. Kumpupalsojen varsinainen esiintymisalue on tunturikoivuvyöhykkeen etelä- ja keskiosissa Enontekiöllä, Utsjoella ja Inarin pohjoisosissa, laakiopalsojen tunturikoivuvyöhykkeen yläosissa ja alapaljakalla Enontekiön Käsivarren keskiosissa ja Utsjoen itäisillä tuntureilla. Palsojen sulaminen on tähän mennessä kohdistunut etupäässä kumpupalsoihin, joista 60–70 % on romahtanut. Monet kumpupalsasuot ovat palautumassa aapasoiksi. Laakiopalsat kestävät ilmaston muutosta paremmin. Niiden sulamisasteeksi on arvioitu 10–30 %. Tutkimuksessa kuvataan myös palsojen sulamismekanismia, jonka todetaan tapahtuvan kumpupalsoilla pääasiassa lateraalisesti suoveden vaikutuksesta, laakiopalsoilla myös pinnalle syntyvien termokarstiallikoiden takia. Sulaminen ei ole enää yhteydessä palsojen sykliseen kehitykseen, vaan se tapahtuu ilmaston muutoksen seurauksena. Uusia palsan aihioita ei ole enää nähty 2000-luvun ilmakuvissa, eikä myöskään maastossa.

Ruuhijärvi, Sähköposti: r.ruuhijarvi@gmail.com
Salminen, Sähköposti: jposalminen@gmail.com
Tuominen, Suomen ympäristökeskus, Latokartanonkaari 11, 00790 Helsinki Sähköposti: seppo.tuominen@syke.fi

Jarmo Laitinen, Lauralotta Muurinen, Rauno Ruuhijärvi. Suomen aapasuoalueen välipintakoivulettojen, Warnstorfii-lettojen ja lettokorpien analyysi: lajistogradientit, tyyppivariantit ja makrotopografia.

English title: Analysis of drier rich Betula pubescens fens, rich Sphagnum warnstorfii fens and rich Picea abies mires in the aapa mire area of Finland: compositional gradients, type variants and macro-topography.

Original keywords: habitaattityypit; korpisuus; lähteisyys; Saxifrago-Tomentypnion; Sphagno warnstorfii-Tomentypnion; suotyypit

English keywords: mire site types; groundwater influence; habitat types; Saxifrago-Tomentypnion; Sphagno warnstorfii-Tomentypnion; species composition of Picea abies mires

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Letot ovat Suomen uhanalaisinta suokasvillisuutta. Niiden luokittelu botaanisiin suotyyppeihin, uhanalaisuusarvioineissa käytettyihin habitaattityyppeihin ja mannertason levinneisyysarvioissa käytettyihin Braun-Blanquet tyyppeihin on tärkeää, jotta erilaisten lettojen uhanalaisuusaste ja suojelutarve osataan arvioida. Pääosa letoista on ruskosammalvaltaisia. Lettojen luokittelu suotyypeiksi muutaman valtasammalen mukaan on paljolti jopa nevojen luokittelua selkeämpi. Sen sijaan rahkasammalvaltaisen, Sphagnum warnstorfii-rikkaan lettokasvillisuuden suomalainen luokittelu – Warnsorfii-letot, lähdeletot, välipintakoivuletot ja lisäksi runsaspuustoisemmat lettokorvet – perustuu vain pieniin lajistollisiin eroihin ja muodostaa siten epävarmuustekijän luokittelussa. Testasimme Ruuhijärven (1960) klassisesta kasvillisuusaineistosta Peräpohjolan ja Pohjanmaan aapasuoalueen ´kuivempien koivulettojen´, Warnstorfii-lettojen ja lettokorpien luokittelua klusterianalyysin avulla. Ordinaation avulla tarkastelimme aineiston päävaihtelusuuntia sekä vertasimme klustereiden sijoittumista suhteessa alkuperäisiin suotyyppeihin. Klusterit nimesimme indikaattorilajianalyysista saatujen tunnusomaisimpien lajien avulla. Käytimme ensin kolmen klusterin optiota suotyyppien määrän mukaan, mutta klusterit eivät rinnastuneet suotyyppeihin. Suotyyppitulkinnan kannalta seuraavan jakotason alaklusterit osoittautuivatkin hedelmällisiksi; kuvasimme ne erotuslajien avulla suoraan kasvillisuustaulukosta. Uudet klusterit saatoimme tulkita suokuvion pinnan makrotopografian ja purkautuvan pohjaveden määrän suhteen: laakeisiin lähdekumpuihin liittyy oma kasvillisuusyksikkönsä ja habitaattityyppinsä, jolloin varsinainen välipintakoivuletto kapenee alkuperäisestä (tasainen suurmuoto, koivuisuus). Analyysissä erottuivat lisäksi Warnsorfii-leton keskustavaikutteinen variantti (tasainen, puuton) ja Warnstorfii-leton reunavaikutteisesta variantista ja lettokorvesta muodostunut kasvillisuusyksikkö, jollainen kasvillisuus pääosin sijoittuu maastoon kaikista edellisistä poiketen alla olevan kivennäismaan topografiaa mukaillen. Viimemainittu testiyksikkö myös osoitti, että hyvin samantapaista kasvillisuutta voi olla niin puustoisessa kuin avosuohabitaatissakin. Warnstorfii-leton kahden variantin sijoittuminen testiluokittelussa kauas toisistaan korostaa habitaattityypittelyyn ennestään sisältyvää luokitteluongelmaa, jossa ´välipintaletto´ (Campylium-letto ja Warnstorfii-letto yhdessä) käsittää epäsuhtaisen suuren vaihtelualan suhteessa välipintakoivulettoon. Braun- Blanquet tyypittelyn kannalta Ruuhijärven lettokorpinäytealasarjalla (auktorimerkintä Braunmoorbrücher Ruuhijärvi 1960) on korvaamaton merkitys, koska tyyppi on vielä systeemissä luokittelematta.

Laitinen, Ekologian ja genetiikan laitos, Oulun yliopisto (kasvimuseo), Kaitoväylä 5, 90570 Oulu, Finland Sähköposti: jarmo.laitinen@oulu.fi
Muurinen, Lauralotta Muurinen Ekologian ja genetiikan laitos, Oulun yliopisto (kasvimuseo), Kaitoväylä 5, 90570 Oulu, Finland Sähköposti: lauralotta.muurinen@oulu.fi
Ruuhijärvi, Sähköposti: r.ruuhijarvi@gmail.com

Jenni Miettunen. Riekon (Lagopus lagopus) talviravinnon käyttö ja valinta Suomen eteläisissä populaatioissa.

English title: Winter food use and selection of willow grouse (Lagopus lagopus) in southern Finland.

Original keywords: suot; metsäkanalinnut; ravintokäyttäytyminen; pajut; ympäristön muutos

English keywords: peatlands; mires; gallinaceous birds; willows; environmental change

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijä

Riekkokannat Suomen eteläisissä osissa ovat heikentyneet merkittävästi viime vuosikymmenten aikana. Yhtenä keskeisenä tekijänä tälle on esitetty predaation ja metsästyspaineen ohella varsinkin avosoiden kuivattamista ja metsittymistä, jotka ovat muuttaneet riekkojen elinympäristöjä. Yhtenä syynä riekon vähenemiselle voi olla ravinnon määrän, laadun ja saatavuuden pieneneminen. Suurin osa aiemmista riekkojen ravinnonkäytön ja -valinnan tutkimuksista on tehty Lapissa kupujen sisältöjen perusteella, mutta tietoa eteläisen Suomen riekkojen ravintokäyttäytymisestä on hyvin vähän. Tässä tutkimuksessa tutkittiin riekkojen talviravinnon käyttöä ja valintaa Itä-Suomessa Ilomantsissa ja Joensuun Uimaharjussa. Näillä alueilla elää vielä pieniä riekkopopulaatioita. Tutkimuksessa selvitettiin riekkojen kokonaisravinnonkäyttöä syönnösjälkiä laskemalla. Riekkojen suhteellista ravinnonkäyttöä selvitettiin laskemalla lumijälkiä eri kasvilajien tuntumasta sekä kartoittamalla kasvillisuutta kahdessa eri mittakaavassa. Valintakokeessa riekoille tarjottiin kuutta eri pajulajia sekä hieskoivua. Riekkojen käyttämä ravinto koostui kiiltopajusta (Salix phylicifolia), pohjanpajusta (S. lapponum) ja tuhkapajusta (S. cinerea). Mustuvapajua (S. myrsinifolia) riekot söivät mielellään silloin, kun sitä oli tarjolla. Hieskoivua (Betula pubescens) riekot käyttivät ravintonaan vain vähän. Suhteessa tarjolla olevan ravinnon määrään vaivaiskoivu (Betula nana), mustuvapaju, halava (S. pentandra) ja pohjanpaju olivat halutumpia kuin kiiltopaju, mutta kiiltopaju saattaa kasvutapansa vuoksi tarjota riekoille helpommin saatavaa ravintoa. Valintakokeen mukaan riekot ovat pajulajien suhteen generalisteja. Valintakokeessa olivat mukana pohjanpaju, tuhkapaju, kiiltopaju, mustuvapaju, halava, virpapaju (S. aurita) ja hieskoivu. Virpapajua ja hieskoivua syötiin vähemmän kuin muita mukana olleita kasvilajeja. Valintakokeessa vuosikasvujen kärjet olivat suositumpaa ravintoa kuin silmut. Riekkoja olisi mahdollista ruokkia talven yli, sillä ne oppivat testilajien paikat ja palasivat samoille paikoille syömään uudet testiasetelmat. Riekot tarvitsevat vuoden aikana useita erilaisia elinympäristöjä, jotka ovat riittävän lähellä toisiaan. Eteläiset riekkopopulaatiot tarvitsevat selviytyäkseen sekä avosoita, kangasmetsiä että pajua tarjoavia talvielinympäristöjä. Tulosten perusteella talviravintoa esiintyi tutkimusalueilla riittävästi, eivätkä ravinnon määrä, laatu tai saatavuus rajoittanut riekkojen elinmahdollisuuksia.

Miettunen, Jenni Miettunen, Itä-Suomen yliopisto, Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta, biologian laitos, PL 111, 80101 Joensuu, email: jenni.miettunen@gmail.com Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

Alan Gilmer, Nicholas Holden, Shane Ward, Anthony Brereton, Edward Farrell. A model of organic matter accumulation in a developing fen/raised bog complex.

Avainsanat: peat; peatlands; mires; climate; Sphagnum productivity

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

A mechanistic simulation model of organic matter accumulation for a developing fen/ raised bog complex in Ireland is presented.Parameter/variable values have been prima rily drawn from the published literature.The development of the theoretical considera tions of fen peat as a substratum to a raised bog is evaluated using the model.Terrestri alization is the pathway of hydroseral succession.The conceptual model treats peat growth as the accumulation of a series of parcels comprising both a labile and a non- labile component.The fen phase of the model uses a discrete description of organic matter accumulation while the raised bog phase uses a continuous description.Both phases use a constant decay rate.The model integrates changes in net primary produc tivity and aerobic decay to simulate four climatic periods.The model generates outputs for peat depth and mass with time and profiles of bulk density with depth.Results over a simulated period of 10 000 years demonstrate how changes in surface net primary productivity and aerobic decay can change the rate of peat accumulation in the develop ing fen/raised bog complex.Sensitivity analysis showed that the most important pa rameters influencing simulated depth and mass were the labile fraction in organic mat ter (raised bog)followed by net primary productivity (raised bog).The potential sig nificance of underlying fen peat as a proportion of the total depth and mass of a devel oping fen/raised bog complex was evaluated and shown to be substantially diminished after 5 000 years.It was established that the model predictions corresponded well with data for Irish Midland bogs and given suitable adjustment of values, could potentially simulate Fennoscandian conditions as well.

Gilmer, Department of Agricultural & Food Engineering (Peat Technology Centre), University College Dublin, Earlsfort Terrace, Dublin 2, Ireland Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Holden, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Ward, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Brereton, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Farrell, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

Jyrki Hytönen, Antti Wall. Metsitettyjen turvepeltojen ja viereisten suometsien ravinnemäärät.

English title: Nutrient amounts of afforested peat fields and neighbouring peatland forests.

Avainsanat: agriculture; afforestation; mires; nutrients

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Chemical and physical characteristics of afforested peat fields were compared with those of neighbouring peatland forests, i.e. naturally forested peatland sites drained to improve forest growth. Six study sites were selected with such sites located alongside an afforested peat field. On three of the fields, mineral soil had been added during cultivation as a soil amelioration agent. Most of the fields had been cultivated for 15–20 years before afforestation. Volumetric soil samples were taken and analysed for their total and ammonium acetate extractable nutrient concentrations (P, K, Ca, Mg, Mn, Fe, Zn). Kjeldahl N and B in H3PO4–H2SO4 were also analysed. The soil layers 0–20 cm (the field cultivation depth) and 20–40 cm were compared. The physical and chemical characteristics of the top soil in peat fields and neighbouring forests differed in many respects even after 25 years had passed since their afforestation. Bulk density, ash content and pH of the peat were higher in the cultivation layer of the fields than in the corresponding layer in peatland forests. In cases where mineral soil had been added to the peat fields, the amounts of P, K, Ca, Mn and Zn were higher in the 0–20 cm soil layer whereas the amounts of N and B did not significantly differ from those in the soils of peatland forests. The differences in the amounts of extractable nutrients between the field soils and forests soils were smaller; Ca and (when mineral soil had been added) also Fe and Zn concentrations were higher in the peat field soils than in the soils of peatland forests.

Hytönen, The Finnish Forest Research Institute, Kannus Research Station, P.O.Box 44, FIN-69101 Kannus, Finland Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Wall, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

Mikko Moilanen, Timo Penttilä, Jorma Issakainen. Lannoituksen vaikutus kuusikoiden kasvuun ja ravinnetilaan ojitetuilla turvemailla Pohjois-Suomessa.

English title: Effects of fertilization on tree growt and nutrient status of Norway spruce stands on drained peatlands in northern Finland.

Avainsanat: nitrogen; phosphorus; potassium; Foliar nutrients; growth responses; mires; Picea abies

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Abstract: The stand-level responses to fertilization and refertilization were studied in seven factorial field experiments established in 1974-1976. The factors were nitrogen fertilization (N) and phosphorus-potassium fertilization (PK). The factorial treatments were applied at two levels: (i) control and (ii) fertilized with a dosage following the currently used Finnish forest fertilization guide-lines. The spruce-dominated stands were selected from areas drained according to normal forestry practises between 1932 and 1969. The sites covered fairly well the trophic variation that occurs on spruce-dominated peatlands in the mid-boreal zone in Finland. Tree growth was monitored during two periods of five to seven years. The second period followed the refertilization in 1985. At the end of the second period, one-year-old sun-exposed needles were sampled from the four southernmost stands for nutrient analyses. The effects of fertilization on tree growth were generally fairly weak and insignificant, especially during the first study period. After refertilization, the effect of N was positive in three stands on mesotrophic sites. The foliar nutrient analyses of unfertilized spruces showed low concentrations of N, P and Cu. PK-fertilization increased foliar P concentrations and, in some cases, also K concentrations. Since the PK-fertilizer included some borate, it also increased foliar B concentrations. N-fertilization did not affect foliar N, P or K concentrations but it decreased foliar concentrations of Ca, Zn, and B in some cases. Both the growth responses and the foliar nutrient analyses indicated that nitrogen was the most deficient macro-nutrient. Key words: foliar nutrients, growth responses, mires, nitrogen, phosphorus, Picea abies, potassium

Moilanen, The Finnish Forest Research Institute, Muhos Research Station, Kirkkosaarentie, FIN-91500 Muhos, Finland Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Penttilä, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Issakainen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

Markku Saarinen. Metsien uudistaminen vanhoilla ojitusalueilla.

English title: Forest regeneration in old forest drainage areas.

Avainsanat: transformed mires; Drainage; regeneration

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijä

There are 150 000 hectares of mature stands and about 270 000 hectares of low-yielding stands in forest drainage areas in Finland. Most of them are on transforming or transformed peatlands. Conditions of these areas for forest regeneration differ from those of virgin and newly ditched peat-lands. The paper presents a review of studies in forest regeneration in old drainage areas. Also the needs for further research is discussed. Keywords: Drainage, regeneration, transformed mires

Saarinen, The Finnish Forest Research Institute, Parkano Research Station, SF-39700 Parkano, Finland Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

Kaisu Aapala, Aira Kokko. Ojituksen vaikutuksesta soiden kenttäkerroksen kasvilajeihin.

English title: Changes in the ground vegetation of drained mires.

Avainsanat: Drained mires; ground vegetation change; Rubus chamae-morus; succession

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

The aim of this research was to study how some species of mire plants with differing ecological characteristics react to environmental changes caused by drainage. The data has been collected from 254 sample plots, each 1 km2 in area, in the southern and middle part (60-66°N) of Finland during the years 1984-1986. The occurrence of each species was studied both in virgin and in drained peatlands, and the note about mire type and drainage succession stage were recorded. For cloudberry (Rubus chamae-morus), the abundance of vegetation and berries were also indicated. There is a clear decline in the appearance of sedge plants as the succession, caused by ditching proceeds. Of herbs, Athyrium filix-femina and Cirsium palustre, become more common after drainage, but the flark level species, Drosera anglica and Lysimachia thyrsiflora disappear. As the drainage proceeds there is a clear decline in the vegetation and berry production of cloudberry. On the most effectively drained peatlands, more than half of the observations of cloudberry vegetation and all the observations of berry produce, indicated scanty growth and crop. The most abundant vegetation and yield of berries occurred in virgin peatlands. Keywords: Drained mires, ground vegetation change, Rubus chamae-morus, succession

Aapala, University of Oulu, Department of Botany, Linnanmaa, SF-90570 Oulu Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Kokko, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

Seppo Kaunisto. Metsäojitettujen turvemaiden ravinnevaroista ja niiden riittävyydestä.

English title: On nutrient amounts and their sufficiency for wood production on drained peatlands.

Avainsanat: fertilization; peat nutrient stores; potassium; transformed mires

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijä

Generally in peat soils but especially in the old forest drainage areas the amount of potassium is low compared with that of nitrogen (ab. 1:100) and phosphorus (ab. 1:4). However, the amount of potassium fixed in tree biomass is about four times the amount of phosphorus. When estimating the future sufficiency of potassium for wood production in old drainage areas after one rotation (drainage 75 years earlier), it seems that on nitrogen-rich deep-peat pine mires potassium stores become exhausted during the second rotation after drainage if potassium is not applied. Key words: Fertilization, peat nutrient stores, potassium, transformed mires

Kaunisto, The Finnish Forest Research Institute, Parkano Research Station, SF-39700 Parkano, Finland Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

Rekisteröidy

Click this link to register to Suo - Mires and peat.

Kirjaudu sisään

Jos olet rekisteröitynyt käyttäjä, kirjaudu sisään tallentaaksesi valitsemasi artikkelit myöhempää käyttöä varten.

Ilmoitukset päivityksistä

Kirjautumalla saat tiedotteet uudesta julkaisusta

Valitsemasi artikkelit