In English

Viimeisin julkaistu numero: 74

Julkaisufoorumin luokka: 1

Vertaisarviointimenettely

Kirjoitusohjeet tekijälle

Tarjoa artikkeli (käsikirjoitus)

Valitse numero:

74 (2023)

73 (2022)

72 (2021)

71 (2020)

70 (2019)

69 (2018)

68 (2017)

67 (2016)

66 (2015)

65 (2014)

64 (2013)

63 (2012)

62 (2011)

61 (2010)

60 (2009)

59 (2008)

58 (2007)

57 (2006)

56 (2005)

55 (2004)

54 (2003)

53 (2002)

52 (2001)

51 (2000)

50 (1999)

49 (1998)

48 (1997)

47 (1996)

46 (1995)

45 (1994)

44 (1993)

43 (1992)

42 (1991)

41 (1990)

40 (1989)

39 (1988)

38 (1987)

37 (1986)

36 (1985)

35 (1984)

34 (1983)

33 (1982)

32 (1981)

31 (1980)

30 (1979)

29 (1978)

28 (1977)

27 (1976)

26 (1975)

25 (1974)

24 (1973)

23 (1972)

22 (1971)

21 (1970)

20 (1969)

19 (1968)

18 (1967)

17 (1966)

16 (1965)

15 (1964)

14 (1963)

13 (1962)

12 (1961)

11 (1960)

10 (1959)

9 (1958)

8 (1957)

7 (1956)

6 (1955)

5 (1954)

4 (1953)

3 (1952)

2 (1951)

1 (1950)

Artikkelit kirjoittajalta Rauno Ruuhijärvi

Rauno Ruuhijärvi, Pekka Salminen, Seppo Tuominen. Palsasoiden levinneisyys, rakennetyypit ja tila Suomessa 2010-luvulla.

English title: Distribution range, morphological types and state of palsa mires in Finland in the 2010s.

Original keywords: ikirouta; kumpupalsat; laakiopalsat; palsasuot; palsojen sulaminen

English keywords: palsa mires; palsa mounds; palsa plateaus; permafrost; thawing of palsas

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Tässä tutkimuksessa osoitetaan, että Suomessa esiintyy kaksi palsojen rakennetyyppiä: kumpupalsat ja laakiopalsat. Niiden luonnehtimat suot kuvataan palsasoiden eri yhdistymätyyppeinä. Kumpupalsasoissa on paikoittaista eli sporadista ikiroutaa ja laakiopalsasoissa epäjatkuvaa ikiroutaa. Palsojen esiintyminen, pinta-ala ja tila on kartoitettu ilmakuvien avulla. Kumpupalsojen varsinainen esiintymisalue on tunturikoivuvyöhykkeen etelä- ja keskiosissa Enontekiöllä, Utsjoella ja Inarin pohjoisosissa, laakiopalsojen tunturikoivuvyöhykkeen yläosissa ja alapaljakalla Enontekiön Käsivarren keskiosissa ja Utsjoen itäisillä tuntureilla. Palsojen sulaminen on tähän mennessä kohdistunut etupäässä kumpupalsoihin, joista 60–70 % on romahtanut. Monet kumpupalsasuot ovat palautumassa aapasoiksi. Laakiopalsat kestävät ilmaston muutosta paremmin. Niiden sulamisasteeksi on arvioitu 10–30 %. Tutkimuksessa kuvataan myös palsojen sulamismekanismia, jonka todetaan tapahtuvan kumpupalsoilla pääasiassa lateraalisesti suoveden vaikutuksesta, laakiopalsoilla myös pinnalle syntyvien termokarstiallikoiden takia. Sulaminen ei ole enää yhteydessä palsojen sykliseen kehitykseen, vaan se tapahtuu ilmaston muutoksen seurauksena. Uusia palsan aihioita ei ole enää nähty 2000-luvun ilmakuvissa, eikä myöskään maastossa.

Ruuhijärvi, Sähköposti: r.ruuhijarvi@gmail.com
Salminen, Sähköposti: jposalminen@gmail.com
Tuominen, Suomen ympäristökeskus, Latokartanonkaari 11, 00790 Helsinki Sähköposti: seppo.tuominen@syke.fi

Jarmo Laitinen, Lauralotta Muurinen, Rauno Ruuhijärvi. Suomen aapasuoalueen välipintakoivulettojen, Warnstorfii-lettojen ja lettokorpien analyysi: lajistogradientit, tyyppivariantit ja makrotopografia.

English title: Analysis of drier rich Betula pubescens fens, rich Sphagnum warnstorfii fens and rich Picea abies mires in the aapa mire area of Finland: compositional gradients, type variants and macro-topography.

Original keywords: habitaattityypit; korpisuus; lähteisyys; Saxifrago-Tomentypnion; Sphagno warnstorfii-Tomentypnion; suotyypit

English keywords: mire site types; groundwater influence; habitat types; Saxifrago-Tomentypnion; Sphagno warnstorfii-Tomentypnion; species composition of Picea abies mires

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Letot ovat Suomen uhanalaisinta suokasvillisuutta. Niiden luokittelu botaanisiin suotyyppeihin, uhanalaisuusarvioineissa käytettyihin habitaattityyppeihin ja mannertason levinneisyysarvioissa käytettyihin Braun-Blanquet tyyppeihin on tärkeää, jotta erilaisten lettojen uhanalaisuusaste ja suojelutarve osataan arvioida. Pääosa letoista on ruskosammalvaltaisia. Lettojen luokittelu suotyypeiksi muutaman valtasammalen mukaan on paljolti jopa nevojen luokittelua selkeämpi. Sen sijaan rahkasammalvaltaisen, Sphagnum warnstorfii-rikkaan lettokasvillisuuden suomalainen luokittelu – Warnsorfii-letot, lähdeletot, välipintakoivuletot ja lisäksi runsaspuustoisemmat lettokorvet – perustuu vain pieniin lajistollisiin eroihin ja muodostaa siten epävarmuustekijän luokittelussa. Testasimme Ruuhijärven (1960) klassisesta kasvillisuusaineistosta Peräpohjolan ja Pohjanmaan aapasuoalueen ´kuivempien koivulettojen´, Warnstorfii-lettojen ja lettokorpien luokittelua klusterianalyysin avulla. Ordinaation avulla tarkastelimme aineiston päävaihtelusuuntia sekä vertasimme klustereiden sijoittumista suhteessa alkuperäisiin suotyyppeihin. Klusterit nimesimme indikaattorilajianalyysista saatujen tunnusomaisimpien lajien avulla. Käytimme ensin kolmen klusterin optiota suotyyppien määrän mukaan, mutta klusterit eivät rinnastuneet suotyyppeihin. Suotyyppitulkinnan kannalta seuraavan jakotason alaklusterit osoittautuivatkin hedelmällisiksi; kuvasimme ne erotuslajien avulla suoraan kasvillisuustaulukosta. Uudet klusterit saatoimme tulkita suokuvion pinnan makrotopografian ja purkautuvan pohjaveden määrän suhteen: laakeisiin lähdekumpuihin liittyy oma kasvillisuusyksikkönsä ja habitaattityyppinsä, jolloin varsinainen välipintakoivuletto kapenee alkuperäisestä (tasainen suurmuoto, koivuisuus). Analyysissä erottuivat lisäksi Warnsorfii-leton keskustavaikutteinen variantti (tasainen, puuton) ja Warnstorfii-leton reunavaikutteisesta variantista ja lettokorvesta muodostunut kasvillisuusyksikkö, jollainen kasvillisuus pääosin sijoittuu maastoon kaikista edellisistä poiketen alla olevan kivennäismaan topografiaa mukaillen. Viimemainittu testiyksikkö myös osoitti, että hyvin samantapaista kasvillisuutta voi olla niin puustoisessa kuin avosuohabitaatissakin. Warnstorfii-leton kahden variantin sijoittuminen testiluokittelussa kauas toisistaan korostaa habitaattityypittelyyn ennestään sisältyvää luokitteluongelmaa, jossa ´välipintaletto´ (Campylium-letto ja Warnstorfii-letto yhdessä) käsittää epäsuhtaisen suuren vaihtelualan suhteessa välipintakoivulettoon. Braun- Blanquet tyypittelyn kannalta Ruuhijärven lettokorpinäytealasarjalla (auktorimerkintä Braunmoorbrücher Ruuhijärvi 1960) on korvaamaton merkitys, koska tyyppi on vielä systeemissä luokittelematta.

Laitinen, Ekologian ja genetiikan laitos, Oulun yliopisto (kasvimuseo), Kaitoväylä 5, 90570 Oulu, Finland Sähköposti: jarmo.laitinen@oulu.fi
Muurinen, Lauralotta Muurinen Ekologian ja genetiikan laitos, Oulun yliopisto (kasvimuseo), Kaitoväylä 5, 90570 Oulu, Finland Sähköposti: lauralotta.muurinen@oulu.fi
Ruuhijärvi, Sähköposti: r.ruuhijarvi@gmail.com

Jarmo Laitinen, Jari Oksanen, Lauralotta Muurinen, Hanna Kondelin, Rauno Ruuhijärvi. Peräpohjolan rimpikoivulettojen, lähityyppien ja keskustavaikutteisten rimpilettojen tunnuslajit ja lajimäärä: analyysi klassisesta aineistosta.

English title: Diagnostic species and richness of wet rich birch fens, corresponding fens and rich flark fens in NBs Finland: analysis from a classic data.

Original keywords: ekologinen tulkinta; kasvillisuusluokittelu; sirppisammalrimpineva; kuirisammalrimpiletto

English keywords: ecological interpretation; vegetation classification; Warnstorfia exannulata fen; Calliergon richardsonii fen

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Testasimme Ruuhijärven (1960) klassisen kasvillisuusaineiston pohjalta Peräpohjolan aapasuoalueen mesotrofisten sirppisammalrimpinevojen (MeSsRiN), Richardsonii rimpilettojen (RicRiL), rimpisten koivulettojen (RiKoL) ja keskustavaikutteisten rimpilettojen (2 alatyyppiä, RevRiL, ScoRiL) luokittelua klusterianalyysin avulla. Tyypeistä erityisesti Peräpohjolaan keskittyvät Richardsonii rimpiletot ovat huonosti tunnettuja. Kyseessä on pienen aineiston analyysi (noin 50 näytealaa). Ordinaation avulla tulkitsimme aineiston päävaihtelusuunnat ja erityishuomion kiinnitimme klusterianalyysin esiin tuomaan kasvillisuuden hierarkkiseen rakenteeseen ja lajimääriin. Klusterianalyysin testikasvillisuusyksiköt nimesimme yhdistäen kasvisosiologisen Braun-Blanquet luokittelun ja cajanderilaisten suotyyppien nimeämistavan piirteitä. Ennakkoluokitteluista riippumaton testiluokittelu osoittautui hyvin samanlaiseksi kuin näytealojen alkuperäinen luokittelu. Rimpistä koivulettoa ja Richardsonii rimpilettoa lähinnä vastaavat klusterit muodostivat hierarkian alimman tason, jota kutsumme rimpikoivulettoryhmäksi. Richardsonii rimpilettoa vastaavan klusterin tunnuslajiksi saatiin kuitenkin lettokuirisammalen sijasta pohjansirppisammal Warnstorfia tundrae. Boreaalinen rimpikoivulettoryhmä, ja sen sisällä erityisesti Richardsonii rimpilettoa vastaava klusteri, osoittautui Suomen pohjoisboreaalisten aapa- ja palsasoiden rimpinevojen- ja lettojen lajirikkaimmaksi habitaatiksi Ruuhijärven (1960) aineiston perusteella. Lajirikkaudelle löydettiin kasvimaantieteellinen selitys. Tutkimus toi kaksi aineistollista näkökohtaa kysymykseen, onko Richardsonii rimpiletto rimpisestä koivuletosta erillisenä noteerattava kasvillisuusyksikkö pelkän pohja-, kenttä- ja pensaskerroksen lajikoostumuksen perusteella tarkasteltuna. (1) Aineistosta puuttuu tunnettu suursaravaltainen kasvillisuustapaus, joka vaikeuttaa yksikköjen varmaa määrittelyä tällä hetkellä, samoin raja luhtaisempaan kasvillisuuteen on osin auki. (2) Ruuhijärven nykyisestä aineistosta tehty analyysi kuitenkin tuo rimpistä koivulettoa ja Richardsonii-rimpilettoa vastaavien klustereiden välille ekologisesti tulkittavan eron, mikä saattaa viitata kahteen alatyyppiin tai varianttiin. Sen sijaan rimpiset koivuletot ja Richardsonii-rimpiletot/ kuirisammalrimpiletot ovat analyysin perusteella kasvillisuudeltaan kaukana keskustavaikutteisista rimpiletoista (ScoRiL, RevRiL), mikä saattaisi olla hyvä ottaa jollakin tavalla huomioon myös uhanalaisuutta haarukoivassa luontotyyppiluokittelussa.

Laitinen, Ekologian ja genetiikan laitos, Oulun yliopisto (kasvimuseo), Kaitoväylä 5, 90570 Oulu Sähköposti: jarmo.laitinen@oulu.fi
Oksanen, Kasvimuseo, PL 7, 00014 Helsingin yliopisto Sähköposti: jari.oksanen@helsinki.fi
Muurinen, Ekologian ja genetiikan laitos, Oulun yliopisto (kasvimuseo), Kaitoväylä 5, 90570 Oulu Sähköposti: lauralotta.muurinen@oulu.fi
Kondelin, Tavastilankatu 8 B 10, 20610 Turku Sähköposti: hk@nn.fi
Ruuhijärvi, Pyytie 3, 01450 Vantaa Sähköposti: rr@nn.fi

Rauno Ruuhijärvi. Soidensuojelun kehitys Suomessa.

English title: The development of mire preservation in Finland.

Avainsanat: peatlands; Nature conservation

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijä

The preservation of Finnish mires effectively started in 1965 when the Finnish Association for Nature Protection and the Finnish Peatland Society formed a joint committee for mire protection. This committee, chaired by the author, produced a conservation programme primarily for state-owned lands, comprising altogether 209 protection areas in different vegetation zones of Finland. Consequently, the majority of the areas suggested came under the jurisdiction of the National Board of Forestry. In 1976, a new working group was established by the Ministry of Agriculture and Forestry to assess the scientific basis of peatland protection and to prepare a comprehensive national programme for preserving Finnish mires. Most of the members of the previous committee were able to participate in the activities of the new working group. In 1979 and 1981 the Finnish Government approved in principle the basic protection plans which included approximately 600 mires covering a combined area of 0.5 Mha. In addition, national parks and strict nature reserves contain about 0.2 Mha of mires. The objective is to preserve ca. 7% of the original area (10 Mha) of Finnish peatlands. During the 1980s, some 400 000 ha of mire preservation areas have been established on state-owned land, while about 85 000 ha of privately-owned mires (included in the conservation programme) still remain unprotected. There is a clear need to complete the mire conservation programme, especially in southern Finland. Keywords: Nature conservation, peatlands

Ruuhijärvi, University of Helsinki, Department of Botany, Ecological Laboratories, Fabianinkatu 24A, SF-00100 Helsinki, Finland Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

Seppo Eurola, Rauno Ruuhijärvi. Soiden vyöhykejaon kehittyminen 1950-luvulla.

English title: Abstract: The concept of regionality in Finnish peatlands: a historical perspective up to the 1950s.

Avainsanat: Finland; Historical review; mire complex types

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

The first regional division of Finnish peatlands was purposed by A.K. Cajander in the beginning of the century. It was based on vegetation, mire morphology, and landscape topography. The division was, however, difficult to compare with forest vegetation regions. As a result Prof. Aarno Kalela, in the 1950s, organized a study concerning the regionality of peat-land vegetation; the field work for which was performed by the authors as students. In this new division mire complex types and their regions were determined on the basis of vegetation but named according to mire morphology. The ecological approach to Finnish mire types also made it easier to compare them with peatland vegetation world-wide. Keywords: Historical review, mire complex types, Finland

Eurola, Department of Botany, University of Oulu, Linnanmaa, SF-90570 Oulu, Finland Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Ruuhijärvi, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

Rauno Ruuhijärvi, Antti Reinikainen. Luonnontilaisten ja ojitettujen soiden vertaileva ekosysteemianalyysi -projektin tutkimusohjelma.

English title: Research program of the project "Comparative analysis of virgin and forset-improved mire-ecosystem"".

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

The background, establishment, organisation, study strategy and topics of a project carried out from 1973 to 1981 was described (for more details, see Ruuhijärvi et al. 1979). Initially the Finnish Forest Research Institute supported the project. Since 1978 it has been financed by the Academy of Finland, and working facilities and equipment were provided by the Forest Research Institute, Lammi Biological Station, and the Institutes of Botany and Zoology at the University of Helsinki. The studies concentrated on the primary production and the decomposition of mire ecosystems mainly in the virgin state, but examples of amelioration successions were also analysed. The study sites (Table 1) were selected from the area of southern boreal mires, mainly within the zone of eccentric raised bogs (Fig. 1). This number of the periodical ""Suo"" contains the main results and summaries of the separate studies made within the project. The classification of site types was the Finnish one and the type names were used in the Finnish form. Therefore, it is essential to study the Table 2 in this article. "

Ruuhijärvi, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Reinikainen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

Rauno Ruuhijärvi. Soidensuojelun perusohjelma.

English title: Basic plan for peatland preservation in Finland.

Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijä

A number of peatland conservation programmes have been drawn up in Finland during the last ten years, to date, however, only those programmes covering state-owned land have been carried through to completion. The total area of peatlands either protected by nature conservation legislation or by decision of the State Board of Forestry is 193 000 ha. Completion of the network of protected areas is especially urgent in the southern parts of the country owing to the rapid increase in the utilization of peatlands for forestry purposes and peat extraction. The working group set up by the Ministry of Agriculture and Forestry has just completed its proposed basic peatland conservation programme. Methodology required in the determination of the conservation value of peatlands has also been developed during the drawing up of this programme. The starting point of conservation is the protection of peatland complexes. An attempt has been made to find sufficient representative peatland complexes, which are still in a natural state, from all the Finnish climatological peatland areas (Fig. 1.). Peatland plant community conservation is being carried out both within the framework of larger peatland areas and peatland complexes and in addition by means of different conservation sites representing rare peatland types. Eutrophic fens and eutrophic spruce and birch swamps are especially threatened. As far as the protection of peatland wild-life is concerned, special attention has been paid to peatland bird-life, which better describes the quality and variety of peatland sites than any other group of fauna. Threatened peatland flora have also been documented. The most important criterion used in the determination of the value of a site in the basic peatland conservation programme, is determination of the representability of the peatland complex in question. Peatland complexes have been classified into three groups on the basis of aerial photography interpretation and other data. Classification based on the abundance of different peatland site types required field work. The occurrence and abundance of 28 different major peatland site types have been examined in the basic programme. Conservation sites have been divided on the basis of their peatland type abundance into four classes. If the area in question includes more than 16 different peatland types, then it belongs to Class I. With 15—11 types it belongs to Class II, with 10—6 to Class III and with 5—1 to Class IV. Corresponding conservation site classification has been carried out on the basis of the relative frequency of 51 species of peatland birds. If over 22 species of bird nest on a peatland it belongs to Class I. The number of bird species in Class II sites varies from 22—15, in Class III sites from 14 to 8 and in Class IV sites from 7 to 1. The above-mentioned three classification systems have finally been combined to form a general classification system for peatland conservation sites. Threatened animal and plant species, educational and research use of the peatland, geological structure and in some cases also scenic value are used as additional bases. The final result is a four-class classification system. 0. Internationally important peatland area, which represents the peatland complex type typical in Finland but rare in other countries. There are at most 1 or 2 such peatlands in each peatland complex type area marked on the map (Fig. 1). 1. A nationally important peatland is a larger and complete peatland complex, which should be preserved as an example of the ecological variation of peatland complexes. The most important bird sanctuaries, threatened peatland types and sites of rare peatland fauna and permanent research areas belong to this category. II. Regionally important peatlands are examples of the local scenery, habitats of regionally threatened plant and animal species or important educational sites. III. Locally important peatlands are usually small conservation sites for peatland complexes or individual peatland types. Their preservation would satisfy the needs of education, nature study, berry picking and the protection of peatland fauna. Only sites belonging to Classes 0 and 1 have been included in the basic peatland conservation programme. 337 of them lie to the south of the Arctic Circle (Fig. 1). The conservation sites have been listed in order of importance for each area. The basic programme covers a total of 290 000 ha of peatland. Of this, 58 000 ha of peatland have earlier been protected. The total area of peatlands in Finland lying below the Arctic Circle has originally been about 6,7 mill. ha. Thus 4,7 % of the total area of peatlands is included in the basic programme, rising to 5 % when peatlands protected at the regional and local level are included. The working group is at present involved with the part of the basic programme which covers Lapland, where relatively large conservation areas (90 000 ha) have earlier been established. Attention is also being paid to the protection of rare peatland types and threatened flora and fauna throughout the country.

Ruuhijärvi, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

Rauno Ruuhijärvi. Soiden karpalosadoista.

English title: On the cranberry yields on peatlands.

Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijä

Ruuhijärvi, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

Harri Vasander, Raimo Heikkilä, Rauno Ruuhijärvi. In Memoriam: Tapio Lindholm 1953–2021.

Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Vasander, Sähköposti: harri.vasander@helsinki.fi
Heikkilä, Sähköposti: rh@nn.fi
Ruuhijärvi, Sähköposti: r.ruuhijarvi@gmail.com

Rauno Ruuhijärvi, Tapio Lindholm, Heino Vänskä, Ahti Mäkinen. Soiden levästön tutkija ja luonnon inventoija on poissa – Väinö Hosiaisluoma 1934–2016.

Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Ruuhijärvi, Sähköposti: rr@nn.fi
Lindholm, Suomen ympäristökeskus (SYKE), Suojelualueverkostot Sähköposti: tapio.lindholm@ymparisto.fi
Vänskä, Sähköposti: hv@nn.fi
Mäkinen, Sähköposti: am@nn.fi

Rauno Ruuhijärvi, Eero Kaakinen, Tapio Lindholm. Suotyyppien klassikko on poissa – Seppo Eurola 1930–2016.

Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Ruuhijärvi, Sähköposti: rr@nn.fi
Kaakinen, Sähköposti: ek@nn.fi
Lindholm, Suomen ympäristökeskus (SYKE), Suojelualueverkostot Sähköposti: tapio.lindholm@ymparisto.fi

Rekisteröidy

Click this link to register to Suo - Mires and peat.

Kirjaudu sisään

Jos olet rekisteröitynyt käyttäjä, kirjaudu sisään tallentaaksesi valitsemasi artikkelit myöhempää käyttöä varten.

Ilmoitukset päivityksistä

Kirjautumalla saat tiedotteet uudesta julkaisusta

Valitsemasi artikkelit