Suo - Mires and peat 57 (2006)

Preliminary studies of the old peat data gathered by the Settlement Department of Ministry of Agriculture in Finland (ASO) in years 1945-1963 An old peatland inventory data collected by ASO is presented and the used investigation methods as well as some preliminary results are reviewed. Furthermore, the usability of the data for further research is discussed. In Finland, after the World War II in 1945, it was necessary to find new arable soil for the farmers, who had lost their estates in the peace treaty with Soviet Union, and also for others, who had been fighting in or were otherwise suffering from the war. Most of them were settled on the countryside in Finland. Because of the lack of sufficient farming land, it was necessary to find out new land suitable for farming. The easiest way was to study virgin peat soils for cultivation and some arable mineral soils for the new building sites. The University of Helsinki started the investigation in 1945. The field works continued up to the year 1963 and the detailed reports of 225 workers and 475 field work periods were recorded. The total investigated land area was about 1.5 M ha, about which ca 40% was peatlands covering 24 municipalities in Northern Finland. The inventory was carried out by delimiting the area to the forest compartments where detailed information on the stand and the soil of each mire compartment were measured. These information were e.g., the detailed location of each compartment, the type of the forest and mire site, basic stand characteristics, soil type, peat thickness, the rate of the peat decomposition, the stoniness of the soil and the arability class of the soil (10 classes). Furthermore, the vegetation analysis were carried out on each site. Particularly, the occurrence of the fertile peatlands e.g. eutrophic fens were investigated. All information has been carefully recorded. Most of the inventoried areas have, however, not been used for farming purposes after investigation later. Thus, the material might provide possibilities e.g., for studying the long-term ecological changes in the mire ecosystems. In the socio-economical point of view, the material may also enable clarifying the factors having influenced on the post-war prosperity of the settlements in the Finnish countryside.

• Soini, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

With the cessation of industrial peat harvesting, there is an opportunity to create new landscapes that can confer both socio-economic and ecological benefits. This paper reviews over 50 years of study in the after-use potential of industrial cutaway peatlands in Ireland. The options for after-use are determined to a large extent by the residual peat type, hydrological constraints, geographic location and economic considerations. Over the years, the main areas of investigation have included commercially driven options such as agriculture, forestry, and biomass production, as well as the more ecological and environmental options such as dryland recolonisation and wetland creation/restoration. In that time, the emphasis has continually changed as new research has emerged, in turn directing and shaping decision-making. By 2050, around 80000 ha of harvested peatlands will have become available for other uses. As such, a coherent post-harvesting strategy, underpinned by previous and future research, is essential in order to maximise the potential of these new ecosystems.

• Renou, School of Biology and Environmental Science, Agriculture and Food Science Centre, University College Dubline, Belfield, Dublin 4, Ireland Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
• Egan, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
• Wilson, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

This article focuses on geobotanical mapping with special emphasis on mire vegetation. A brief review of the history of mire mapping in Russia is given. The purpose of the research reported here is to promote the application of cartographic methods to phytosociological studies as well as to contribute to further development of methods for large-scale mapping of mire vegetation. Kudrovsky mire massif (Leningrad region, NW Russia) was chosen as the study area. Two vegetation maps were prepared on the basis of different vegetation classifi cation approaches, namely the dominant (ecologicphytocoenotic) and fl oristic (Braun-Blanquet) methods. The same vegetation relevé data were classifi ed using both approaches and the resulting classifi cations were used to construct legends for the maps. The traditions and problems of Russian vegetation cartography are briefl y discussed.

• Galanina, Kainuu Regional Environment Centre, Friendship Park Research Centre, Lentiirantie 342, FIN-88900 Kuhmo, Finland Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

Earthworm populations in reclaimed cutaway peatland soils in central Ireland were sampled 20-30 years after reclamation and establishment of grass-clover leys following industrial peat mining. Nine earthworm species in total were present, with 4-7 species per field in the six fields sampled. Population densities were 130-506 individuals m-2, and biomass ranged from 80 to 279 g m-2. Thus, under favourable conditions reclaimed cutaway peat soils can support earthworm populations comparable in density and biomass to those typical of the most fertile mineral soils. However, species richness tended to be lower than in comparable grasslands on mineral soils, and reclaimed peat appears to be unfavourable for larger deep-burrowing species such as Lumbricus friendi and Lumbricus terrestris.

• Curry, UCD School of Biology and Environmental Science, University College Dublin, Belfield, Dublin 4, Ireland Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
• Schmidt, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

Tämä artikkeli käsittelee kirjoittajien uusimpia palsasuotutkimuksia Venäjällä Komin tasavallassa ja Nenetsian alueella sekä Suomen Lapissa. Tutkimusten tarkoituksena oli selvittää palsasoiden kasvillisuutta ja dynamiikkaa. Lisäksi verrattiin palsasoiden historiallista dynamiikkaa holoseenin (11 500 vuotta) ilmastonmuutoksiin ja pohditaan ikiroutaa sisältävien soiden tulevaisuutta hiilen kertymisen ja ilmakehään vapautumisen näkökulmasta. Ikiroutadynamiikassa tapahtuneita muutoksia tutkittiin kasvimakrofossiilianalyysin ja radiohiiliajoituksen avulla. Hiilen kertymistä ikiroutasoiden turpeeseen tutkittiin hiilipitoisuusanalyysilla. Historiallisten kasviyhdyskuntien tulkinnan tueksi tutkimuspaikkojen nykyistä kasvillisuutta kartoitettiin otantamenetelmällä. Vaikka yhtään varsinaista ikiroudan läsnäoloa osoittavaa nk. positiivista indikaattorilajia ei löytvnyt, voitiin osoittaa, että historiallista ikiroutadynamiikkaa on mahdollista tulkita kasvillisuudessa tapahtuneiden muutosten avulla, sillä tietynlaiset muutokset kasviyhdyskunnissa ovat tyypillisiä erilaisissa ikiroutaympäristöissä ja suon kehitysvaiheissa. Tulkintaa kuitenkin usein vaikeuttaa samanlaisten kasviyhdyskuntien esiintyminen myos ikiroudattomilla suotyypeilla sekä mahdolliset eroosion aiheuttamat katkokset turvekertymissä. Monet nk. negatiiviset indikaattorilajit, jotka eivät koskaan esiinny ikiroudan yhteydessä, ovat kuitenkin erityisen käyttökelpoisia ikiroutadynamiikkaa tutkittaessa. Yleistäen voidaan todeta, että ikiroutadynamiikassa tapahtuneet muutokset sopivat hyvin yhteen aiempien holoseenin ilmastorekonstruktioiden kanssa; ikiroudan muodostuminen on ollut aktiivisinta viileiden ilmastovaiheiden aikana. Lisäksi ikirouta-alueen maantieteellinen laajuus on pienentynyt viimeisten noin 150 vuoden aikana. Soitten ikiroutakumpuja, palsoja, alkoi Euroopassa muodostua viimeistaan noin 3000 vuotta sitten Pohjois-Venäjalla ja noin 2500 vuotta sitten Fennoskandiassa. On kuitenkin todennäköistä, että ikiroutaa on soihin muodostunut myos näita ajankohtia aiemmin. Ikiroutaisiin soihin sitoutuneet hiilen määrät vastaavat keskimäärin pohjoisten ikiroudattomien soiden arvoja. Arvot kuitenkin vaihtelevat suuresti (0-100 g C m-2 a-1) hydrologisista ja ikiroutaoloista riippuen

• Oksanen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
• Väliranta, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

Ilomantsin Parkusuon liejusta löydetyn turvekerrostuman iäksi määritettiin 9700 ± 50 BP (11 140 cal BP) - 10 070 ± 80 BP (11 570 cal BP). Suo sijaitsee alueella, joka Suomessa ensimmäisenä vapautui lopullisesti mannerjään alta. Turve on kerrostunut alun perin matalaan lampeen tai vetiseen luhtanevaan in situ. Vanhan orgaanisen aineksen uudelleen kerrostuminen, samoin kuin kovan veden tai grafiitin vaikutus turpeenmuodostumiselle voidaan sulkea pois. Ennen turpeen muodostumista kerrostuneen liejun sisaltämän orgaanisen aineksen reservoir-efekti ei myöskään todennakoisesti ole ollut kovin merkittäva: kasvillisuus, josta orgaaninen aines altaaseen joutui, oli niukkaa ja ilmeisesti olosuhteiltaan äärevän, periglasiaalisen ympäristön tuottamaa. Siitepölyanalyysin tulosten mukaan Parkusuota on turpeen kerrostumisaikana ympä-röinyt harva koivikko, jonka aluskasvillisuuteen ovat kuuluneet variksenmarja (Empetrum nigrum) ja vaivaiskoivu (Betula nana) yhdessa saniaisten (Polypodiaceae sensu lato) ja liekokasvien (Lycopodiaceae), lähinnä riidenlieon (Lycopodium annotinum) kanssa. Kuvatun kaltaiselle koivikolle ei nykyisistä kasvillisuustyypeistä löydy vastinetta. Varhaisempiin kasvillisuusvaiheisiin todennäköisesti kuuluneet Ephedra-lajit ovat edelleen hyvinkin saattaneet kasvaa relikteinä kuivilla paikoilla Parkusuon ympäristössä. Toisaalta märimpiä paikkoja ovat reunustaneet runsaina kortteet (Equisetum sp.), sarakasvit (Cyperaceae) ja pajut (Salix sp). Luonteenomaisimpia kasveja Parkusuon silloiselle kosteikolle olivat kuitenkin Bryales-lajit, erityisesti vesisammalet. Turve koostuu pääasiassa näiden kasvilajien heikosti maatuneista jäännöksistä, kuten varsista ja lehdistä. Piilevätulosten perusteella liejuyksiköt turvekerroksen ala- ja yläpuolella kerrostuivat pieneen, matalavetiseen lampeen, jossa oli sekä ravinteita että humusta. Planktonlajit puuttuivat näytteistä lähes tyystin, ja erityisesti alemmassa näytteessä vesikasveihin sitoutuneiden epifyyttisten ja metafyyttisten lajien osuus oli suuri. Monia tunnistettuja piilevälajeja tavataan nykyisin pohjoisilta ja alpiinisilta alueilta, mikä viittaa kylmiin ilmasto-oloihin liejujen kerrostumisaikana.

• Mäkilä, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
• Moisanen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
• Kauppila, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
• Raino, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

We investigated long-term dynamics of phosphorus (P) in ground vegetation, tree stand biomass and litterf all in two undrained and four drained oligotrophic pine fens in southern Finland. The study sites, which encompassed observation periods up to six decades after drainage, were chosen to form a chronosequcncc of sites initially similar floristically, showing different stages of the forest succession induced by drainage. The pattern of P allocation to above- and below-ground plant biomass followed the changes in growth form dominance from mosses, graminoids and shrubs to trees. Overall, net vascular plant uptake of P increased after drainage and remained on a higher level compared to that in the pristine fen. The amount of P in the drained ecosystem seems to remain high enough to support the uptake and continuing forest succession.

• Laiho, Peatland Ecology Group, Department of Forest Ecology, University of Helsinki, P.O. Box 27, FI-00014 Helsinki University, Finland Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
• Penttilä, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
• Vasander, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
• Laine, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo