Artikkelit kirjoittajalta Kustaa Seppälä

The paper deals with berry and mushroom yields on a dwarf-shrub pine swamp site, drained in 1922—23. The experimental field was laid out 12 years ago, in 1966— 67, and its forty sample plots were randomly divided into the following four treatment groups: — untreated (control)(1) — dwarf shrubs killed-off (herbicide treatment)(2) — NPK (14—18—10) fertilization (500 kg/ha)(3) — dwarf shrubs killed-off + NPK fertilization(4) Each treatment was thus replicated 10 times and the size of a sample plot was 0.08 ha. The results of treatments on stand development have been published earlier (Saras-to & Seppälä 1977). The berry yields were inventoried three times during the summer. 1978, i.e. in the middle of July, beginning of August, and at the end of August. The changes in the coverage of berry producing plants after treatments are shown in Fig. 2 and the amounts of berries suitable for picking and edible mushrooms found are presented in Fig. 3. It seems probable that the amounts of cloudberry (Rubus chamaemorus) and lingonberry (Vaccinium vitis-idaea) that were picked nearly equal the total yields and the amounts of blueberry (V. myrtillus) and bog bilberry (V. uliginosum) about four fifths of the total yield. The corresponding quantities of edible mushrooms were only a fraction of the total yield. Eliminating the competition from dwarf-shrub vegetation has more than doubled the cloudberry yield, but reduced the yield of bilberry to almost nothing. Simultaneous fertilization and herbicide treatment have decreased the yield of lingonberry to about one half of that in the other treatments. On nutrient poor pine swamps fertilization (NPK) seems to increase the yield of edible mushrooms. It is noticeable that cloudberry can grow and produce berries on these kinds of sites for decades after drainage and that the dwarf-shrub vegetation has only slightly been able to reappear during 12 years after herbicide treatment, on the soil from which it disappeared.

• Seppälä, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

It is known from earlier studies that many different types of peatland become afforested or naturally reforested fairly rapidly after drainage has been carried out. Peatlands, which initially develop into birch stands are common in the Ostrobothnian drainage areas. The occurrence of under-storey seedlings their species distribution and development potential in such Betula pubescenis stands 15—35 years after drainage are examined in this study. Details of the study material, which consisted of 204 sample plots, are given in Table 1., and the location of the sample plots is shown in Fig. 1. Fifteen circles, each one square meter large, were systematically marked out in each sample plot and the number of seedlings of different tree species growing in the circles subsequently counted. One seedling per circle, which was found to be the best as regards size and development potential, was chosen as the dominant seedling. The tree species, height, age and degree of development potential of the dominant seedlings were all noted. In addition, the ground vegetation in each circle was analyzed. The means for the number of seedlings at each sample plot were calculated in groups according to drainage age, site fertility and geographical area (Table 1). The results show that the ability of a site to produce seedlings has been retained rather well, in places where drainage had even been carried out a long time ago, if the conditions otherwise have been favourable. The number of seedlings capable of development appears, on average, to be satisfactory. The number of coni-feroys seedlings capable of development in sites of the southern part of the studied area in sufficient for the formation of new stand. However, in northern Ostrobothnia, the number, on average, was so small, that a fully stocked seedling stand could only be obtained by resorting to a large admixture of birch seedlings. The variation in the data is large and thus the means give only limited information about the phenomena studied. Table 2 shows the proportion of sample plots where the number of seedlings capable of develop-ment satisfies the accepted minimum requirements. It can be seen that in the southern part of the research area understorey seedling growth capable of development is found in two sites out of three. The reasons for the great differences between the areas did not become apparent in this study.

• Seppälä, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
• Keltikangas, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

Artikkelissa tarkastellaan yhteensä noin 700 koepuuta käsittävän aineiston perusteella, miten ojitus on vaikuttanut vallitsevan latvuskerroksen puiden sädekasvun kehitykseen ojitusalueeseen rajoittuvissa kangasmaametsiköissä. Aineisto on kerätty vv. 1973—76 kahdelta erilliseltä osa-alueelta, joista toinen sijaitsee Pohjois-Hämeen ja Keski-Suomen rajamailla, toinen käsittää puolestaan Pohjoispohjanmaan rannikkoalueen. Aineiston perusjoukkona pidettiin Kml Tapion ja Metsähallituksen toteuttamia ojitushankkeita, joista peruskarttojen avulla poimittiin ojas-toiltaan ja kaltevuussuhteiltaan soveliaat kohteet. Niistä puolestaan maastossa mitattiin koealat häiriöttä kehittyneihin, joko harventamattomiin tai lievin harvennuksin käsiteltyihin havupuuvaltaisiin varttuneisiin kasvatusmetsiköihin. Koealan sijoitus maastoon esitetään kuvassa 1 (s. 69). Aineistosta saadut päätulokset nähdään kuvista 2, 3 ja 4 (ss. 71 ja 72), joissa on esitetty koepuiden sädekasvun keskiarvoinen kehitys ennen ojitusta ja sen jälkeen viisivuotiskausin laskettuina summina ja jaettuna aineisto kasvupaikkaryhmien, ojaetäisyyden ja ojan reunasta määritetyn korkeusaseman perusteella muodostettuihin ositteisiin. Tulokset osoittavat, että koepuiden säde-kasvu on suoksi luokitetulla niskaojan ja kankaan välivyöhykkeellä kaikissa osa-aineistoissa selvästi suurentunut. Varsinaisiksi kangasmaiksi luokitetuilla kohdin ei myöskään missään ryhmässä näy ojituksen aiheuttamaa sädekasvun pienentymistä, vaan usein lievää suurenemista, erityisesti, jos otetaan huomioon puiden sädekasvun normaali iänmukainen kehitys (kuva 5). Vaikuttaa siis mahdolliselta, että joissakin tapauksissa suon ojitus jopa parantaa kasvuolosuhteita ympäröivillä kangasmailla. Vastaavissa suurilmastollisissa oloissa on Neuvostoliitossa saatu jokseenkin edellisten kanssa yhdenmukaisia tuloksia (esim. Cabo 1974).

• Laine, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
• Seppälä, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

Kirjoituksessa tarkastellaan yhteensä noin 600 kuusi- ja mäntykoepuusta suoritetun sädekasvuanalyysin perusteella, miten puiden ojitushetken läpimitta vaikuttaa niiden ojituksen jälkeiseen säde- ja pintakasvuun tapauksissa, joissa puut kuuluvat samaan rinnankorkeusikäluokkaan. Päätulokset on sädekasvun osalta esitetty kuvassa 1 ja sivun 57 asetelmassa, pinta-kasvun osalta kuvassa 2 ja sivun 58 asetelmassa. Näyttää ilmeiseltä, että samanikäisten puiden ojituksenjälkeisen sädekasvun pitkän ajan (tutkitussa tapauksessa n. 50 vuoden) keskiarvot ovat varsin riippumattomia puiden paksuudesta. Kasvun ojituksen-jälkeinen rytmi on sen sijaan eripaksuisilla puilla toisistaan poikkeava. Tutkitun aineiston edustamissa vaihtelurajoissa tietynikäis-ten puiden ojituksenjälkeinen pintakasvu on sitä suurempi, mitä paksumpia ne ovat olleet ojitushetkellä.

• Seppälä, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

• Päivänen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
• Seppälä, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

• Seppälä, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

• Mannerkoski, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
• Seppälä, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

• Seppälä, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

• Päivänen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
• Seppälä, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

• Seppälä, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

• Keltikangas, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
• Seppälä, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

• Seppälä, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

• Keltikangas, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
• Seppälä, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

• Keltikangas, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
• Seppälä, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

• Sarasto, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
• Seppälä, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

• Schalin, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
• Seppälä, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo