Suo - Mires and peat vol. 33 no. 2 | 1982

The numbers of soil mites, springtails and enchytraeid worms were compared on virgin and forest-ameliorated parts of a bog in Lammi commune, southern Finland (N 61o 02’ E 24o 58’). The study site was an ombrotrophic raised bog with Calluna vulgaris - Empetrum nigrum - Sphagnum fuscum-hummocks and Eriophorum vaginatum - Sphagnum angustifolium-hollows. Part of the bog was drained in 1966 and fertilized in 1970 with urea (100 kg/ha) and PK-fertilizer for peatlands (400 kg/ha). The drainage had lowered the ground water level by 10-15 cm. The vegetation of the ameliorated site had also changed. Sphagnum-mosses had decreased but Eriophorum, Culluna, Empetrum and Pinus sylvestris growed more vigorously than on the virgin site. Samples were taken from both virgin and ameliorated part of the bog in may-november 1975 and may-september 1976. In the seasonal fluctuation of the three mite groups (Oribatei, Prostigmata and Mesostigmata) maximum numbers occurred generally in spring and autumn (figs. 1 and 2) with the exceptions of mesostigmatid and prostigmatid mites in the hollows of the virgin study site. No clear trends were found in the seasonal fluctuations of the numbers of Collembola and Enchytraeidae (figs 2 and 3). During the winter 1975-76 a severe decline occured in the numbers of enchytraeid worms. The reason was most probably the hard frost in early winter 1975 when the snow cover was thin and could not protect the animals. The oribatids did not suffer from the frost. In the mean numbers of oribatid mites there was no significant difference between virgin and ameliorated site. The numbers were slightly smaller in the hollows than in the hummocks (table 1). The numbers of mesostigmatid mites in the hollows were greater at the ameliorated site than at the virgin one. In the hummocks there was no difference between the sites. Upon the all remaining groups, Prostigmata, Collembola and Enchytraeidae, the forest-amelioration had a similar effect. These animals had increased in the hollows but at the same time decreased in the hummocks. At the virgin site, the hummocks seemed to be preferred microhabitat but at the ameliorated site more prostigmatid mites, springtails and enchytraeid worms lived in the hollows. A probable reason of the general decrease in the animal numbers in hummocks is that drainage makes the environment too dry for the animals. In the hollows, on the other hand, drainage and fertilizing probably had caused changes favourable for the animals. The oxygen content of the peat had increased and the quality of the litter improved from the viewpoint of soil invertebrates (more Eriophorum instead of Sphagnum-litter). Because five years had passed since the fertilization, the direct "shock-effect" of fertilizers most probably had no significance any more.

• Markkula, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

Boori voidaan määrittää spektrofotometrisesti suoraan lannoitetun turpeen vesiliuosuutosta. Jos uutto suoritetaan muilla reagensseilla, täytyy suorittaa ioninvaihto ennen määritystä. Suolahappo ei sovellu lainkaan uuttoliuokseksi. Boorin suhteellisen laajat pitoisuusvaihtelut eri turvekenttien välillä on hämmästyttäviä. Pitoisuus vaihtelee nollasta monikertaiseen määrään verrattuna lannoituksen minimitarpeeseen. Tästä saattaa olla haittaa kasveilla (katso taulukko 1.). Katsomme, että menetelmä on riittävän tarkka boorin määritysmenetelmä, sillä ottaen huomioon käsiteltävänä olevan epähomogeenisen matriisin, saavutettua 10 %:n tarkkuutta voidaan pitää hyvänä.

• Tummavuori, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
• Kaikkonen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

According to the Chinese Geographical Research Institute the definition of swamps include three criteria: - the area is waterlogged or under water - the area is dominated by hygrophytes - the area has either a peat or mud layer The area is classified as a swamp if two of the criteria are fulfilled simultaneously. Thus peat is not necessary. The entire China has a. 10 million ha of swamps that fit into this definition containing a 30 milliard cubic metres of peat. About 6 million ha are located in northern China. Usually the swamps have a rather shallow peat layer (less than 1 m). There is no nationwide swamp classification. A simple classification based on hydrological properties and draining techniques has been developed for the forestry use of swamps. Only open swamps are defined as swamps. The open swamps are divided into two main groups: seasonally waterlogged swamps and those waterlogged for the whole year. The area of such swamps is a. 1,8 million ha in Heilungkiang, a province in north-eastern China. It is estimated that 600 000 ha of these area suitable for growing forests. The afforestation of open swamps was started in the 1950's. So far 14 000 ha have been afforested. Most plantations, using Larix gmelini, are in seasonally waterlogged areas. Previously the sites were prepared mainly by manual mounding. The results have been highly encouraging. At the end of the 1970's a larger scale mechanical site preparation (by ploughing) was started.

• Kaunisto, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

Luonnontilaisten turvekerrostumien kuiva-ainemäärien arviointia ei voida luotettavasti tehdä turvelaji- ja maatumisastetietojen nojalla (esim. Tolonen ja Saarenmaa 1979, Korpijaakko et al. 1981), vaikkakin myös vastakkaisia käsityksiä on esitetty (Scott et al. 1980). Turvesaannon arvioinnin täytyy perustua joko tilavuusnäytteisiin tai turpeen maastokosteuden tietämiseen, sillä edellinen voidaan varsin luotettavasti laskea jälkimmäisen avulla (esim. Korpijaakko et al. 1981). Tässä kirjoituksessa verrataan kahta tilavuusnäytteiden ottoon turvekerrostumista käytettyä kairamallia ns. tilavuustarkkaa putkikairaa (Korpijaakko 1981) ja venäläisen turvekairan (ks. Tolonen 1968) parannettua muunnosta (sisähalkaisija 10 cm, pituus 50 cm) (kuvat 1 ja2). Tutkimus tehtiin viidellä suolla Keski-Suomessa, jotka valittiin edustamaan erilaisia suotyyppejä ja turvekerrostumia (taulukot 1 ja 2). Vertailu perustuu 86 putkikairanäytteen kairaamiseen mahdollisimman läheltä kairauspisteitä, joista näytteet oli otettu pohjasta pintaan venäläisellä turvekairalla. Käytännössä kairausreiät olivat halkaisijaltaan yhden metrin laajuisen ympyrän sisällä. Kahdessa tutkimuspisteessä kaivettiin lopuksi n. 2 metrin syvyinen kuoppa ja vertailunäytteitä otettiin kuopan seinämistä erilaisilla terävillä sylintereillä. Tulokset on laskettu + 105oC:ssa kuivatuista näytteistä, eikä turpeen tiheysarvoihin ole tehty tuhkakorjausta. Aineistoon ei kuitenkaan sisälly turpeita, joiden tuhkapitoisuus olisi yli 10 % (havainnot lähipisteistä samoilta soilta ja päätelmät turvelajin perusteella). Maastohavainnot tutkimuskohteissa venäläisen kairan näytteistä, kokemuksemme avointen turveleikkausten parissa ja turvegeologinen kirjallisuus pakotti tekemään vertailut turvepatsaiden keskiarvotulosten pohjalla. Näin siksi, että kerrosrajat turpeessa usein ovat vinoja eikä samalta syvyydeltä vieri vierestäkään otetun kahden näytteen samanlaisuudesta osoittautunut valitsemillamme soilla olevan mitään takeita. Kahdella kairalla saadut todelliset turpeen tiheydet (ent. tilavuuspaino) eivät viidessä koeprofiilissamme poikenneet tilastollisesti merkitsevästi toisistaan. Sekä keskiarvot että hajontaluvut olivat varsin lähellä toisiaan (taulukko 3). Vastaavasti vain yhdessä profiilissa oli näytteiden kosteuspitoisuus (painoprosenttina) tilastollisesti merkittävästi (5 % riskitasolla) suurempi putkikairanäytteissä kuin venäläisen kairan näytteissä. Tosin putkikairan näytteiden kosteussadannekset olivat kautta linjan hiukan korkeampia (taulukko 4). Enemmän toisistaan poikkesivat eräissä kohteissa kahden kairatyypin antamat regressioyhtälöt vesipitoisuuden ja turpeen tiheyden väliselle riippuvuudelle samassa turvepatjassa, vaikkakin tämä ero vain muutamassa kohdassa oli tilastollisesti merkitsevä tehdyn kovarianssianalyysin valossa (taulukko 6). Siellä missä eroja oli, putkikairan antaman yhtälön regressiosuora oli jyrkempi kuin venäläisen kairan tullen lähelle vedenkyllästämän turpeen teoreettista (maksimi) regressiosuoraa (vrt. Scott et al. 1980). Alustavana tulkintana esitämme, että putkityyppinen verrattain paksuseinäinen (n. 8 mm) ja alaspäin lyömällä (ei kiertämällä) työnnettävä kaira työnsi kasaan tietyissä turvekerroksissa esiintyviä onkaloita. Tätä vahvistavat maastohavaintomme etenkin Suolamminnevalta ja eräät kirjallisuudessa esitetyt tulokset. Joka tapauksessa molemmat kairat antavat oikeaa suuruusluokkaa olevat tiedot turpeen saannosta luonnossa tavattavalla kosteusalueella ja sopivat siten tätä tarvetta varten kerättävän tiedoston hankintaan. Käytännön näkökohdat eivät aseta putkikairaa venäläisen kairan edelle sikäli, mikä koskee kairan kestävyyttä, kairauksen helppoutta, nopeutta ja vaadittavaa henkilökuntaa. Käytännön kokemuksemme mukaan putkikaira vaatii noin kaksinkertaisen miehistön ja jopa viisi tai kaksitoista kertaa niin paljon aikaa kuin venäläinen kaira saman kerrostuman näytteenottoon. Venäläisen kairan parissa ilmennyt ainut todellinen epäkohta, (kun käytetään asianmukaista lujaa kalustoa ja nostovarsia sekä näytteen käsittelytekniikkaa) on, että kairan periaatteesta johtuen aivan pohjimmaisista tiukoista kerroksista on toisinaan vaikeaa saada näytettä.

• Tolonen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
• Ijäs, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo