Suo - Mires and peat vol. 58 no. 2 | 2007
Mäntypuustojen runkotilavuus ja ravinnetila ojitusalueiden tehoviljelykokeilla.
English title: Stem volume and nutrient status of Scots pine stands in intensive vultivation experiments on drained peatlands.
Tiivistelmä |
Näytä lisätiedot
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
Metsäntutkimuslaitos perusti vuosina 1973–1978 ojitusaluemetsiin maanlaajuisen nk. H-kulttuurikoesarjan. H-kulttuurilla tarkoitetaan metsänuudistamis- ja kasvatustapaa, jossa puuntuotannon olosuhteet — puiden vesi- ja ravinnetalous sekä myös puunkorjuu — on optimoitu puuntuotoksen ja metsänkasvatuksen talouden maksimoimiseksi. Vuosien 1999–2003 aikana tästä koesarjasta mitattiin yhdeksän koetta. Kokeiden perustamisesta oli tällöin kulunut 24–30 vuotta. Mitatut kohteet olivat istutusmänniköitä, jotka saivat istutuksen yhteydessä laikku- tai kaistalannoituksen. Kasvupaikat vaihtelivat karuista keskiviljaviin; kohteiden ravinnetila (turpeen typpi, neulasten pääravinteet) oli varsin hyvä. Yleiset kasvutekijät (lämpösumma, viljavuus) ovat määränneet puuntuotoksen tason. Pelkän istutuslannoituksen saaneilla koealoilla runkopuun kokonaistuotos oli kokeesta riippuen 46–192 m3 ha–1. Vuonna 1994 tehtyjen jatkolannoituskäsittelyjen vaikutus vaihteli suuresti. Parhaiten kasvaneella Padasjoen mustikkaturvekankaalla tuotokset olivat 1973 1999, käsittelystä riippuen, 182–238 m3 ha–1. Kokeiden perustamisvaiheessa esitettyihin tuotostavoitteisiin (300 m3 ha–1 30 vuodessa) ei päästy missään kokeessa. Nykykäsityksen mukaan manuaaliseen puunkorjuuseen perustunut ja paljon hoitotöitä vaatinut H-kulttuuri tuottaa liian kallista puuta. Ajatukseltaan ja toteutukseltaan tämä tutkimuksellinen lähestymistapa on kuitenkin ollut kokopuukorjuu- ja energiametsäasioiden edelläkävijä.
Avainsanat: intensiivinen kasvatus, kokonaistuotos, lannoitus, neulaset, turvemaa
Key words: intensive cultivation, total yield, fertilisation, needles, peatland hiilen kierto, Fennoskandia, Holoseeni, Pohjois-Venäjä, palsa, ikirouta, kasvimakrofossiili, radiohiiliajoitus
-
Silfverberg,
Sähköposti:
ei.tietoa@nn.oo
- Issakainen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
- Haikarainen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Suon pienmuotojen, veden saatavuuden ja turpeen kertymisen vuorovaikutus pohjoisilla luonnontilaisilla soilla.
English title: Interaction of mire microtopography, water supply, and peat accumulation in boreal mires.
Tiivistelmä |
Näytä lisätiedot
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijä
Studies of mire hydrology and carbon accumulation have shown 1) an exponential increase in the rate of horizontal water movement with increasing height of the water table, and 2) a curvilinear relationship between the water table elevation and carbon accumulation rate, with a single maximum. Equations for these relationships suggest that optimal carbon accumulation will occur where the water table is at moderate depth and the surface has little microtopography. Wet conditions tend to enhance microtopographic relief by differential peat accumulation, while dry conditions tend to reduce relief. For mires with abundant dry microsites, increasing the water supply typically increases the rate of carbon accumulation, but this effect could be transient because microtopographic relief may also increase and have a negative effect on carbon accumulation. The runoff-inhibiting nature of ridge and hollow patterns makes patterned mires especially vulnerable to loss of carbon fixation ability with increasing wetness. While dry periods often cause peat loss in the short term, over the long term their effect may be positive because they hinder the formation of strong microtopography. This helps explain why high peat accumulation rates and some of the world’s most extensive peatlands occur in continental regions with a marginally adequate moisture supply.
-
Swanson,
USDA Forest Service, PO Box 907, Baker City, OR 97814 USA
Sähköposti:
ei.tietoa@nn.oo
Lentolevityksen tarkkuus ojitusalueiden terveyslannoituksissa.
English title: The accuracy of aerial spreading of repair fertilization on drained peatlands.
Tiivistelmä |
Näytä lisätiedot
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
Tutkimuksessa selvitettiin helikopterilannoituksen tarkkuutta, levityksen tasaisuutta sekä suoraan ojiin kulkeutuvan lannoitteen määrää turvemailla. Lisäksi arvioitiin lannoituksen aiheuttamaa fosforin huuhtouman riskiä. Tarkasteltavana lannoitelajina oli PK-lannos. Tulokset osoittivat, että helikopterilannoituksen yhteydessä on hyvin vaikeaa välttää lannoitteen joutumista ojiin. Tutkimuksessa lannoitusalueen ojiin sijoitetuista keräyssuppiloista 69 % sai lannoitetta levityksen yhteydessä. Ojiin kulkeutui lannoitetta keskimäärin 13 kg ha–1 (PK-lannoite sisältää fosforia 8–9 %). Levityksen alueellinen tasaisuus ei myöskään ollut tyydyttävä. Keskimääräinen levitystasaisuuden poikkeama oli 47 % (tavoite alle 30 %). Lannoitteen joutumista ojiin on vaikea välttää ojitusalueilla siksi, että ojaverkosto on usein epäsäännöllinen. Sarkaleveys vaihtelee yleensä 30–60 metrin välillä kun taas lentolannoituksen levityskaistan leveys on vakio; n. 30 m. Kova tuuli voi myös heikentää levityksen tarkkuutta. Lannoitusten vesistövaikutuksien pienentämisessä oikea kohdevalinta on tärkeää ojitusalueilla.
-
Silver,
Sähköposti:
ei.tietoa@nn.oo
- Saarinen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Click this link to register to Suo - Mires and peat.
Jos olet rekisteröitynyt käyttäjä, kirjaudu sisään tallentaaksesi valitsemasi artikkelit myöhempää käyttöä varten.
Valitsemasi artikkelit
Suo - Mires & Peat
