Suo - Mires and peat vol. 29 no. 3-4 | 1978

Kirjoituksessa tarkastellaan Skotlannin viljelymetsätaloutta, osaksi kirjallisuuden, osaksi omakohtaisten tutustumiskäyntien pohjalta. Kirjoittajalla on ollut tilaisuus tutustua Skotlannin metsätalouteen kahteen otteeseen; British Councilin stipendin turvin keväällä 1967 ja IURFO:n (International Union of Forest Research Organizations) division l:n viljelymetsien ekologiaa käsittelevän kokouksen yhteydessä syyskuussa 1978.

• Päivänen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

The lead (Il)-electrode has been recognized as a reliable and rapid tool for sulfur determinations. Its use is based on the detection of the lead ions while titrating with lead perchlorate. The range of applications varies from the waste water sulphate determinations to the microdeterminations of sulfur in petroleum products (Goertzen, 1972, Ross 1969, Heistand, 1972, Hicks, 1974). In this study, we have employed the lead (Il)-electrode to the sulfur determination of peat. The principal idea was to connect the sulfur determination of peat to the calorific value measurement performed according to the DIN 51900. The main interference for the lead (II) -electrode is the phosphate ion. Since phosphorus-sulfur weight ratio in finnish peat usually lies between 0.1—0.2, we investigated with known samples the interference caused by the phosphate. The results show that no significant errors are involved. The comparative determinations of sulfur in peat samples were performed at VTT (The State Technical Research Center, Helsinki). The method, either used solely to the sulfur determinations or combined with the calorific value measurement offers a rapid and reasonably precise way to determine the sulfur content of peat.

• Korhonen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
• Nyrönen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
• Lehtovaara, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

The paper deals with berry and mushroom yields on a dwarf-shrub pine swamp site, drained in 1922—23. The experimental field was laid out 12 years ago, in 1966— 67, and its forty sample plots were randomly divided into the following four treatment groups: — untreated (control)(1) — dwarf shrubs killed-off (herbicide treatment)(2) — NPK (14—18—10) fertilization (500 kg/ha)(3) — dwarf shrubs killed-off + NPK fertilization(4) Each treatment was thus replicated 10 times and the size of a sample plot was 0.08 ha. The results of treatments on stand development have been published earlier (Saras-to & Seppälä 1977). The berry yields were inventoried three times during the summer. 1978, i.e. in the middle of July, beginning of August, and at the end of August. The changes in the coverage of berry producing plants after treatments are shown in Fig. 2 and the amounts of berries suitable for picking and edible mushrooms found are presented in Fig. 3. It seems probable that the amounts of cloudberry (Rubus chamaemorus) and lingonberry (Vaccinium vitis-idaea) that were picked nearly equal the total yields and the amounts of blueberry (V. myrtillus) and bog bilberry (V. uliginosum) about four fifths of the total yield. The corresponding quantities of edible mushrooms were only a fraction of the total yield. Eliminating the competition from dwarf-shrub vegetation has more than doubled the cloudberry yield, but reduced the yield of bilberry to almost nothing. Simultaneous fertilization and herbicide treatment have decreased the yield of lingonberry to about one half of that in the other treatments. On nutrient poor pine swamps fertilization (NPK) seems to increase the yield of edible mushrooms. It is noticeable that cloudberry can grow and produce berries on these kinds of sites for decades after drainage and that the dwarf-shrub vegetation has only slightly been able to reappear during 12 years after herbicide treatment, on the soil from which it disappeared.

• Seppälä, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

The research work of the pyrolysis of the fossil fuels before the increase of the oil consumption was mainly directed to the tar, coke and gas obtained from the coal and to their use as energy and material sources of the industry. The interest to the further investigations has revived with the increase in the oil price. This is shown, for instance, with the thermogravimetric investigations lately performed by several scientists. The thermogravimetric investigations of wood and its components are performed in order to improve the fire re-tardant properties of wood, but forgetting the possibilities to use wood as an energy source or to refine its pyrolysis products. The comparison between various investigations is difficult due to the different instrumental and technical methods involved. The sample materials differ markedly by the virtue of their geographical locations. This is why we have performed the investigations of some domestic solid fuels in equal conditions in order to get comparable results. During the pyrolysis peat acts as an inhomogenous material making it difficult to monitore the pyrolysis products without a careful selection of the starting material. The pyrolysis of willow, alder and birch in different conditions are very identical and the whole pyrolysis is quite simple, since e.g. the tar content is very low. The preparation of liquid fuels (e.g. methanol) from hard wood species is easier than from peat. Also, the low ash content of the wood in an advantage.Fig 4 shows that the organic components in the mixture pyrolyze independently. The wet carbonization of peat makes it burn faster but pyrolyze slower.

• Tummavuori, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
• Venäläinen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
• Nyrönen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

Kirjoitus selostaa metsäojituksen seurausvaikutuksia koskevia tutkimuksia, joita Helsingin yliopiston suometsätieteen laitoksessa on tehty vuodesta 1972 alkaen. Vesien laatua koskevat tutkimukset on tehty yh-teistyössä Vesihallituksen vesientutkimus-laitoksen kanssa. Kirjoittajat ovat esitelleet tässä julkaistavia tuloksia Suoseuran kokouksessa 18. huhtikuuta 1978. Julkaisua on syytä pitää edeltävän tiedonannon luontoisena. Yksityiskohtaiset tutkimusjulkaisut tulevat ilmestymään myöhemmin. Tutkimukset osoittivat, että metsäojitus ei aiheuta ojitusaluetta lähellä olevilla kangasmailla kasvavien metsien kasvussa haitallisia vaikutuksia. Ojien lähettyvillä vaikutus on metsien kasvua lisäävä, eräissä tapauksissa samaa havaittiin kauempanakin ojasta. Pelko siitä, että ojituksen vaikutuksesta kasvuolosuhteet huonontuisivat ympä-röivillä kankailla näyttää siis aiheettomalta (vrt. Laine ja Seppälä 1977). Metsäojituksella sinänsä ei näytä olevan selviä pysyviä vaikutuksia alueelta purkautuvien vesien laatuun. Orgaanisen hiilen pitoisuuksissa ei ole merkitseviä eroja yli kaksikymmentä vuotta vanhojen, jo metsittyneiden ojitusalueiden ja luonnontilaisten suoalueiden välillä. Samoin on asian laita kaliumpermanganaatin kulutuksen ja kokonaistypen suhteen. Ojituksen aikana ja jonkin aikaa sen jälkeen lisääntyy vesien mukana huuhtoutuva orgaaninen aines merkittävästi, mutta jo parissa kuukaudessa näiden epäpuhtauksien määrä laskee. Onkin ilmeistä, että liuenneen orgaanisen aineen huuhtoutuman kasvu rajoittuu nopeaan vesivaraston muutoskauteeni Sen sijaan lähinnä ojaeroosiosta johtuva kiintoainehuuhtoutuma jatkuu pitempään keskittyen ylivirtaamakausiin. Tämä tutkimus antaa selviä viitteitä siitä, että ojituksen haitalliset vaikutukset veden laatuun ovat ajallisesti rajoittuneita. Ojituksen vesistövaikutukset tulisivat siis vähitellen pienenemään nykyisestä tasosta uudisojitusten vähentyessä ratkaisevasti ja 1980-luvulla. Ojituksen välitön vaikutus hydrologisissa olosuhteissa näkyy kesän alivalumien erittäin voimakkaana kasvuna, myös sateiden aiheuttamat ylivalumat suurenivat. Valumien suureneminen on osittain suon vesivaraston pienenemisen seurausta, joka tapahtuu valtaosaltaan parin ensimmäisen ojituksen jälkeisen kuukauden aikana. Ojituksen pitkäaikaiset hydrologiset vaikutukset näyttävät yleisesti ottaen olevan vaihteluita tasoittavia, maksimivalumat pienenevät ja kesän kuivien kausien minimivalumat suurenevat. Kuivina kausina vähintä jatkuu ojitetuilta alueilta pitempään kuin luonnontilaisilta alueilta. Kevään lumensu-lamiskauden aineisto on pieni, eikä siten anna aihetta pitkälle meneviin yleistyksiin. Näiden lähinnä edullisina pidettävien muutoksien syyt ovat ilmeisesti seuraavanlaiset: Ojituksen vaikutuksesta valuntakynnys alenee, josta seuraa veden varastoimis-kyvyn lisääntyminen. Toinen vaikuttava tekijä lienee pidännän voimakas kasvu ojituksen vaikutuksesta lisääntyneen puuston ansiosta. Ilmeisesti myös evaporaation pieneneminen ojituksen vaikutuksesta on merkittävä tekijä. Näyttää siis siltä, että metsäojitus, ainakin sellaisena kuin sitä Suomessa ja Suomen ilmasto-oloissa harjoitetaan, on omiaan aiheuttamaan lähinnä positiivisia hydrologisia seurausvaikutuksia. Tällaisiin tuloksiin ovat aikaisemmin päätyneet useat muutkin tutkijat (esim. Baden ja Eggelsmann 1964, Ferda 1966, Bay 1971, Pyavtsenko 1976). Päinvastaisiakin käsityksiä on esitetty (esim. Masing 1976, Shaposhnikov 1976), osaksi kuitenkin enemmän tai vähemmän aridisilla alueilla saatujen tulosten perusteella (Klueva 1973). Ojituksen aikaiset ja välittömästi sitä seuraavan lyhyen aikajakson vaikutukset ovat sen sijaan haitallisia. Vesien mukana kulkeutuvalla orgaanisella ai-neksella saattaa olla ainakin tilapäisesti vesien laatua laajemmaltikin pilaava vaiktus. Lopuksi on syytä todeta, että ojitusalueiden jatkuva hoito ja käyttö tuovat omat erikoispiirteensä edellä tarkasteltuihin tekijöihin. Voidaan päätellä, että ojitusalueilla suoritettavat hakkuut lisäävät valuntaa (esim. Heikurainen & Päivänen 1970) ja ojien perkaukset sekä ojituksen uusiminen vaikuttavat vesien laatuun saman suuntaisesti kuin uudisojitus. Varsinaisia tutkimuksia näistä seikoista ei ole riittävästi olemassa, eivätkä nyt selostetut tutkimustulokset ole sellaisenaan sovellettavissa näihin ongelmiin.

• Heikurainen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
• Kenttämies, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
• Laine, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo