Leo Heikurainen , Kaarle Kenttämies, Jukka Laine

metsäojituksen ympäristövaikutukset

Heikurainen L., Kenttämies K., Laine J. metsäojituksen ympäristövaikutukset.

English title: The environmental effects of forest drainage

Tiivistelmä

Kirjoitus selostaa metsäojituksen seurausvaikutuksia koskevia tutkimuksia, joita Helsingin yliopiston suometsätieteen laitoksessa on tehty vuodesta 1972 alkaen. Vesien laatua koskevat tutkimukset on tehty yh-teistyössä Vesihallituksen vesientutkimus-laitoksen kanssa. Kirjoittajat ovat esitelleet tässä julkaistavia tuloksia Suoseuran kokouksessa 18. huhtikuuta 1978. Julkaisua on syytä pitää edeltävän tiedonannon luontoisena. Yksityiskohtaiset tutkimusjulkaisut tulevat ilmestymään myöhemmin. Tutkimukset osoittivat, että metsäojitus ei aiheuta ojitusaluetta lähellä olevilla kangasmailla kasvavien metsien kasvussa haitallisia vaikutuksia. Ojien lähettyvillä vaikutus on metsien kasvua lisäävä, eräissä tapauksissa samaa havaittiin kauempanakin ojasta. Pelko siitä, että ojituksen vaikutuksesta kasvuolosuhteet huonontuisivat ympä-röivillä kankailla näyttää siis aiheettomalta (vrt. Laine ja Seppälä 1977). Metsäojituksella sinänsä ei näytä olevan selviä pysyviä vaikutuksia alueelta purkautuvien vesien laatuun. Orgaanisen hiilen pitoisuuksissa ei ole merkitseviä eroja yli kaksikymmentä vuotta vanhojen, jo metsittyneiden ojitusalueiden ja luonnontilaisten suoalueiden välillä. Samoin on asian laita kaliumpermanganaatin kulutuksen ja kokonaistypen suhteen. Ojituksen aikana ja jonkin aikaa sen jälkeen lisääntyy vesien mukana huuhtoutuva orgaaninen aines merkittävästi, mutta jo parissa kuukaudessa näiden epäpuhtauksien määrä laskee. Onkin ilmeistä, että liuenneen orgaanisen aineen huuhtoutuman kasvu rajoittuu nopeaan vesivaraston muutoskauteeni Sen sijaan lähinnä ojaeroosiosta johtuva kiintoainehuuhtoutuma jatkuu pitempään keskittyen ylivirtaamakausiin. Tämä tutkimus antaa selviä viitteitä siitä, että ojituksen haitalliset vaikutukset veden laatuun ovat ajallisesti rajoittuneita. Ojituksen vesistövaikutukset tulisivat siis vähitellen pienenemään nykyisestä tasosta uudisojitusten vähentyessä ratkaisevasti ja 1980-luvulla. Ojituksen välitön vaikutus hydrologisissa olosuhteissa näkyy kesän alivalumien erittäin voimakkaana kasvuna, myös sateiden aiheuttamat ylivalumat suurenivat. Valumien suureneminen on osittain suon vesivaraston pienenemisen seurausta, joka tapahtuu valtaosaltaan parin ensimmäisen ojituksen jälkeisen kuukauden aikana. Ojituksen pitkäaikaiset hydrologiset vaikutukset näyttävät yleisesti ottaen olevan vaihteluita tasoittavia, maksimivalumat pienenevät ja kesän kuivien kausien minimivalumat suurenevat. Kuivina kausina vähintä jatkuu ojitetuilta alueilta pitempään kuin luonnontilaisilta alueilta. Kevään lumensu-lamiskauden aineisto on pieni, eikä siten anna aihetta pitkälle meneviin yleistyksiin. Näiden lähinnä edullisina pidettävien muutoksien syyt ovat ilmeisesti seuraavanlaiset: Ojituksen vaikutuksesta valuntakynnys alenee, josta seuraa veden varastoimis-kyvyn lisääntyminen. Toinen vaikuttava tekijä lienee pidännän voimakas kasvu ojituksen vaikutuksesta lisääntyneen puuston ansiosta. Ilmeisesti myös evaporaation pieneneminen ojituksen vaikutuksesta on merkittävä tekijä. Näyttää siis siltä, että metsäojitus, ainakin sellaisena kuin sitä Suomessa ja Suomen ilmasto-oloissa harjoitetaan, on omiaan aiheuttamaan lähinnä positiivisia hydrologisia seurausvaikutuksia. Tällaisiin tuloksiin ovat aikaisemmin päätyneet useat muutkin tutkijat (esim. Baden ja Eggelsmann 1964, Ferda 1966, Bay 1971, Pyavtsenko 1976). Päinvastaisiakin käsityksiä on esitetty (esim. Masing 1976, Shaposhnikov 1976), osaksi kuitenkin enemmän tai vähemmän aridisilla alueilla saatujen tulosten perusteella (Klueva 1973). Ojituksen aikaiset ja välittömästi sitä seuraavan lyhyen aikajakson vaikutukset ovat sen sijaan haitallisia. Vesien mukana kulkeutuvalla orgaanisella ai-neksella saattaa olla ainakin tilapäisesti vesien laatua laajemmaltikin pilaava vaiktus. Lopuksi on syytä todeta, että ojitusalueiden jatkuva hoito ja käyttö tuovat omat erikoispiirteensä edellä tarkasteltuihin tekijöihin. Voidaan päätellä, että ojitusalueilla suoritettavat hakkuut lisäävät valuntaa (esim. Heikurainen & Päivänen 1970) ja ojien perkaukset sekä ojituksen uusiminen vaikuttavat vesien laatuun saman suuntaisesti kuin uudisojitus. Varsinaisia tutkimuksia näistä seikoista ei ole riittävästi olemassa, eivätkä nyt selostetut tutkimustulokset ole sellaisenaan sovellettavissa näihin ongelmiin.

Vastaanotettu 31.10.2017 Julkaistu 1.1.1978

Katselukerrat 1758

Saatavilla http://suo.fi/article/9478 | Lataa PDF

---