Artikkelit kirjoittajalta Michael R. Starr

Non-metric multidimensional scaling (MDS) is used to produce a two-dimensional sample ordination of a set of peatland site type community data. The MDS ordination is assessed by comparing it to Heikurainen's and Pakarinen's informal two-dimensional ordination of peatland site types. The MDS ordination produces clusters of quadrats which correspond to the five site types sampled. The result with species presence-absence data is similar to that with species percentage cover data although the clusters are more distinctive with presence-absence data. The relationship of the five sampled site types to trophy and wetness gradients as indicated by Heikurainen and Pakarinen could only be approached by fitting curved, overlapping gradients in the MDS ordination. The reason for the curvature of the environmental gratients is considered to be largely the result of the bias towards nutrient poor and dry conditions represented by the site types sampled. The effect of drainage upon ecological conditions in two of the site types sample is briefly discussed.

• Starr, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

Soiden metsäojitusta on kritisoitu lähinnä sen vuoksi, että on katsottu sen aiheuttavan tulvariskin kasvua vesistön alapuolisissa osissa. Tulvan esiintyminen on suorassa yhteydessä ylivirtaamiin. Täten oleellisimmaksi kysymykseksi muodostuu, lisääkö metsäojitus ylivirtaamia? Selvityksessä tarkastellaan metsäojituksen vaikutusta ylivirtaamiin eräiden viimeaikaisten tutkimusten perusteella. Metsäojituksen havaitut hydrologiset vaikutukset vaihtelevat valuma-alueen koon ja virtaaman mittausaseman sijainnin mukaan. Tarkastelun kohteena on erityisesti ollut ojitusalueelta purkautuva virtaama; vähemmälle huomiolle on jätetty tässä yhteydessä koko valuma- tai vesistöalue. Virtaamatapahtumia kuvataan yleensä virtaaman aikakäyrän avulla, jossa voidaan erottaa nousukäyrä, huippu- eli yli virtaa-ma, resessiokäyrä sekä pohjavirtaama (ks. Kuva 1 ja Anon. 1976, s. 137). Ojitetun ja ojittamattoman suon virtaamien aika-käyrien analysointiin pohjautuvat tutkimukset ovat tuottaneet toisistaan melkoi-sestikin poikkeavia tuloksia. Eräiden tutki-musten perusteella ojitus lyhentää huippu-virtaaman esiintymisaikaa, nostaa huippu-virtaaman ja alentaa pohjavirtaaman tasoa (Malli A Kuvassa 2; ks. Mustonen ja Seuna 1971, Ahti 1980). Toisaalta on havaittu ojituksen pidentävän huippuvirtaaman esiintymisaikaa sekä alentavan huippuvirtaaman ja nostavan pohjavirtaaman tasoa (Malli B Kuvassa 2; ks. Multamäki 1962, Burke 1972, Heikurainen 1976 ja 1980). Edelleen voidaan olettaa, ja tämän suuntaisia havaintojakin on tehty, että edellä esitettyjen virtaaman aikakäyrien yhdistelmätyyppikin on olemassa (Malli C Kuvassa 2; ks. Seuna 1974 ja 1980). Kirjoituksessa pohdiskellaan valuma-alueen ominaisuuksien (topografia, kaltevuus, koko, kasvupaikka, turvelaji, pinta-turpeen vedenvarastoimiskyky, ojituksen tehokkuus, ojatyyppi jne.) ja sadetapahtu-man ominaisuuksien (sateen intensiteetti, puustopidäntä) vaikutuksia virtaaman aika-käyrään. Eri tutkimuksissa saadut toisistaan poikkeavat tulokset selittynevätkin ainakin osaksi edellä mainittujen tekijöiden avulla. Tarkastelun perusteella on pääteltävissä, että ojitus ilmeisestikin lisää virtaamien suurenemisen mahdollisuutta. Virtaamien todelliset muutokset riippuvat kuitenkin oleellisesti sadetapahtuman (tai lumen sulamisen) luonteesta, ojituksen tehokkuudesta ja alueen kasvillisuudesta, erityisesti puustosta. Vaikka metsäojitettu pinta-ala on maassamme suuri verrattuna suoviljelystä ja tur-peenkorjuuta varten kuivatettuun alaan, metsätaloudessa käytettyä ojitusta on kuitenkin pidettävä tehokkuudeltaan suhteellisen alhaisena. Edelleen otettaessa huo-mioon vuotuinen kokonaisvalunta ja ojitusalueen elpyvä puusto, ojituksen vaikutuksesta mahdollisesti lisääntyvä valunta tulee aikaa myöten pienenemään ja jopa asettumaan ojittamattoman vertailualueen valunnan alapuolellekin.

• Starr, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
• Päivänen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo