Suo - Mires and peat vol. 32 no. 3 | 1981

Soiden metsäojitusta on kritisoitu lähinnä sen vuoksi, että on katsottu sen aiheuttavan tulvariskin kasvua vesistön alapuolisissa osissa. Tulvan esiintyminen on suorassa yhteydessä ylivirtaamiin. Täten oleellisimmaksi kysymykseksi muodostuu, lisääkö metsäojitus ylivirtaamia? Selvityksessä tarkastellaan metsäojituksen vaikutusta ylivirtaamiin eräiden viimeaikaisten tutkimusten perusteella. Metsäojituksen havaitut hydrologiset vaikutukset vaihtelevat valuma-alueen koon ja virtaaman mittausaseman sijainnin mukaan. Tarkastelun kohteena on erityisesti ollut ojitusalueelta purkautuva virtaama; vähemmälle huomiolle on jätetty tässä yhteydessä koko valuma- tai vesistöalue. Virtaamatapahtumia kuvataan yleensä virtaaman aikakäyrän avulla, jossa voidaan erottaa nousukäyrä, huippu- eli yli virtaa-ma, resessiokäyrä sekä pohjavirtaama (ks. Kuva 1 ja Anon. 1976, s. 137). Ojitetun ja ojittamattoman suon virtaamien aika-käyrien analysointiin pohjautuvat tutkimukset ovat tuottaneet toisistaan melkoi-sestikin poikkeavia tuloksia. Eräiden tutki-musten perusteella ojitus lyhentää huippu-virtaaman esiintymisaikaa, nostaa huippu-virtaaman ja alentaa pohjavirtaaman tasoa (Malli A Kuvassa 2; ks. Mustonen ja Seuna 1971, Ahti 1980). Toisaalta on havaittu ojituksen pidentävän huippuvirtaaman esiintymisaikaa sekä alentavan huippuvirtaaman ja nostavan pohjavirtaaman tasoa (Malli B Kuvassa 2; ks. Multamäki 1962, Burke 1972, Heikurainen 1976 ja 1980). Edelleen voidaan olettaa, ja tämän suuntaisia havaintojakin on tehty, että edellä esitettyjen virtaaman aikakäyrien yhdistelmätyyppikin on olemassa (Malli C Kuvassa 2; ks. Seuna 1974 ja 1980). Kirjoituksessa pohdiskellaan valuma-alueen ominaisuuksien (topografia, kaltevuus, koko, kasvupaikka, turvelaji, pinta-turpeen vedenvarastoimiskyky, ojituksen tehokkuus, ojatyyppi jne.) ja sadetapahtu-man ominaisuuksien (sateen intensiteetti, puustopidäntä) vaikutuksia virtaaman aika-käyrään. Eri tutkimuksissa saadut toisistaan poikkeavat tulokset selittynevätkin ainakin osaksi edellä mainittujen tekijöiden avulla. Tarkastelun perusteella on pääteltävissä, että ojitus ilmeisestikin lisää virtaamien suurenemisen mahdollisuutta. Virtaamien todelliset muutokset riippuvat kuitenkin oleellisesti sadetapahtuman (tai lumen sulamisen) luonteesta, ojituksen tehokkuudesta ja alueen kasvillisuudesta, erityisesti puustosta. Vaikka metsäojitettu pinta-ala on maassamme suuri verrattuna suoviljelystä ja tur-peenkorjuuta varten kuivatettuun alaan, metsätaloudessa käytettyä ojitusta on kuitenkin pidettävä tehokkuudeltaan suhteellisen alhaisena. Edelleen otettaessa huo-mioon vuotuinen kokonaisvalunta ja ojitusalueen elpyvä puusto, ojituksen vaikutuksesta mahdollisesti lisääntyvä valunta tulee aikaa myöten pienenemään ja jopa asettumaan ojittamattoman vertailualueen valunnan alapuolellekin.

• Starr, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
• Päivänen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

In the highlands of Burundi are mires more than 20 m deep. The great depth results either from high growth rate of deposits or from long accumulation time. Samples for radiocarbon datings have been taken from the depths of 5, 10, 15 and 20 meters (Table 1). The investigated mire is in the valley of the Buyongwe river, at an altitude of 1 400 m, where the mean annual temperature is about 18°C and precipitation about 1 150 mm (Lebedev 1970). The lower part of the peat deposit (10— 20 m) consists of well-humified (H 7—8) woody peat. The upper part (0—10 m) is formed of less humified (H 5—6) papyrus peat. Many undecomposed logs are at a depth of 5 to 10 m. 14C-age of the deepest sample is 8 650±120 years. Average long-term growth rate is 2.31 mm per year. The increase in growth rate from bottom to surface is partly apparent, partly real. The apparent increase comes from the fact that the lower part has been compressed. The real increase results from changes in the peat-forming vegetation. In its earlier phase the mire had tree cover. Later the vegetation changed to papyrus with a richer yield. The long-term growth rate in this mire has been about five times higher than in Eurasian mires (Zurek 1976). The 20 m thick peat deposit has accumulated during the last 8 700 years. The climate has been rather constant all the time. The absence of logs in the top meters is the result of human acitivity. Altitude effects peat formation. In low lying areas the decomposition of plant matter is faster than its production. There-fore peat cannot form. Plants with the richest yield cannot grow on mires at high altitude. The most favorable altitude for high growth rate seems to be from 1 300 to 2 300 m. The depth of this mire results from high growth rate rather than from long accumulation time.

• Pajunen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

Olemme tutkineet termogravimetristen suureiden merkitystä määritettäessä kuuman auman (A) ja kylmän auman (B) välisiä eroja. Totesimme, että reaktiokineettiset suureet poikkeavat huomattavasti toisistaan, mikä voidaan varsin selvästi todeta kuvasta 1., josta ilmenee kuuman auman reaktioiden nopeuksien huomattava ero eri kaasuatmos-fääreissä tapahtuvissa reaktioissa. lnfrapunaspektroskopia paljastaa myös sen tunnetun asian, että hydrolysoituvien aineiden määrä vaikuttaa huomattavasti aumojen itsepalamiseen. Näitä alustavia tutkimuksia on tarkoitus jatkaa ensi tuotantokautena siten, että pystyisimme suoraan kenttänäytteestä ennus-tamaan auman itsepalamisominaisuuksia. Myöskin tältä alueelta tehdyt alustavat kokeet ovat olleet rohkaisevia.

• Tummavuori, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
• Venäläinen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
• Nyrönen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

The ground vegetation on three peatland sites in Ilomantsi (eastern Finland), drained for forestry some four decades ago, was investigated. The cover data were analyzed with principal component analysis (PCA) and detrended correspondence analysis (DECORANA) in order to see the main community types and major ecological gradients. The original peatland site type was identified by studying peat stratigraphy. The vegetation, especially on the Eriophorum vaginatum-dominated pine bog, is diverse including several types of plant communities. The communities form a mosaic that is differentiated by changing physical environment and biological effects, for example hummock-forming processes. Some communities are of heath forest character due to the influence of former drainage; some are kind of "relicts" from original quite wet and mesotrophic vegetation. The main community type is almost pure Eriophorum vaginatum-surface consisting of vital tussocks. It is probably not originally dominating community type but have become widespread due to the influence of incomplete forest drainage. Because the vegetation structure is a mosaic of diverse kinds of community types and successions, it is difficult to define major successional trend for the site as a whole. The classical generalizations of succession and climax are not very usable to explain the successional processes of peatland vegetation. On such kind of previously drained areas it is also difficult to define the original bog type and to estimate the site fertility for practical forestry purposes. Peat stratigraphy may give more information on this question.

• Kuusipalo, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
• Vuorinen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

A pine afforestation experiment was set up on a peat cut-away area at Aitoneva, Kihniö (62°12'N, 23°19'E, elev. a. 160 m) in the spring of 1979. By the autumn of the same year the area had been naturally stocked with a great number of Betula pendula and B. pubescens seedlings. In the spring of 1980 an inventory was carried out to find out the effect of the various fertilization and soil amelioration treatments on the number of Betula pendula and pubescens seedlings and on their growth during the first growing season. There were 96 sample plots (20 m x 15 m). On each plot 16 systematically chosen plots, sized 0.25 m2, were measured. The number of normal, leader damaged and dead seedlings were recorded on each circular plot as well as the height of the tallest Betula pendula and pubescens seedling. The various fertilization and soil amelioration treatments are presented in Table 1. The birch row along the road on the western side of the experimental field (Fig. 1 and Table 2) was the main seeding tree stand. The number of birch seedlings was very high near the seeding trees. Even 100 metres from the row there were far more seedlings than are required by practical forestry (Fig. 2, Table 3). By adding phosphorus, potassium, nitrogen and wood ash, the number of seedlings increased (Tables 4 and 5, Fig. 3). Liming had an adverse effect and the fertilization with micronutrients affected sometimes negatively, sometimes positively (Table 5). In their first growing season the seedlings grew the better, the more they received phosphorus and potassium (Table 6 and Fig. 4). Similarly, nitrogen fertilization improved the growth of, seedlings. The best growth was achieved on wood ash fertilized plots and the poorest on limed plots (Table 7). A very good Betula pendula and B. pubescens seedling stand was naturally reproduced with the aid of quite few seeding trees on a peat cut-over area. Such seedling reproduction, as it entails no costs, should be further studied and considered as one of the alternatives in producing wood material for energy production.

• Kaunisto, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo