Suo - Mires and peat vol. 26 no. 3-4 | 1975

The results of an experiment concerning the artificial regeneration of a pine stand growing on old drainage area are presented in this article. The area was clear-cut during the winter 1970-71. Six experimental plots were laid out on the area in summer 1971, three of them being control plots. Soil preparation was carried out on the remaining three plots. A tractor digger was used to make turf hummocks by lifting scoop-fulls of peat and placing them upside down on the ground at two meter intervals. The hummocks were then compressed by the digger scoop. In spring 1972 Scots pine transplants (2+1 years) were planted out on the hummocks and on the untreated peat surface of the control plots. The survival rates of the transplants are presented in Table 1. The average height and height growth of the surviving plants in different years can be seen in Table 2. The transplants growing on the hummocks have survived and grown better than those on the untreated peat surface. Eriphorum vaginatum has spread vigorously on the untreated peat surface of the control plots and has tended to check the growth of the seedlings. Damage caused by frost heaving was not observed. This planting method thus appears to be a useful soil preparation technique in the regeneration of old drained stands.

• Mannerkoski, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

A field experiment was established at the Arctic Circle Experiment Station (66°35') in Northern Finland in the year 1970. There were altogether four N-fertilization treatments: 75, 150, 300 and 600 kg N/ha and two PK-fertilization treatments: (43.5 P + 100 K) and (87.0 P + 200 K) kg/ha. The dry-matter yields are presented in Fig. 1, the crude protein yields in Fig. 2 and the crude protein contents in Fig. 3. It was found that the yields of Italian ryegrass were greater, the stronger the fertilization treatment used. The highest dry-matter yield was over 8000 kg/ha and the highest crude protein yield over 2000 kg/ha. Moreover, the crude protein content was surprisingly high: at its best over 25 %. The suitability of annual Italian ryegrass in Northern Finland in comparison to perennial grasses was discussed. The most important advantage of Italian ryegrass is perhaps its annual nature since, when fertilization is carried out, it is not necessary to make allowance for overwintering as is the case for perennial grasses in Northern Finland.

• Pohjonen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

• Ranta, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

The study deals with the trampling tolerance of a drained pine swamp type, very common in Finland. Measurements of the sinking and wearing of peat and vegetation were performed at Jaakkoinsuo near Vilppula (62°04'N, 24° 34'E) on a thick (1—2 m) peat layer drained in 1909 (Fig 1). An assistant, weighing 70 kg made the trampling along the 5 meter long lines at the following levels: 0, 1, 2, 4, 8, 15, 30 and 50 times per week during 12 weeks (experiment a) and 0 or 100 times in June, July or august (experiment b). Measurements were carried out with ten replications. The main results of the study were as follows: All trampling levels differed significantly from 0 level. Trampling levels 1-8 did not differ significantly from each other. Trampling levels 30 and 50 differed from all the other levels significantly (Fig 2). This means that trampling 12 times per summer makes a visible path into the peat surface. Trampling 180—360 times per summer makes almost all living parts of the vegetation to die, small roots to crack and thicker roots to denude resulting obvious damages in rhizosphere. The monthly trampling experiment revealed that the august trampling produced the deepest pathway in the peat (Fig 3). A year after the trampling was carried out, another measurement at experiment a was conducted. No significant development was observed (Fig 4). It means that pathways, on peat-land types in question, take several years to recover after the trampling. Even the lowest levels of trampling were measurable and visible after one summer without trampling. All this calls our attention to the question about pathway construction on our experimental areas, along the excursion routes everywhere with more than 200 visitors per year.

• Veijalainen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

Mechanical forest drainage has been a rather extensive branch of Finnish forestry for some fifteen years already. At its peak in the late 1960s mechanical forest drainage reached an annual output of 80 000 km of ditches, corresponding to 60 mill, m3 of excavating and nearly 300 000 ha of drainage area. At the present time forest drainage, which is fully mechanized, produces some 65 000 km of ditches annually. About 10 % of this amount is dug for improving the drainage effect in old drainage areas. 5 000 — 6 000 km of old ditches are being cleaned annually. 75 % of the digging work is carried out using light excavators, 20 % using heavy plowing equipment and the remaining 5 % using ordinary excavators or rotary ditchers. Most of the mechanical work is carried out by contractors. Contract work in the field of forest drainage for the State, or supported by the State, has followed, since 1961, the general instructions for construction works for the State. These intructions, however, apply only poorly to drainage operations, and consequently, the 350 —400 small-scale enterpriser (owners of 1—2 machines) working in the field of forest drainage in Finland, have demanded for a long time already that guiding prices for forest drainage be worked out and that working contracts covering longer periods of time than before be arranged. The employers were ready for a positive attitude toward contract work based on guiding prices only as late as in the 1970s. On the basis of decisions taken by the authorities and of agreements concluded between the parties concerned, the first one-year period with guiding prices for mechanical digging began on the 1st of April 1975. The recommendation concerned is now used by the National Board of Forestry, the Central Forestry Boards, the State Fuel Centre and the Metsäkoneurakoitsijain Liitto (Union of Forest :- Machine Contractors). The recommendation covers slightly more than 90 % of all forest drainage activities. The former way of procedure, based on free competition, is still in use abreast with the new system, particularly in the case of plowing. The experiences gained so far from contract work based on guiding prices are mainly positive. The strain on the labor market has been reduced, and over-aged equipment is being changed to a large extent into new machines. Despite the positive initial experiences, however, the system is not ready yet, but the digging difficulty classification involved, for example, requires further revising.

• Niskanen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

The aim of the study was to clarify, in what degree nitrogen is needed when fertilizing drained pine swamps in North Finland. Particular interest was laid on the fertilization of peatland types rich in nutrients. Further, the dependence of the fertilizer-induced growth reaction on ditch spacing and thickness of peat layer were considered. The growth reaction resulting from fertilization was estimated by measuring the annual height and radial growth on differently treated experimental plots and by using analysis of covariance. Further factors considered in the analysis were peatland type and its so-called sub-class, depth of peat layer, ditch spacing, age, height and diameter of the sample trees at the time of fertilization, and sample tree growth before fertilization. When fertilizing tall sedge pine swamps and more fertile pine swamps for the first time in Ostrobothnia, Kainuu and southern Lapland nitrogen deficiency seems not to be a minimum factor as regards the growth of Scots pine. On the other hand, it seems necessary to include nitrogen in the first fertilization treatment on less fertile pine swamps than mentioned above. According to the study, the growth of Scots pine subsequent to fertilization appears to be the better, the narrower the ditch spacing and the thinner the peat layer. More detailed information has been published by Paavilainen and Simpanen (1975).

• Paavilainen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

Newfoundlands metsän tutkimuskeskuksessa on kolme tutkimusosastoa — metsänsuojelu, metsävarat sekä ympäristötieteet— joista kahdes-sa viimeksi mainitussa on suoritettu soiden metsätaloudelliseen käyttöön tähtäävää tutkimustoimintaa Puunjalostusteollisuus ja metsähallitus ovat olleet mukana näissä hankkeissa. Syksyyn 1974 mennessä oli kertynyt runsaasti biologista perustietoutta tältä alalta (aiemmin mainittujen lisäksi mm. Dickson 1971; Hall 1971; Pollett 1969, 1971; Pollett ym. 1970, 1974; Richardson ja Chaffey 1973; Wells ja Roberts 1973). Tämän vuoksi Newfoundlands metsäntutkimuskeskus kutsui kirjoittajan kuukaudeksi kehittämään paikallisiin olosuhteisiin soveltuvia kuivatusratkaisuja. Vanhimmat, vuodelta 1966 peräisin olevat, avosoiden ojitus- ja metsänviljelykokeet on perustettu lähinnä skotlantilaisten esikuvien perus-teella. Kentät sijaitsevat erittäin ravinneköyhillä» tuulille alttiina olevilla peittosoilla. Kun oikean ojituskaluston puuttuminen on johtanutvielä selvään vajaakuivatukseen, on metsänviljely lähes täysin epäonnistunut. Ravinnetaloudeltaan paremmilla ja suojaisemmilla alueilla japanilainen lehtikuusi (Larix leptolepis) (kuva 2), musta-kuusi (Picea mariana) ja meikäläinen mänty (Pinus silvestris) ovat tutkituista puulajeista menestyneet parhaiten. Koska vanhoja metsäojitusalueita ei ollut olemassa, pyrin tarkkailemaan satunnaisten kuivatusten vaikutusta soilla kasvavien puiden kasvuun. Saaren läpi kulkevan rautatien varsilla saattoi havaita, että pitkäaikainen kuivatus (noin 60 vuotta) oli parantanut mustakuusen kasvua (kuva 3). Parhailla suotyypeillä näytti Kanadan lehtikuusi (Larix laricina) reagoivan erittäin positiivisesti kuivatukseen. Esimerkkinä mainittakoon Potentilla — Campylium stellati -letto, jonka läpi on kaivettu noin kaksi metriä syvä valtaoja lähes pääkaltevuuden suuntaan valtatien reunaojien vesien poisjohtamiseksi. Yhdeksän vuoden kuluttua ojituksesta oli havaittavissa, että luontaisesti syntyneiden ja kaivuhetkellä n. 30 cm:n mittaisten lehtikuusten pituuskasvu oli ollut sitä suurempi, mitä lähempänä ojaa ne kasvoivat (kuva 4). Mahdollinen metsäojitus tulee tapahtumaan ilmastonsa puolesta saaren edullisimmassa osassa (kuva 1), jossa sademäärä on pienin ja tuuli ei ole yhtä voimakas kuin rannikkoalueilla. Valtaosa ojitettaviksi suunnitelluista soista on avosoita, ja koska tuulen haitallinen vaikutus pyritään minimoimaan, tulevat ojitettavat kuviot olemaan pienialaisia (1—10 ha). Ojitettavia suokuvioita löytyy kuitenkin hyvin läheltä toi-siaan, joten järkevän kokoisia ojitushankkeita on suhteellisen helppo muodostaa. Alueiden kaltevuussuhteet ovat yleensä hyvät. Luonnonpuroja on runsaasti, joten valtaojien kaivu tarve on vähäinen. Myös kasvualustan ravin te isuuden puolesta parhaita metsäisiä soita ja vedenvarvaamia kangasmaita tultaneen ottamaan ojituskohteiksi. Kotimaiset puulajit ovat tällöin mustakuusi ja Kanadan lehtikuusi. Metsänparannustoimenpiteiden suoritusta ajatellen saaren maanomistusolot ovat ihanteelliset Pääosa alueistahan on "kruununmaata". Alueilla, joilla hakkuuoikeudet on vuokrattu pitkäaikaisilla sopimuksilla metsäteollisuudelle, metsien hoito ja perusparannukset kuuluvat edelleen provinssin metsäviranomaisille. Käytettävissäni ollut aika oli tietysti liian lyhyt, jotta täydellisiä ojitussuunnitelmatöitä maastossa olisi voitu ajatellakaan. Valmistamani raportti sisältääkin lähinnä kuivatusteknistä perustietoutta sekä ojien asettelun malliesimerkkejä osaksi todellisiin suokuvioihin osaksi hypoteettisiin tapauksiin tarkoitettuina (Päivänen ja Pollett 1975). Suurimpana puutteena tähän mennessä suoritetuissa ojituskokeiluissa on ollut sopivan met-säojituskaluston puuttuminen. Vesivaotus on yleensä suoritettu Parkgate-auralla, vetokoneena on käytetty kahta 45 hv:n International T5 traktoria. Varsinaisten kuivatus- ja valtaojien kaivuun ei ole ollut sopivia koneita käytettävissä ja pelkkä vesivako-ojitus ei ole johtanut toivottuun kuivatustulokseen. Sopivan kaluston ja ammattitaitoisen miehistön puute on ajateltukin ensi vaiheessa ratkaista siten, että Newfoundlandin provinssin metsä-viranomaiset tekisivät sopimuksen jonkun suomalaisen kaivuriyrittäjän kanssa, joka koneineen ja koneen tarvitsemme huolto- ja korjausvälinein varustautuneena matkustaisi muutamaksi kuukaudeksi Newfoundlandiin näyttämään suomalaisen kaluston ja ojitustekniikan soveltuvuutta sikäläisiin olosuhteisiin. Tämän jälkeen päätöksentekijöiden on helpompi valita jatkavatko he ulkomaisten urakoitsijoiden käyttöä, ostavatko he koneet ulkomailta vai pyrkivätkö he kehittämään omista koneistaan suosovellutuksia. Selvää on myös, että itse suunnitteluhenkilöstö tulee tarvitsemaan koulutusta. Nähtäväksi jää joudummeko me Suomessa joskus järjestämään ojituskursseja kanadalaisille metsänhoitajille ja metsä teknikoille. Eräs mahdollisuus on tietysti jonkinlainen "avaimet käteen11 -urakointisysteemi täysin suomalaisin voimin. "

• Päivänen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo