Artikkelit jotka sisältää sanan 'cut-away peatland'

In Finland, the whole peat layer of a peat production area is used due to the value of the basal peat as energy peat. In this situation the properties of the mineral subsoil below the peat layer are significant when choosing the form of after-use. The geochemical provinces are based on the chemical features of the fine material in till, related to differences found in the bedrock, defined by Geological Survey of Finland. The study of peat production areas (1998-1999, covering 9800 ha) shows that the characteristics of the provinces affects the subsoil sediments. In Lake Ladoga–Bothnian Bay zone subsoils were rich in sulphur and iron. The amount of water soluble sulphur was 3-6 times higher than that in the Granitoid area of Central Finland and the Archaean gneiss areas (calculated as mg kg-1). Below the highest shoreline of the ancient Litorina Sea the average content of the water soluble sulphur in subsoil sediments was ca. seven fold compared to the content found above the highest shoreline, (calculated as mg kg-1). There was also a difference in soil acidity between these areas. Nutrient content varied between sediments, which have the same fine material percentage. In the Lake Ladoga–Bothnian Bay geological zone and in the zones of Svecocarelian schists and gneisses, natural nutrient levels are high when compared to the Granitoid areas.

• Picken, Kekkilä Oyj, P.O. Box 67, 04300 Tuusula, Finland Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

The effects of N, P and K fertilizer application rates on the biomass production, soil properties and foliar nutrient status were studied in willow plantations (Salix x dasyclados, Salix 'Aquatica') established on cut-away peatland areas at Haapavesi (64 06'N, 25 36'E and Ruukki (64'27'N, 25 26'E). When the amount of one of the nutrients in NPK-fertilization was changed (N 0-200 kg/ha, P 0-60 kg/ha, K 0-80 kg/ha) the others remained unchanged (N 100, P 30, K 40 kg/ha). Three field experiments were made. Increasing phosphorus and potassium application rates increased the concentrations of corresponding soil extractable nutrients. There was a positive correlation between the fertilizer application rate and the concentrations of foliar nitrogen, phosphorus and potassium. During the first growing season, the effect of nitrogen fertilization on biomass production was modest, but during the second growing season the yield of willows increased the most when fertilized with 100-150 kg N/ha. Although phosphorus fertilization increased yields, already the smallest amounts (15 kg/ha) resulted in biomass yields as high when applying the largest phosphorus fertilizer amounts (60 kg/ha). Potassium fertilization did not increase biomass production in any of the experiments. The highest total biomass yields after three growing seasons were 28-30 t/ha. Their compositions were as follows: 44% wood, 18% bark, 17% foliage, 16% roots, and 5% stumpwood. Key words: biomass production, cut-away peatland, fertilization, energy forestry, Salix

• Hytönen, The Finnish Forest Research Institute, Kannus Research Station, Box 44, FIN-69J 01 Kannus, Finland Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

(Acorus calamus L.) ja mustuvapajun (Salix myrsinifolia Salisb) viljelykokeita. Kalmojuurta ja mustuvapajua viljeltiin Juvan Pakinsuolla (61° 50’ N/27° 52’ E) ja Mikkelin Kovalansuolla (61° 46’ N/27° 18’ E). Lisäksi pajua viljeltiin kivennäismaalla MTT:n Mikkelin Karilan tutkimusasemalla (61°44’ N/ 27°18’ E). Suonpohjapeltojen happamuus oli 4,3 ja 4,8; kokeet perustettiin joko lannoittamattomille ja kalkitsemattomille tai lannoitetuille ruuduille. Lannoitetuissa ruuduissa käytettiin 15000 kg ha–1 kalkkia ja NPK-lannoitusta 75-90-300 kg ha–1. Kolmen kalmojuurikannan taimia istutettiin 80 cm × 40 cm:n etäisyydelle ja viiden mustuvapajukannan juurrutettuja varsipistokkaita istutettiin 60 cm × 50 cm:n välein. Kalmojuuren juurisato mitattiin toisen ja kolmannen kasvukauden lopussa ja sadosta tutkittiin sekä juuriöljyn määrää että koostumusta. Pajukantojen yksivuotisten versojen sato mitattiin joka vuosi elokuussa ja määritettiin salisiinin kokonaispitoisuus. Kalmojuuren tuore- ja kuivajuurisato oli kolmannen kasvukauden jälkeen 6,2 ja 1,7 kg m–2. Kuivan juurisadon öljypitoisuus oli suurin kolmannen vuoden lokakuussa 1,5 %. Öljyn β-asaronin pitoisuus eurooppalaisten triploidikantojen öljyssä oli 11 – 12 %, kun vastaava määrä pohjoisamerikkalaisen diploidikannan öljyssä oli β-asaronia vain 1,8 %. Lannoitetun mustuvapajun yksivuotisten versojen tuore sato oli toisena ja kolmantena vuonna 6,4 ja 10,4 kg m–2. Salisiinin kokonaispitoisuus oli korkein pajun Si-4 kannassa (4,4 %), ja suurimmat pitoisuudet mitattiin elokuun alussa. Suopellolta ja kivennäismailta saatiin määrältään ja laadultaan samanlaiset sadot. Viljelykoetuloksien mukaan kalmojuurta ja mustuvapajua voidaan viljellä suonpohjalla. Sadonkorjuun toteuttaminen on kuitenkin eräs merkittävä viljelyn pullonkaula. Lisää tutkimusta tarvittaisiinkin laajemmassa tuotantomittakaavassa mm. koneellisen sadon korjuun edellytysten selvittämiseksi.

• Galambosi, Bertalan Galambosi, Maatalouden tutkimuskeskus, Kasvintuotannon tutkimus, Karilantie 2A, 50600 Mikkeli, email: bertalan.galambosi@mtt.fi Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
• Jokela, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo