Pohjoisboreaalisilla suoalueilla maanpeitteen ja kasvillisuuden vaihtelu on spatiaalisesti pienipiirteistä. Vastaavasti ekosysteemin prosessit ja biogeokemialliset kierrot, kuten esimerkiksi hiilen kierto, ovat sidoksissa kasvillisuuteen ja maanpeitteeseen. Näiden syiden takia suon toiminnan mallintamisessa tarvitaan tarkan mittakaavan suokasvillisuuskarttoja. Miehittämättömät lennokit eli dronet ovat tuoneet uusia mahdollisuuksia hyvin tarkan mittakaavan automatisoituihin kasvillisuuskartoituksiin. On kuitenkin tehty verraten vähän tutkimusta, millaisilla aineistoyhdistelmillä ja lähestymistavoilla kasvillisuuskartoituksia olisi parasta tehdä. Tutkimuksemme jakaantui neljään osatutkimukseen, joilla oli omat tutkimuskysymyksensä: 1. Mitkä ovat seuraavien menetelmien edut suokasvillisuuden kartoittamisessa: (i) ennalta määrättyjen maanpeitetyyppien luokittelu ja (ii) kasvillisuusruutuaineistojen perusteella muodostetut kasviyhteisöt? (Räsänen ym. 2019) 2. Miten maanpeiteluokittelun ennustetarkkuus muuttuu, kun lähtöaineistojen mittakaavaa vaihdetaan tai kun eri aineistoja otetaan mukaan tai pois luokittelusta? (Räsänen & Virtanen 2019) 3. Miten hyvin eri kaukokartoitusmenetelmät toimivat eri suoalueilla? (Räsänen ym. 2020a) 4. Miten paljon hyperspektriset lennokkiaineistot parantavat ennustetarkkuutta kasvillisuuden kaukokartoituksessa? (Räsänen ym. 2020b).