Artikkelin koko teksti on saatavilla vain PDF-formaatissa.

Pasi Talvitie, Aleksi Räsänen, Niko Silvan

Häädetkeitaan ja Kauhanevan allikkorakenteen muutokset vuosina 1947–2017 kaukokartoituksen perusteella

Talvitie P., Räsänen A., Silvan N. Häädetkeitaan ja Kauhanevan allikkorakenteen muutokset vuosina 1947–2017 kaukokartoituksen perusteella.

English title: Changes in the open water hollows in Häädetkeidas and Kauhaneva mires during 1947–2017 based on remote sensing

Tiivistelmä

Keidassuot ovat Etelä-Suomen yleisin suoyhdistymätyyppi. Ne saavat vetensä ja ravinteensa sateen mukana. Keidassoiden pintaa luonnehtivat kuivat harjanteet, kermit, ja märät painanteet, kuljut. Ilmaston lämpeneminen vähentää talven lumisuutta ja lisää haihduntaa, minkä on arvioitu laskevan keidassoiden vedenpintaa. Tämä voi aiheuttaa muutoksia keidassoiden ekosysteemissä ja kiihdyttää ilmaston lämpenemistä paikalli­sesti. Keidassoilla tapahtuvia pitkäaikaismuutoksia on tutkittu kuitenkin verraten vähän.
Tässä työssä tarkastellaan vesipintaisten kuljujen eli allikoiden määrässä 70 vuoden aikana tapahtuneita muutoksia ilma- ja satelliittikuvien avulla. Tutkimuskohteina ovat kaksi Länsi-Suomessa sijaitsevaa keidassuota: Häädetkeidas ja Kauhaneva. Pitkän ajan muutosta seurataan ilmakuvien objektiperusteisen segmentoinnin ja ohjatun suurimman todennäköisyyden luokittelun avulla. Yksittäisen kasvukauden aikaista muutosta tarkastellaan satelliittikuvien ja ohjatun suurimman todennäköisyyden luokittelun avulla. Tuloksia verrataan tarkasteluajanjaksolta kerättyihin säätietoihin.
Tulosten perusteella allikoiden lukumäärä ja pinta-ala ovat vaihdelleen tarkastelujakson aikana. 1940-luvulta 1970-luvulle asti pinta-aloissa ja lukumäärissä on ollut kasvua, minkä jälkeen ne ovat vähentyneet. 1940-luvun tilanteeseen nähden allikoiden lukumäärä on Häädetkeitaalla vähentynyt 13,8 % ja pinta-ala on vähentynyt 14,8 %. Kauhanevalla lukumäärä on vähentynyt 5,3 % ja pinta-ala on vähentynyt 6,3 %. Alueen keskilämpötila on samaan aikaan noussut yli 1 °C. Satelliittikuva-analyysin perusteella vaihtelu voi yksittäisen kasvukauden aikana olla kuitenkin voimakasta, mikä aiheuttaa epävarmuutta pitkän ajan muutoksen tulkintaan.
Tulokset osoittavat, että keidassoilla tapahtuu kaukokartoitusmenetelmin havaittavia pintarakenteen muutoksia, joilla on todennäköisesti kytkös ilmasto-olosuhteiden muutokseen.

Original keywords
ilmastonmuutos; geomorfologia; ilmakuvat; kaukokartoitus; keidassuot; maximum likelihood; ohjattu luokittelu; PlanetScope

English keywords
climate change; Remote Sensing; Aerial images; Geomorphology; Maximum likelihood; PlanetScope; Supervised classification

Tekijät
  • Talvitie, Lauhanvuori - Hämeenkangas Unesco Global Geopark, Alpinkatu 2, 3700 Kankaanpää, Sähköposti pasi.talvitie@lhgeopark.fi
  • Räsänen, Luonnonvara­keskus (Luke), Paavo Havaksen tie 3, 90570 Oulu Sähköposti aleksi.rasanen@helsinki.fi
  • Silvan, Luonnonvarakeskus (Luke), Tekniikankatu 1, 33720 Tampere Sähköposti niko.silvan@luke.fi

Vastaanotettu 20.12.2023 Julkaistu 20.12.2023

Katselukerrat 1488

Saatavilla http://suo.fi/article/10822 | Lataa PDF

Creative Commons License CC BY-NC-ND 4.0

Rekisteröidy
Click this link to register to Suo - Mires and peat.
Kirjaudu sisään
Jos olet rekisteröitynyt käyttäjä, kirjaudu sisään tallentaaksesi valitsemasi artikkelit myöhempää käyttöä varten.
Ilmoitukset päivityksistä
Kirjautumalla saat tiedotteet uudesta julkaisusta
Valitsemasi artikkelit
Hakutulokset
Räsänen A., Mustajoki J. et al. (2023) Multi-criteria planning of peat production area .. Suo - Mires and peat vol. 74 no. 1-2 artikkeli 10824
Räsänen A., Virtanen T. (2021) Ultra-high resolution remote sensing of northern.. Suo - Mires and peat vol. 71 no. 1 artikkeli 10595
Talvitie P., Räsänen A. et al. (2023) Changes in the open water hollows in Häädetkeida.. Suo - Mires and peat vol. 74 no. 1-2 artikkeli 10822