Markku Mäkilä , Markku Moisanen, Tommi Kauppila, Heikki Raino

Onko Suomen vanhin viime jääkauden jälkeinen turve Ilomantsissa?

Mäkilä M., Moisanen M., Kauppila T., Raino H. Onko Suomen vanhin viime jääkauden jälkeinen turve Ilomantsissa?

Tiivistelmä

Ilomantsin Parkusuon liejusta löydetyn turvekerrostuman iäksi määritettiin 9700 ± 50 BP (11 140 cal BP) - 10 070 ± 80 BP (11 570 cal BP). Suo sijaitsee alueella, joka Suomessa ensimmäisenä vapautui lopullisesti mannerjään alta. Turve on kerrostunut alun perin matalaan lampeen tai vetiseen luhtanevaan in situ. Vanhan orgaanisen aineksen uudelleen kerrostuminen, samoin kuin kovan veden tai grafiitin vaikutus turpeenmuodostumiselle voidaan sulkea pois. Ennen turpeen muodostumista kerrostuneen liejun sisaltämän orgaanisen aineksen reservoir-efekti ei myöskään todennakoisesti ole ollut kovin merkittäva: kasvillisuus, josta orgaaninen aines altaaseen joutui, oli niukkaa ja ilmeisesti olosuhteiltaan äärevän, periglasiaalisen ympäristön tuottamaa. Siitepölyanalyysin tulosten mukaan Parkusuota on turpeen kerrostumisaikana ympä-röinyt harva koivikko, jonka aluskasvillisuuteen ovat kuuluneet variksenmarja (Empetrum nigrum) ja vaivaiskoivu (Betula nana) yhdessa saniaisten (Polypodiaceae sensu lato) ja liekokasvien (Lycopodiaceae), lähinnä riidenlieon (Lycopodium annotinum) kanssa. Kuvatun kaltaiselle koivikolle ei nykyisistä kasvillisuustyypeistä löydy vastinetta. Varhaisempiin kasvillisuusvaiheisiin todennäköisesti kuuluneet Ephedra-lajit ovat edelleen hyvinkin saattaneet kasvaa relikteinä kuivilla paikoilla Parkusuon ympäristössä. Toisaalta märimpiä paikkoja ovat reunustaneet runsaina kortteet (Equisetum sp.), sarakasvit (Cyperaceae) ja pajut (Salix sp). Luonteenomaisimpia kasveja Parkusuon silloiselle kosteikolle olivat kuitenkin Bryales-lajit, erityisesti vesisammalet. Turve koostuu pääasiassa näiden kasvilajien heikosti maatuneista jäännöksistä, kuten varsista ja lehdistä. Piilevätulosten perusteella liejuyksiköt turvekerroksen ala- ja yläpuolella kerrostuivat pieneen, matalavetiseen lampeen, jossa oli sekä ravinteita että humusta. Planktonlajit puuttuivat näytteistä lähes tyystin, ja erityisesti alemmassa näytteessä vesikasveihin sitoutuneiden epifyyttisten ja metafyyttisten lajien osuus oli suuri. Monia tunnistettuja piilevälajeja tavataan nykyisin pohjoisilta ja alpiinisilta alueilta, mikä viittaa kylmiin ilmasto-oloihin liejujen kerrostumisaikana.

Original keywords
suo; 14C-ikä; deglasiaatio; Holoseeni

Vastaanotettu 31.10.2017 Julkaistu 1.1.2006

Katselukerrat 2066

Saatavilla http://suo.fi/article/9846 | Lataa PDF