Artikkelit jotka sisältää sanan 'turve'

Aleksi Räsänen, Jyri Mustajoki, Lasse Aro, Teemu Ulvi, Mari Annala, Mika Marttunen. Turvetuotantoalueiden jatkokäytön tavoite­lähtöinen ja moniarvoinen suunnittelu.
English title: Multi-criteria planning of peat production area after-use.
Original keywords: ennallistaminen; jatkokäyttö; metsitys; monitavoitearviointi; suonpohja; turvetuotantoalue; vesittäminen; vettäminen
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Suomessa on vapautunut ja vapautumassa tuhansia hehtaareita entisiä turvetuotanto­alueita muuhun maankäyttöön. Maanomistaja päättää alueensa jatkokäytöstä, jonka suunnittelussa on hyvä ottaa huomioon monia eri tekijöitä, kuten alueen ominaispiirteet, jatkokäytön ympäristövaikutukset sekä maanomistajien ja sidosryhmien tavoitteet. Jatkokäyttömuotojen valintaa tukemaan tarvitaankin työkaluja. Kehitimme moni­tavoitearviointia soveltavan ja työpajoihin perustuvan lähestymistavan, joka jakautuu kahdeksaan vaiheeseen: sidosryhmien tunnistaminen, tavoitteiden määrittely, tuotanto­lohkojen ominaispiirteiden tarkastelu, jatkokäyttövaihtoehtojen tunnistaminen, jatko­käytön vaikutusten arviointi, tavoitteiden painottaminen, synteesin muodostaminen ja viestintä. Testasimme lähestymistapaa Oulussa sijaitsevalla Turvesuo-Miehonsuon alueella kolmen työpajan avulla. Lähestymistavan avulla alueelle tunnistettiin kolme jatkokäytön päävaihtoehtoa: vettäminen (sisältää kosteikot, ennallistuminen, ennallistaminen), luontainen kasvittuminen ja metsitys. Pilotoinnin aikana määritettiin, mille alueen lohkolle mikäkin päävaihtoehto voisi soveltua ja mitkä niiden ympäristövaikutukset ovat. Kehitetty lähestymistapa soveltuu etenkin yksityiskohtaista jatkokäytön suunnittelua edeltävään vaiheeseen, jossa kartoitetaan jatkokäytön vaihtoehtoja. Lisäksi lähestymistapa ja sen yhteydessä käytävät keskustelut mahdollistavat jatkokäytön suunnittelun järjestelmällisen läpikäymisen ja sidosryhmien keskinäisen oppimisen.

  • Räsänen, Luonnonvarakeskus (Luke), Paavo Havaksen tie 3, 90570 Oulu Sähköposti: aleksi.rasanen@luke.fi
  • Mustajoki, Suomen Ympäristökeskus (Syke), Latokartanonkaari 11, 00790 Helsinki Sähköposti: jyri.mustajoki@syke.fi
  • Aro, Luonnonvarakeskus (Luke), Itäinen Pitkäkatu 4 A 20520 Turku Sähköposti: lasse.aro@luke.fi
  • Ulvi, Suomen Ympäristökeskus (Syke), Paavo Havaksen tie 3, 90570 Oulu Sähköposti: teemu.ulvi@syke.fi
  • Annala, Suomen Ympäristökeskus (Syke), Paavo Havaksen tie 3, 90570 Oulu Sähköposti: mari.annala@syke.fi
  • Marttunen, Suomen Ympäristökeskus (Syke), Latokartanonkaari 11, 00790 Helsinki Sähköposti: mika.marttunen@syke.fi
Niko Silvan, Sakari Sarkkola. Puustobiomassojen määrä ja hyödyntämismahdollisuudet heikkotuottoisilla mäntyvaltaisilla turvemaan ojitusalueilla.
English title: Biomass utilization potential on low-productive Scots pine (Pinus sylvestris) dominated peatlands drained for forestry.
Original keywords: suometsä; kokopuukorjuu; bioenergia; biomassa; pintaturve; juurakko; juuristo
English keywords: Biomass; forestry; bioenergy; surface peat; drainage area
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää heikkotuottoisten kitumaan metsäojitettujen soiden biomassapotentiaalia, koska mm. energiaturpeen käytön ennakoimattoman nopea ja raju väheneminen aiheuttaa ainakin lyhyellä aikavälillä merkittäviä paineita puuperäisten polttoaineiden käytön lisäämiselle. Heikkotuottoiset metsäojitetut suot voisivat olla yksi mahdollinen puubiomassareservi. Ojituksen jälkeen näille alun perin avoimille tai vähäpuustoisille soille on syntynyt puustoa, josta usein kuitenkin vain osa on hyödyntämiskelpoista jatkokäyttöön puuraaka-aineena. Energiakäyttöön puu sopisi dimensioidensa puolesta kuitenkin hyvin ja korjuusaantoa lisäisi puun korjaaminen kokopuuna siten, että myös kanto- ja juuristobiomassaa korjattaisiin samalla. Tässä tutkimuksessa selvitettiin heikkotuottoisella turvemaakasvu­paikalla kasvavan männikön biomassamääriä Lylynnevan suolla Karviassa. Puut korjattiin kokopuukorjuuna eli kokonaisina runkoina kantoineen ja juurineen. Biomassat määritettiin ositteittain koepuista ja niille laadittiin tilastolliset biomassan ennustemallit. Tarkasteltaviin biomassa­ositteisiin sisältyvät runkopuubiomassan ohella oksa-, kanto- ja juuribiomassat sekä juurakoiden mukana noussutta suon pintakerroksen kasvibiomassaa, kariketta ja pintaturvetta. Näistä määritettiin biomassaositteiset lämpöarvot. Tulokset suhteutettiin Valtakunnan metsien 11:n inventoinnin (VMI 11) puustotietoaineistoon. Tulostemme mukaan heikkotuottoisilta metsäojitetuilta soilta voitaisiin korjata runsaat 30 miljoonaa tonnia kokopuubiomassaa, jonka lisäksi kariketta ja ns. juurakkoturvetta saataisiin noin 9 miljoonaa tonnia. Lämpöarvoltaan kokopuubiomassa-juurakkoturveseos on hyvin lähellä mäntyrunkopuusta tehtyä haketta. Vaikka käytetty korjuutapa on suhteellisen voimaperäinen puuston ja maanpinnan käsittely, sillä voidaan olettaa olevan pidemmällä aikavälillä merkittäviä luonnonhoidollisia ja maankäytön kokonaiskestävyyttä parantavia vaikutuksia, mikäli alueen seuraava käyttömuoto perustuu vedenpinnan nostamiseen. Heikkotuottoisille ojitusalueille syntyneen biomassareservin eduksi voidaan katsoa myös se, että sen hyödyntäminen ei kilpaile aines­puun tuotannon kanssa.

  • Silvan, Luonnonvarakeskus (Luke), Parkano. Sepänkatu 6, 39700 Parkano Sähköposti: niko.silvan@luke.fi
  • Sarkkola, Luonnonvarakeskus (Luke), Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki Sähköposti: sakari.sarkkola@luke.fi
Joni Haapakoski, Juha-Pekka Hotanen, Jari Miina, Leila Korpela, Raisa Mäkipää. Erirakenteishakkuiden vaikutus aluskasvillisuuden rakenteeseen metsäojitetuissa korvissa.
English title: Short-term effects of selection harvesting on the structure of understorey vegetation in drained Picea abies mires.
Original keywords: kasvillisuus; jatkuva kasvatus; parittainen t-testi; poimintahakkuu; turvekangas; yleistetty lineaarinen malli; yläharvennus
English keywords: peatland; ground vegetation; continuous cover forestry; generalized linear model; paired sample t-test; thinning from above; uneven-aged cutting
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Jatkuvapeitteistä metsänkasvatusta on ehdotettu vaihtoehdoksi avohakkuiden käyttöön perustuvalle metsänkasvatukselle etenkin turvemailla, mutta menetelmän vaikutukset tunnetaan puutteellisesti. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli analysoida voimakkuudeltaan kahden erilaisen erirakenteishakkuun (hakkuun jälkeiset puuston pohjapinta-alat 17 m²/ha ja 12–13 m²/ha) aiheuttamia, kahden vuoden aikana tapahtuneita kasvillisuusmuutoksia metsäojitetuissa korvissa sekä testata voiko hakkuiden aiheuttamia kasvilajien runsausmuutoksia ennustaa valtakunnalliseen (VMI) kasvillisuusaineistoon perustuvien mallien avulla. Erirakenteishakkuiden vaikutusta lajistoon sekä lajien ja lajiryhmien run­sauksiin tutkittiin kokeellisesti kohteilla, jotka sijaitsivat eteläboreaalisen vyöhykkeen pohjoisosissa Multialla, Heinävedellä ja Juuassa. Kasvilajien vasteita koeala- ja puustotunnuksiin, erityisesti puuston pohjapinta-alaan, tutkittiin koko maan kattavan kasvillisuusaineiston avulla. Lisäksi analysoitiin vastemallien soveltuvuutta hakkuiden vaikutusten ennustamiseen käyttäen kokeellisen tutkimuksen aineistoa testiaineistona. Heinät ja sarat sekä ruohot runsastuivat nopeasti hakkuun jälkeen. Selvimmin hyötyivät pallosara (Carex globularis), metsätähti (Trientalis europaea) ja metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana). Kenttäkerrokseen kuuluvat puut (alle 50 cm) ja pensaat runsastuivat voimakkaammin hakatuilla aloilla, lajeista esimerkkinä vadelma (Rubus idaeus). Mustikan (Vaccinium myrtillus) ja puolukan (Vaccinium vitis-idaea) runsauksissa ei tapahtunut juuri muutoksia. Sammalet yleensä niukkenivat hakkuun myötä, mutta karikkeella kasvavat suikerosammalet (Brachythecium spp.) hie­man runsastuivat voimakkaammin käsitellyillä aloilla. Lajimäärämuutokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Tutkitut käsittelyt olivat kasvillisuutta hyvin säästäviä. Tulokset ovat todennäköisesti yleistettävissä tavanomaisten harvennusten vaikutuksiin. Kasvilajien vastemallit selittivät havaittujen peittävyysmuutosten suuntaa pääosin hyvin, mutta peittävyyksien tasoissa oli selvää, osin ajourista ja hakkuutähteistä johtuvaa vaihtelua. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää arvioitaessa eri hakkuutapojen vaikutuksia aluskasvillisuuden rakenteeseen, sen merkitykseen metsikön vesi- ja ravinnetaseisiin, metsien uudistumiseen sekä ekosysteemipalveluihin.

  • Haapakoski, Itä-Suomen yliopisto, Metsätieteiden osasto, Yliopistokatu 7, 80100 Joensuu Sähköposti: jonihaapakoski@gmail.com
  • Hotanen, Luonnonvarakeskus, Yliopistokatu 6B, 80100 Joensuu Sähköposti: juha-pekka.hotanen@luke.fi
  • Miina, Luonnonvarakeskus, Yliopistokatu 6B, 80100 Joensuu Sähköposti: jari.miina@luke.fi
  • Korpela, Luonnonvarakeskus, Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki Sähköposti: leila.korpela@luke.fi
  • Mäkipää, Luonnonvarakeskus, Latokartanonkaari 9, 00790 Helsinki Sähköposti: raisa.makipaa@luke.fi
Mika Nieminen, Sakari Sarkkola, Kersti Haahti, Tapani Sallantaus, Markku Koskinen, Paavo Ojanen. Metsäojitettujen soiden typpi- ja fosforikuormitus Suomessa.
English title: Forestry on drained peatlands as a source of surface water nitrogen and phosphorus in Finland.
Original keywords: ojitus; suometsätalous; huuhtoutuminen; turvemaat; vesistövaikutukset
English keywords: peatland forestry; Drainage; leaching; water quality
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Viime vuosina julkaistujen tutkimusten mukaan metsäojitettujen soiden vesistökuormituksen epäillään olevan moninkertaisesti aiemmin arvioitua suurempaa. Syynä tähän on se, että kuormitusta syntyy aiemmista käsityksistä poiketen silloinkin, kun ojitusalueilla ei ole vuosikausiin tehty mitään toimenpiteitä. Tässä työssä arvioitiin metsäojitusalueilta syntyvä vesistökuormitus ottamalla huomioon sekä tämä nykyisistä metsätaloustoimenpiteistä riippumaton ”ojituslisä” että kunnostusojituksen, lannoituksen ja hakkuiden aiheuttama kuormitus. Tehdyn arvion mukaan metsätaloudesta ojitetuilla soilla syntyy Suomessa vuosittain typpikuormitusta noin 8 500 Mg ja fosforikuormitusta 590 Mg. Kun ojituslisä otetaan huomioon, typpikuormitus on noin 18-kertainen ja fosforikuormitus 6–7-kertainen aiempiin vain eri toimenpiteiden kuormitukset huomioon ottaviin arvioihin verrattuna. Vesiensuojelun kannalta oleellista olisi selvittää, mitkä tekijät ojitusalueilla aiheuttavat ojituslisän muodossa tapahtuvaa pysyvää kuormitusta ja mitä tämän kuormituksen torjumiseksi on tehtävissä.

  • Nieminen, Luonnonvarakeskus, Helsinki Sähköposti: mika.nieminen@luke.fi
  • Sarkkola, Luonnonvarakeskus, Helsinki Sähköposti: sakari.sarkkola@luke.fi
  • Haahti, Luonnonvarakeskus, Helsinki Sähköposti: kersti.haahti@luke.fi
  • Sallantaus, Suomen ympäristökeskus, Helsinki Sähköposti: tapani.sallantaus@ymparisto.fi
  • Koskinen, Helsingin yliopisto, Maataloustieteiden osasto Sähköposti: markku.koskinen@helsinki.fi
  • Ojanen, Helsingin yliopisto, Metsätieteiden osasto Sähköposti: paavo.ojanen@helsinki.fi
Jaakko Lehtovaara, Juha Ovaskainen, Anneli Wichmann. Turpeen ja valumavesien raskasmetallipitoisuudet eräillä maankäyttömuodoltaan erilaisilla turvemailla.
English title: Heavy metal concentrations of peat and runoff water in certain peatlands of different land-use forms.
Original keywords: turvemaa; turve; turvetuotanto; raskasmetalli; valumavesi; sulfidi
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Turvemailta tulevan valumaveden laatu samoin kuin turvemaiden käyttö ovat viime aikoina olleet keskustelun aiheena. Toisaalta EU:n vesipuitedirektiivissä vesiympäristölle haitallisista aineista kaivataan yhä enemmän tietoa. Energiantuotannossa polttoaineen sisältämät epäorgaaniset aineet rikastuvat tuhkaan ja voivat joskus haitata tuhkan hyötykäyttöä. Turvetuotannon valumavesien laatua tarkkaillaan säännöllisesti ravinteiden, humuksen ja kiintoaineen osalta, mutta raskasmetallipitoisuuksia on määritetty vain yksittäistapauksissa. Turpeen osalta raskasmetalleja on vuosien varrella määritetty joissakin tutkimuksissa, mutta kattavaa kartoitusta moderneilla määritysmenetelmillä ei ole tehty. Tässä tutkimuksessa määritettiin turpeen raskasmetallipitoisuudet 14 eri maankäytön (metsäojitus, turvetuotantoon valmistelu ja turvetuotanto) kohteella syvyyskerroksittain. Samoilta tutkimuskohteilta seurattiin valumavesien metallipitoisuuksia kerran kuukaudessa kahdeksan kuukauden ajan touko-joulukuussa 2015. Tulokset osoittivat, että sekä turpeen että valumavesien metallipitoisuudet (As, Cd, Co, Cu, Hg, Ni, Pb, Zn) olivat varsin alhaisia kaikilla tutkimuskohteilla. Maankäyttömuodolla ei havaittu olevan tilastollisesti merkitsevää eroa valumavesien metallipitoisuuksissa tai turpeen metallipitoisuuksissa.

  • Lehtovaara, Vapo Oy Polttoaineet Sähköposti: jaakko.lehtovaara@vapo.fi (sähköposti)
  • Ovaskainen, Vapo Oy Polttoaineet Sähköposti: juha.ovaskainen@vapo.fi
  • Wichmann, Vapo Clean Waters Oy Sähköposti: anneli.wichmann@vapo.fi
Piia Ikonen, Kari Laasasenaho, Risto Lauhanen, Iida Viholainen, Anu Palomäki, Suvi Kuittinen, Ari Pappinen. Katsaus turvetuotannosta vapautuvien suonpohjien jälkikäyttömuotoihin, sekä niiden ympäristö- ja monimuotoisuusvaikutuksiin.
Original keywords: turvemaat; biodiversiteetti; luontokato; suonpohjat; turveteollisuus
Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät
  • Ikonen, Itä-Suomen yliopisto, Luonnontieteiden, metsätieteiden ja tekniikan tiedekunta, Metsätieteiden osasto, 80101 Joensuu Sähköposti: piia.ikonen@uef.fi
  • Laasasenaho, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, 60101 Seinäjoki Sähköposti: kari.laasasenaho@seamk.fi
  • Lauhanen, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, 60101 Seinäjoki Sähköposti: risto.lauhanen@seamk.fi
  • Viholainen, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, 60101 Seinäjoki Sähköposti: iida.viholainen@seamk.fi
  • Palomäki, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, 60101 Seinäjoki Sähköposti: anu.palomaki@seamk.fi
  • Kuittinen, Itä-Suomen yliopisto, Luonnontieteiden, metsätieteiden ja tekniikan tiedekunta, Metsätieteiden osasto, 80101 Joensuu Sähköposti: suvi.kuittinen@uef.fi
  • Pappinen, Itä-Suomen yliopisto, Luonnontieteiden, metsätieteiden ja tekniikan tiedekunta, Metsätieteiden osasto, 80101 Joensuu Sähköposti: ari.pappinen@uef.fi
Paavo Ojanen. Metsäojituksen vaikutuksesta ilmastoon.
English title: Climatic impacts of forestry on drained boreal peatlands.
Original keywords: turvemaa; ojitus; hiilidioksidi; metaani; kasvihuonekaasut; typpioksiduuli; suometsätalous
English keywords: peat; peatland forestry; ditching; Carbon dioxide; methane; nitrous oxide; greenhouse gases
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijä
Metsäojitus vähentää merkittävästi soiden metaanipäästöjä. Rehevien ruoho- ja mustikkaturvekankaiden maaperä on kuitenkin merkittävä hiilidioksidin lähde ilmakehään turpeen vähenemisen takia. Karujen puolukka- ja varputurvekankaiden turve ei näyttäisi nykyisin merkittävästi vähenevän. Puustobiomassan merkittävän suurenemisen ansiosta Suomen metsäojitetut suot ovat tällä hetkellä kasvihuonekaasujen nettonielu. Ilmastonmuutoksen hillitsemisen kannalta metsänkasvatuksen jatkaminen lienee paras maankäyttömuoto metsäojitetuille soille lähivuosikymmenten aikana. Vaikka laajamittaisella ennallistamisella voitaisiin estää rehevien soiden turpeen väheneminen, samalla kuitenkin puuston kasvu vähenisi ja metaanipäästö kasvaisi. Ennallistamisen jälkeen kestänee vähintään kymmeniä tai satoja vuosia, ennen kuin saavutetaan ilmaston kannalta metsänkasvatuksen jatkamista parempi tilanne. Pitkällä aikavälillä rehevien soiden ennallistaminen on kuitenkin ilmaston kannalta parempi vaihtoehto, koska jo muutaman kymmenen senttimetrin paksuisen turvekerroksen häviäminen vapauttaa enemmän hiiltä ilmakehään kuin kookaskaan puusto pystyy sitomaan itseensä. Metsäojitettujen soiden kasvihuonekaasutaseista on viime vuosina kertynyt melko kattavasti tietoa. Jotta metsätalouden jatkamisen tai mahdollisen puuston kasvamaan jättämisen tai suon ennallistamisen ilmastovaikutuksen suuruutta voidaan täsmällisesti arvioida, tarvitaan vertailulaskelmia eri vaihtoehtojen kasvihuonekaasupäästöistä. Suuren kokonaispinta-alan takia metsäojitettujen soiden tulevalla käytöllä voi olla suuri vaikutus Suomen kasvihuonekaasupäästöihin.
  • Ojanen, Luonnonvarakeskus (LUKE) Sähköposti: paavo.ojanen@helsinki.fi (sähköposti)
Timo Silver, Tuula Piri. Havaintoja tyvitervastaudista turvemaiden männiköissä.
English title: Observations of Heterobasidion root rot in Scots pine stands on peatlands in southern Finland.
Original keywords: turvemaa; mänty; männynjuurikääpä; tyvitervastauti; kantokäsittely
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Ensimmäiset varmistetut havainnot männynjuurikäävän (Heterobasidion annosum) aiheuttamasta tyvitervastaudista tehtiin ojitettujen turvekankaiden männiköissä vuosina 2016‒2017. Juurikääpätartunnan saaneita mäntyjä havaittiin kuudella eri turvemaakohteella Länsi- ja Keski-Suomessa. Tuhokohteet ovat alun perin olleet märkiä, vähäpuustoisia tai puuttomia soita, jotka on ojitettu vuosina 1930‒1972. Selvitystä tehtäessä turvekerroksen paksuus vaihteli 0,3:sta kahteen ja puoleen metriin ja suotyyppi niukkatyppisestä varputurvekankaasta runsastyppiseen mustikkaturvekankaaseen. Osa tartunnan saaneista männyistä kärsi kaliumin puutteesta. Kaikki kohteet olivat runsaspuustoisia (arvioituna puustoa oli yli 100 m3/ha). Juurikääpätartuntojen alkuperä jäi epäselväksi. On kuitenkin epätodennäköistä, että tautia olisi esiintynyt märillä soilla ennen ojitusta. Puusto on todennäköisesti altistunut juurikäävän itiötartunnalle kesällä tehtyjen hakkuiden tai taimikon hoitotöiden seurauksena. Tartuntaa on voinut tapahtua myös ojien kaivussa katkenneiden ja vaurioituneiden juurten kautta. Tyvitervastaudin esiintymisrunsaudesta samoin kuin männynjuurikäävän itiö- ja rihmastolevinnästä turvemailla tarvitaan lisätutkimusta. Tämän selvityksen perusteella näyttää kuitenkin siltä, että turvemaiden männiköt altistuvat kesähakkuissa juurikääpätartunnalle ja kantokäsittelyn laajentaminen myös näille kohteille olisi tarpeellista, vaikkei nykyinen laki metsätuhojen torjunnasta sitä edellytäkään.

  • Silver, Suomen metsäkeskus, Turku Sähköposti: timo.silver@metsakeskus.fi (sähköposti)
  • Piri, Luonnonvarakeskus, Helsinki Sähköposti: tuula.piri@luke.fi
Jyrki Hytönen, Mikko Moilanen. Hakkuutähteiden ravinnesisältö aines- ja energiapuukorjuun jälkeen ojitettujen turvemaiden harvennusmänniköissä.
English title: The effect of harvesting method on the nutrient content of logging residues in the thinning of Scots pine stands on drained peatlands.
Original keywords: turvemaa; ravinteet; harvennus; hakkuutähteet; kokopuukorjuu
English keywords: thinning; nutrients; logging residues; whole-tree harvesting
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät
Commercial thinning is a common practice when growing even-aged stands in the Nordic countries. Thinning from below is carried out to harvest suppressed and part of the mid-sized trees that cannot successfully compete for resources and have become grown over by co-dominant and dominant trees. In five field experiments, we studied the effects of harvesting method on the nutrient amount of logging residues left at the site in thinning of Scots pine stands. Comparison was carried out between four harvesting methods representing different levels for forest-residue recovery: SOH (stem-only harvesting down to a diameter of 7 cm, SOH-E (stem-only harvesting down to a diameter of 2 cm),WTH (whole-tree harvesting including stems, tops and branches) and WTH-M (WTH and manual collection of those logging residues which were left in mechanical harvesting). In each experiment, logging residues were weighed and sampled for determination of their nutrient concentrations, and soil samples were taken from the surface peat layer (0–20 cm) for nutrient analyses. In SOH treatments, all residues and nutrients bound in the logging residues were left at the site. In WTH 28–67% and in WTH-M 4–20% of the nutrients remained at the site, with the figure depending on the experiment. The amounts of N (1%), P (1–4%), Ca (2–5%), and Mg (3–8%) bound in the logging residues in SOH were low in comparison to the corresponding amounts in the 0–20 cm peat layer. However, the amount of K in logging residues represented 10–26% and the amount of B 8–15% compared with the corresponding nutrients in peat. The amount of N, P, and K in logging residues after CTL harvesting was 39–86, 3–7, and 9–21 kg•ha-1, respectively. The corresponding figures after WTH were 15–36, 1–3, and 3–9 kg ha-1. We assume that WHT on peatland sites that are prone to K deficiency or already have a detected shortage may increase a risk for nutrient imbalances and growth loss in remaining tree stand.
  • Hytönen, Natural Resources Institute Finland, Silmäjärventie 2, 69100 Kannus, Finland Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo (sähköposti)
  • Moilanen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Anna Salomaa, Riikka Paloniemi. Ekosysteemipalvelut, vapaaehtoisuus ja soidensuojelu.
English title: Ecosystem services, voluntariness and mire conservation.
Original keywords: turve; luonnonsuojelu; METSO-ohjelma; säätelypalvelut; tukipalvelut; virkistys
English keywords: peat; Nature conservation; METSO-programme; recreation; regulating services; supporting services
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät
Ekosysteemipalvelut ja vapaaehtoisuus ovat nousseet Suomen luonnonsuojelupolitiikassa keskiöön EU:n ympäristöpolitiikan ja METSO-ohjelman myötä. Tutkimme tässä artikkelissa, (a) kuinka ekosysteemipalvelut ja (b) suojelukeinojen vapaaehtoisuuden näkökulma tulevat esille soiden suojelupolitiikan määrittelyyn liittyvissä keskusteluissa ja (c) minkälaisen kokonaisuuden ekosysteemipalvelukeskustelun ja vapaaehtoisuuden näkökulma muodostaa? Analysoimme kvalitatiivisesti kolmea aineistoa: valtioneuvoston periaatepäätöstä soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta, soidensuojelua koskevaa asiantuntijakeskustelua ajalta ennen soidensuojelun täydennysohjelman valmistelua sekä julkista, ohjelman valmistelun aikaista verkkokeskustelua otakantaa.fi -sivustolla. Sekä vapaaehtoisuus että ekosysteemipalvelut näkyivät soidensuojelun täydennysohjelmaan liittyvässä keskustelussa. Otakantaa.fi -sivustolla keskustelu oli henkilökohtaisempaa ja vastakkaisasettelevampaa kuin muissa aineistoissa. Ekosysteemipalveluista nousivat esiin etenkin tuotantopalvelut turve ja puu, jotka nähtiin molemmat sekä resursseina että haitan aiheuttajina. Myös henkilökohtaiset, virkistykseen liittyvät palvelut, joihin yhdistettiin myös marjat ja riista, herättivät paljon keskustelua. Abstraktimmat säätely- ja tukipalvelut jäivät aineistoissa sivuosaan. Vapaaehtoisuutta pidettiin toivottavana, mutta toisaalta vapaaehtoisuuden toimivuus suojelukeinona kyseenalaistettiin. Ekosysteemipalveluista puhuminen näyttäytyi kiinnostavasti tiukan suojelun puolustamisena vastakohtana vapaaehtoisuudelle. Soiden suojelun keinot pyrkivät yhdistämään vapaaehtoisuuden ja ekosysteemipalveluiden tuotannon, mutta keskusteluissa käsitteet eivät ole löytäneet toisiaan.
  • Salomaa, Ympäristötieteiden laitos, Helsingin yliopisto. PL 65, 0014 Helsingin yliopisto Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo (sähköposti)
  • Paloniemi, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Juha Laitila, Kari Väätäinen. Hakkuutyön tuottavuus metsävarustellulla turvetuotantotraktorilla karsitun aines- ja energiapuun korjuussa.
English title: The cutting productivity in integrated harvesting of pulpwood and delimbed energy wood with a forestry-equipped peat harvesting tractor.
Original keywords: turvemaa; ajanmenekkimallit; ensiharvennus; hakkuukone; integroitu puunkorjuu; metsävarusteltu turvetuotantotraktori
Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät
  • Laitila, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo (sähköposti)
  • Väätäinen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Markku Saarinen, Virpi Alenius, Raija Laiho. Kosteusolosuhteiden vaikutus siementen itämiseen ja taimien varhaiskehitykseen turvemaan metsänuudistusalan muokkauspinnoilla.
English title: Effect of soil moisture conditions on seed germination and early seedling development in prepared microsites in peatland forest regeneration areas.
Original keywords: turvemaa; maanmuokkaus; Metsän uudistaminen; itäminen; laikutus; mätästys; maan kosteus; pohjavesi; vedenpinnan syvyys
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät
Tutkimuksessa selvitettiin turpeen kosteusvaihteluiden vaikutuksia männyn siementen itämiseen ja sirkkataimien varhaiskehitykseen vanhojen ojitusalueiden metsänuudistusalojen muokkauspinnoilla. Erilaisten muokkausvaihtoehtojen tarkastelussa rajoituttiin kaivurilla tehtyihin mättäisiin ja laikkuihin. Mättäillä tutkittiin niiden pintakerroksen vesipitoisuuden ja laikuissa turvemaan vedenpinnan syvyyden vaihteluiden vaikutuksia taimettumiseen. Aineisto kerättiin kahdelta Pirkanmaan pohjoisosassa sijaitsevalta koekentältä. Kummallakin kokeella kolmen sääsuhteiltaan erilaisen kasvukauden aikana toistetut kylvöt ja niillä tehty taimettumisen seuranta osoittivat, miten kylvön ja epäsuorasti päätellen myös luontaisen uudistamisen onnistuminen ovat sääoloille hyvin herkkiä. Laikkujen ja mättäiden edut ja haitat metsänuudistamisen kannalta riippuivat siitä, millaiset olivat siementen itämisen ja sirkkataimien varhaiskehityksen aikaiset lämpöolot, sademäärät ja niiden vaihtelu varsinkin ensimmäisen kasvukauden aikana. Keskimääräisen sadannan ja lämpöolojen kasvukausina aiheutuu todennäköisemmin ongelmia laikuissa liian korkealla olevasta vedenpinnasta kuin mättäissä pintaturpeen liiallisesta kuivumisesta. Laikkujen taimimäärät olivat suurimmillaan keskimääräistä kuivempien kasvukausien aikana. Vastaavissa oloissa taas mättäiden liiallinen kuivuminen on varsin todennäköisintä. Kasvukausien sateisuutta ja turvemaan vedenpinnan syvyyden vaihteluita ei kuitenkaan pystytä ennakoimaan. Tämän aineiston perusteella laikutus näyttääkin mielekkäältä maanpinnan muokkausmenetelmältä vain kun sirkkataimia on mahdollista syntyä usean vuoden aikana, eli lähinnä luontaisen uudistamisen yhteydessä. Hyvän uudistamistuloksen saavuttamiseksi kylvö on turvallisinta tehdä mahdollisimman pian maanmuokkauksen jälkeen vielä riittävän kosteuden säilyttäneisiin turvemättäisiin.
  • Saarinen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo (sähköposti)
  • Alenius, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
  • Laiho, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Meeri Pearson, Markku Saarinen, Juha Heiskanen, Tytti Sarjala, Jukka Laine. Kasvualustan kuivumisen vaikutukset rahkasaraturpeeseen istutettujen männyntaimien ensikehitykseen.
English title: High and dry: Consequences of drought exposure in Scots pine seedlings grown in authentic peat soil.
Original keywords: männyntaimet; Pinus sylvestris; kuivuus; rahkasaraturve; fotosynteesin tehokkuus (Fv/ Fm); mykorritsat; polyamiinit; juurten ja versojen kasvu
English keywords: drought; Fv/Fm; mycorrhizal colonization; Pinus sylvestris seedlings; poly-amines; root and shoot growth; Sphagnum-Carex peat
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät
Should the frequency of drought increase in boreal forests due to climate change, seedlings planted in prepared peat mounds could become more susceptible to soil desiccation. The resistance of Scots pine (Pinus sylvestris L.) seedlings to drought will thus be a key factor in the regeneration success of pine-dominated, forestry-drained peatlands. In this study, we evaluated the physiological, metabolic, and morphological responses of year-old seedlings gradually exposed to extreme drought in highly decomposed Sphagnum-Carex peat blocks. Drought clearly suppressed root and shoot growth as well as fractional colonization of ectomycorrhizal fungi. Sustained declines in photochemical efficiency (Fv/Fm) of previous-year and current-year needles did not occur until the volumetric soil water content had dropped to 30% and 10%, respectively. Polyamine analysis revealed that new needles are preferred in protecting the different parts of the seedlings against drought stress. Despite growth losses, the maintenance of rather high photochemical efficiency in current-year needles under severe water stress would appear to indicate a potential for seedling recovery if water availability in the peat improved. Given the high tolerance exhibited by Scots pine seedlings, death by drought seems a lesser concern.
  • Pearson, Finnish Forest Research Institute, Parkano Research Unit, Kaironiementie 15, FI-39700 Parkano, Finland Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo (sähköposti)
  • Saarinen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
  • Heiskanen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
  • Sarjala, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
  • Laine, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Riitta Korhonen. Kylpyturpeen ominaisuudet ja laatusuositukset Suomessa.
English title: Characteristics and the quality guidelines of balneological peat in Finland.
Original keywords: suo; turve; kylpyturve; turvehoidot; maatuneisuus; rahkaturve; saraturve; humushapot
English keywords: peat type; peat; balneology; humification; mire; pH; fulvic acids; humic acids
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijä
Keski-Euroopan kylpylöissä on käytetty turvetta jo yli kahdensadan vuoden ajan reuman sekä muiden tuki- ja liikuntaelinsairauksien, urologisten ja gynekologisten vaivojen ja jopa lapsettomuuden hoitoon. Hoidot on tunnettu paremmin mutakylpyjen ja mutahauteiden/naamioiden nimellä, mutta niissä käytettävä materiaali on lähes aina turvetta. Suomessa turvehoitoja alettiin käyttää ensimmäisten kylpyturvetutkimusten valmistuttua 1990-luvun alusta alkaen. Geologian tutkimuskeskuksessa on tutkittu suomalaisten kylpyturpeeksi soveltuvien turvelajien fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia vuodesta 1989 lähtien. Tutkimustulosten perusteella Suomesta löytyy runsaasti hyvälaatuista turvehoitoihin sopivaa turvetta. Tutkimustulosten ja käytön perusteella kylpyturpeelle on pyritty antamaan laatusuositukset, jotka vastaavat kansainvälisiä kylpyturpeen käytön laatuvaatimuksia kriteerejä. Hyvä kylpyturve on pitkälle maatunutta, H7 - H8 von Postin 10-asteikon mukaan, ja turve sisältää humushappoja vähintään 20 % kuivapainosta. Rikkipitoisuus on alle 0,30 % kuivapainosta ja siinä ei ole haitallisia määriä raskasmetalleja. Tässä artikkelissa esitetään tulokset 23 suolta tehdyistä kylpyturvetutkimuksista. Merkittävimmät erot rahka- ja saraturpeiden välillä havaittiin pH-arvoissa, rahkaturpeet ovat happamampia kuin saraturpeet. Myös humushappojen (2%) ja humiinien (5%) määrät olivat hieman korkeampia saraturpeilla.
  • Korhonen, Riitta Korhonen, erikoistutkija emerita, Tilanhoitajankaari 22 C 55, 00790 Helsinki, e-mail: riittakorhonen3@gmail.com Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo (sähköposti)
Markku Saarinen, Timo Silver. Pääravinnesuhteet ja kaliumin riittävyys karujen rämeiden ojitusalueilla.
English title: Macronutrient ratios and sufficiency of soil potassium in drained nutrient-poor Scots pine peatlands.
Original keywords: turvemaa; ravinnepuutos; kuivatus; pääravinne; kaliumin riittävyys
English keywords: Drainage; peatland; macronutrient; nutrient deficiency; potassium sufficiency
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää turpeen ja nykypuuston kaliumvarojen määrä sekä arvioida kaliumvarojen riittävyys puuston kasvulle päätehakkuuvaiheessa ja toisen puusukupolven aikana vanhoilla varputurvekankaan (Vatkg) ojitusalueilla Lounais-Suomessa. Tarkoituksena oli arvioida, voiko osalla karuista varputurvekankaista kalium loppua jo ennen päätehakkuuvaihetta tai viimeistään toisen puusukupolven aikana. Puustoon oli mittaushetkellä sitoutunut kaliumia keskimäärin 62 % (23–106 %) turpeen kaliumvarastoon verrattuna. Jos kiertoajan kokonaistuotokseksi arvioidaan 200 m3 ha–1, eikä turpeen tiivistymisen tai laskeuman mahdollista vaikutusta kaliummäärien muutoksiin huomioida, oli pintaturpeessa keskimäärin 67 % (34–96 %) siitä kaliummäärästä, jonka puusto tarvitsee tuon kokonaistuotoksen maanpäällisen biomassan saavuttamiseksi. Kaliumin riittävyys nykypuuston koko kiertoajalle sekä seuraavan puusukupolven tarpeisiin riippuu paljolti siitä, pystyvätkö ilmasta tuleva kalium ja turpeen tiivistyessä konsentroituva kalium kompensoimaan hakkuun ja huuhtoutumisen aiheuttamat menetykset. Tarkastelu osoittaa, että myös karuilla rämeillä käytettävissä olevan kaliumin määrä saattaa rajoittaa puuston kehitystä. Vähiten kaliumia sisältävien turpeiden kasvupaikoilla ongelmia voi ilmetä jo ensiharvennuksen jälkeen, eikä kalium ehkä riitä edes tavoiteltuun 200 m3 ha–1 kokonaistuotokseen. Kaliumin riittävyyden ongelma lienee pahin niillä varputurvekankailla, jotka ovat lähtöisin runsaasti nevapintaa sisältäneistä lyhytkorsirämeistä (LkR).
  • Saarinen, Markku Saarinen, Metsäntutkimuslaitos, Länsi-Suomen alueyksikkö, Kaironiementie 15, FI-39700 Parkano, email: markku.saarinen@metla.fi Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo (sähköposti)
  • Silver, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Mikko Moilanen, Pekka Pietiläinen. Männyn ravinnetilan muutokset syys- ja talvikauden välillä ojitetuilla turvemailla - neulasanalyyttinen tarkastelu.
English title: Estimating nutrient status of Scots pine on drained peatlands with needle analysis - differences in foliar nutrient concentrations between autumn and winter seasons.
Original keywords: turvemaa; PK-lannoitus; neulasanalyysi; ojitus; P. sylvestris L.; ravinnepuutos
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät
Neulasanalyysi on vakiintunut menetelmä määrittää puiden ravinnetila ja lannoitustarve. Käytännön metsänhoito-ohjeissa neulasnäytteet suositetaan otettavaksi puiden talvilevon aikana, jolloin puut ovat jäässä ja niiden aineenvaihdunta pysähdyksissä. Ravinneanalyysin tulkinta ja puutostiloja osoittavien pitoisuuksien raja-arvot pohjautuvat niin ikään talvella kerätyistä neulasnäytteistä tehtyihin ravinnemäärityksiin. Tässä tutkimuksessa selvitettiin metsäojitusalueella kasvavien mäntyjen ravinnetilassa syksyn aikana tapahtuvia muutoksia. Keskeinen tavoite oli vastata kysymykseen, voidaanko puiden ravinnetila määrittää luotettavasti jo syys–lokakuussa ennen puiden talvilepoa kerätyistä neulasnäytteistä. Tutkimusaineisto (216 neulasnäytettä) kerättiin kuudesta ojitusaluemänniköstä Keski- ja Pohjois-Suomesta. Aineistoon sisältyi neulasnäytepuita sekä lannoittamattomista että 2–4 vuotta aiemmin PK-lannoitetuista metsiköistä. Ravinnepitoisuuksien erot samoista puista otettujen syys- ja talvinäytteiden välillä olivat suhteellisen vähäiset. Vain lannoitettujen metsiköiden männynneulasten Cu- ja K-pitoisuudet olivat syyskuussa merkitsevästi korkeammat kuin lokakuussa tai seuraavana talvena. Lannoittamattomilla koealoilla neulasten K-pitoisuus oli lähes sama eri ajankohtina. Ca- ja Mn-pitoisuudet puolestaan hiukan kohosivat syyskuun ja sitä seuranneen talvikauden välisenä aikana. Lokakuun ja talvikauden välillä ei puiden ravinnepitoisuuksissa esiintynyt mainittavia eroja. Tulokset osoittavat, että neulasnäytteet voidaan luotettavia ravinneanalyysejä varten kerätä männyistä lokakuun alun ja maaliskuun lopun välisenä aikana.
  • Moilanen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo (sähköposti)
  • Pietiläinen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Jyrki Hytönen, Mikko Moilanen, Klaus Silfverberg. Kivennäismaalisäyksen vaikutus turpeen ravinnemääriin ja männyn ravinnetalouteen metsäojitetuilla soilla.
English title: Long term effects of mineral soil addition on the nutrient amounts of peat and on the nutrient status of Scots pine on drained mires.
Original keywords: lannoitus; turvemaa; ravinteet; kivennäismaa
English keywords: peatland; mineral soil; foliar analysis; nutrients; Fertilisation
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät
Six field experiments on the use of mineral soil for amelioration of pine-dominated peatland forests were established in the 1920’s and 1930’s on drained mires in southern and central Finland. The treatments consisted of varying amounts of different textured mineral soil added on top of peatland. Soil samples were taken 52–74 years after the mineral soil application in 10 cm layers, up to 40 or 50 cm depth. The samples were analysed for pH, ash content, bulk density and nutrient concentrations. In two of the experiments, foliar samples of Scots pine were analyzed 66 and 77 years after the mineral soil application, and in one experiment, tree growth was measured for the period of 31–60 years after the application. The mineral soil had a long term effect on the physical and chemical properties of the top peat layer. Ash content and bulk density of the peat increased along with increasing application amounts, as did soil total P, K, Ca, Mg, Zn, Fe and B. The changes caused by the mineral soil were mostly restricted to the top 30 cm layer. The higher the soil fine fraction was, so was the increase in peat total P, K, Ca and Mg amounts. The addition of mineral soil increased tree growth and improved nutrient deficiencies (P, K) of Scots pine on one experiment, but decreased the B concentrations near the deficiency level.
  • Hytönen, Finnish Forest Research Institute, Kannus Research Unit, P.O. Box 44, FI-69101 Kannus, Finland Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo (sähköposti)
  • Moilanen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
  • Silfverberg, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Klaus Silfverberg, Jorma Issakainen, Timo Haikarainen. Mäntypuustojen runkotilavuus ja ravinnetila ojitusalueiden tehoviljelykokeilla.
English title: Stem volume and nutrient status of Scots pine stands in intensive vultivation experiments on drained peatlands.
Original keywords: intensiivinen kasvatus; kokonaistuotos; lannoitus; neulaset; turvemaa
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät
Metsäntutkimuslaitos perusti vuosina 1973–1978 ojitusaluemetsiin maanlaajuisen nk. H-kulttuurikoesarjan. H-kulttuurilla tarkoitetaan metsänuudistamis- ja kasvatustapaa, jossa puuntuotannon olosuhteet — puiden vesi- ja ravinnetalous sekä myös puunkorjuu — on optimoitu puuntuotoksen ja metsänkasvatuksen talouden maksimoimiseksi. Vuosien 1999–2003 aikana tästä koesarjasta mitattiin yhdeksän koetta. Kokeiden perustamisesta oli tällöin kulunut 24–30 vuotta. Mitatut kohteet olivat istutusmänniköitä, jotka saivat istutuksen yhteydessä laikku- tai kaistalannoituksen. Kasvupaikat vaihtelivat karuista keskiviljaviin; kohteiden ravinnetila (turpeen typpi, neulasten pääravinteet) oli varsin hyvä. Yleiset kasvutekijät (lämpösumma, viljavuus) ovat määränneet puuntuotoksen tason. Pelkän istutuslannoituksen saaneilla koealoilla runkopuun kokonaistuotos oli kokeesta riippuen 46–192 m3 ha–1. Vuonna 1994 tehtyjen jatkolannoituskäsittelyjen vaikutus vaihteli suuresti. Parhaiten kasvaneella Padasjoen mustikkaturvekankaalla tuotokset olivat 1973 1999, käsittelystä riippuen, 182–238 m3 ha–1. Kokeiden perustamisvaiheessa esitettyihin tuotostavoitteisiin (300 m3 ha–1 30 vuodessa) ei päästy missään kokeessa. Nykykäsityksen mukaan manuaaliseen puunkorjuuseen perustunut ja paljon hoitotöitä vaatinut H-kulttuuri tuottaa liian kallista puuta. Ajatukseltaan ja toteutukseltaan tämä tutkimuksellinen lähestymistapa on kuitenkin ollut kokopuukorjuu- ja energiametsäasioiden edelläkävijä. Avainsanat: intensiivinen kasvatus, kokonaistuotos, lannoitus, neulaset, turvemaa Key words: intensive cultivation, total yield, fertilisation, needles, peatland hiilen kierto, Fennoskandia, Holoseeni, Pohjois-Venäjä, palsa, ikirouta, kasvimakrofossiili, radiohiiliajoitus
  • Silfverberg, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo (sähköposti)
  • Issakainen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
  • Haikarainen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Oiva Hiltunen, Teijo Palander. Puuntuotannon ja puunhankinnan kehittämismahdollisuudet Etelä-Lapin ojitetuilla soilla.
English title: The development opportunities of silviculture and wood procurement on drained peatland forests in southern Lapland, Finland.
Original keywords: ojitus; puunkorjuu; suometsät; turvekankaat; kantavuus
English keywords: Drainage; ditching; site type; harvesting; thinning; tree species; carrying capacity; forest management
Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät
  • Hiltunen, Lapin ammattikorkeakoulu, Rovaniemi Sähköposti: oiva.hiltunen@lapinamk.fi
  • Palander, Itä-Suomen yliopisto, Metsätieteiden osasto, Joensuu Sähköposti: teijo.s.palander@uef.fi
Teuvo Herranen, Tapio Toivonen. Turpeen alkuainemääritykset Geologian tutkimuskeskuksessa – tuloksia laajasta analyysiaineistosta.
English title: The element assays of peat in the Geological Survey of Finland.
Original keywords: turvemaa; turvenäyte; alkuainepitoisuudet
English keywords: peatlands; peat sample; elements
Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät
  • Herranen, Geologian tutkimuskeskus Sähköposti: teuvo.herranen@gtk.fi
  • Toivonen, Sähköposti: tapio.toivonen2@gmail.com
Leena Larva, Riitta Korhonen. Suomalaisen turvesaunan vaikutukset vaihdevuosioireisiin.
English title: The effects of Finnish peat sauna on the climatic symptoms of women.
Original keywords: hoitoturve; kuumat aallot; sydänoireet; unettomuus; ärtyneisyys; lihas- ja nivelkivut
English keywords: balneology; hot flushes; heart discomfort; sleep problems and irritability; urinary problems; joint and muscular discomfort
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät
Turpeen hoitavat vaikutukset ovat olleet tunnettuja jo satojen vuosien ajan Keski-Euroopassa, missä turvekylvyillä ja turvehauteilla on hoidettu reumaa ja muita liikuntaelinsairauksia ja myös gynekologisia ongelmia. Turvesaunominen on eräs suomalainen turvehoitomuoto, mutta sen terveysvaikutuksia ei ole aiemmin tutkittu. Tässä pilottitutkimuksessa selvitettiin turvesaunomisen vaikutuksia naisten vaihdevuosioireisiin. Tutkimukseen osallistui 18 koehenkilöitä, joilla turvesaunomisen vaikutuksia selvitettiin kyselytutkimuksella. Kysely koski kaikkiaan 17 vaihdevuosiin liittyvää oiretta, joiden vaikeusastetta kysyttiin potilailta neliportaisella asteikolla ennen saunomista sekä päivän, viikon ja viiden viikon kuluttua saunomisen jälkeen. Tulokset osoittivat, että vaihdevuosioireet, kuten kuumat aallot, yöhikoilu, sydänoireet, nukkumisvaikeudet ja ärtyneisyys vähenivät merkitsevästi turvesaunomisen jälkeen. Myös muut oireet kuten virtsavaivat sekä lihas- ja nivelkivut vähenivät. Turvesaunaa voidaan pitää tehokkaana itsehoitomuotona naisten vaihdevuosioireiden väliaikaiseksi lievittämiseksi.
  • Larva, Leena Larva, naistentautien erikoislääkäri, Ainoklinikat Oy, Toijalantie 286, 37850 Metsäkansa, email: leena-larva@ainoklinikat.fi Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo (sähköposti)
  • Korhonen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Aki Pitkänen, Jukka Turunen, Heikki Simola. Erityyppisten turvekairojen vertailu tilavuustarkkojen näytteiden otossa.
English title: Comparison of different types of peat corers in volumetric sampling.
Original keywords: turvekaira; turvetutkimus; volumetrinen näytteenotto
English keywords: corer performance; peat coring; peat samplers; volumetric sampling
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät
As part of an investigation of the long-term effects of ditch-draining on peat deposits, we cored peat samples altogether from 51 peatland sites that had been earlier inventoried by volumetric coring by the Geological Survey of Finland (GTK) during the 1980s. In most cases, it proved possible to match the old and new profiles cored of the same site, especially concerning their lower parts, in which typically no big changes seem to have taken place. However, comparison of the results revealed a recurring, albeit not systematic bias: the dry bulk density values of the GTK data tended to be somewhat smaller than our corresponding results. In cases where peat compression can be ruled out, a plausible explanation is that the piston corer did not function properly. This paper describes a test series in which we compared the GTK piston corer, a 1-m box corer and a Russian peat corer in quantitative sampling of peat strata. The piston corer proved to have a slight tendency to underperform, particularly with peats rich in sedge, cottongrass or wood remains. Implications of the variable sampler performance on quantitative peat inventories are discussed.
  • Pitkänen, Aki Pitkänen, Deparment of Biology, University of Eastern Finland, P.O.Box 111, FI-80101 Joensuu, Finland, email: aki.pitkanen@uef.fi Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo (sähköposti)
  • Turunen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
  • Simola, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Mikko Moilanen, Hannu Hökkä. PK-lannoituksella aikaansaadun kasvureaktion suuruus riippuu ojitusaluemännikön ravinnetilasta.
English title: The growth response of Scots pine to PK fertilization depends on the nutrient status of the stand on drained peatlands.
Original keywords: lannoitus; turvemaa; puuston kasvu; ravinnepuutokset
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät
Tutkimuksessa selvitettiin fosfori- ja kaliumlannoituksen aikaansaaman männyn kasvureaktion riippuvuutta neulasten ravinnepitoisuuksista 36 pohjoissuomalaisella metsäojitusalueella. Tarkasteltavana vastemuuttujana oli 15 vuoden aikajaksolla lannoituksen jälkeen syntynyt ero lannoitettujen ja lannoittamattomien metsiköiden kokonaiskasvussa. Neulasanalyysin perusteella 53 % metsiköistä kärsi fosforin, 39 % kaliumin ja 19 % typen puutoksesta. Regressioanalyysin tulosten mukaan lannoit-tamattomien vertailupuiden neulasten fosfori- ja kaliumpitoisuudet selittivät 47 % metsiköiden tilavuuskasvumuutosten vaihtelusta. Turpeen tai neulasten typpipitoisuus ei vaikuttanut puiden kasvureaktioon. Johtopäätöksenä esitetään, että ojitusaluemän-niköissä lannoituksen tuottama puuston lisäkasvu voidaan suuntaa-antavasti arvioida määrittämällä neulasanalyysilla puiden ravinnetila ennen lannoitusta.
  • Moilanen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo (sähköposti)
  • Hökkä, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Timo Silver, Markku Saarinen. Lentolevityksen tarkkuus ojitusalueiden terveyslannoituksissa.
English title: The accuracy of aerial spreading of repair fertilization on drained peatlands.
Original keywords: turvemaa; PK-lannos; huuhtoutuma; metsänlannoitus
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät
Tutkimuksessa selvitettiin helikopterilannoituksen tarkkuutta, levityksen tasaisuutta sekä suoraan ojiin kulkeutuvan lannoitteen määrää turvemailla. Lisäksi arvioitiin lannoituksen aiheuttamaa fosforin huuhtouman riskiä. Tarkasteltavana lannoitelajina oli PK-lannos. Tulokset osoittivat, että helikopterilannoituksen yhteydessä on hyvin vaikeaa välttää lannoitteen joutumista ojiin. Tutkimuksessa lannoitusalueen ojiin sijoitetuista keräyssuppiloista 69 % sai lannoitetta levityksen yhteydessä. Ojiin kulkeutui lannoitetta keskimäärin 13 kg ha–1 (PK-lannoite sisältää fosforia 8–9 %). Levityksen alueellinen tasaisuus ei myöskään ollut tyydyttävä. Keskimääräinen levitystasaisuuden poikkeama oli 47 % (tavoite alle 30 %). Lannoitteen joutumista ojiin on vaikea välttää ojitusalueilla siksi, että ojaverkosto on usein epäsäännöllinen. Sarkaleveys vaihtelee yleensä 30–60 metrin välillä kun taas lentolannoituksen levityskaistan leveys on vakio; n. 30 m. Kova tuuli voi myös heikentää levityksen tarkkuutta. Lannoitusten vesistövaikutuksien pienentämisessä oikea kohdevalinta on tärkeää ojitusalueilla.
  • Silver, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo (sähköposti)
  • Saarinen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

Rekisteröidy
Click this link to register to Suo - Mires and peat.
Kirjaudu sisään
Jos olet rekisteröitynyt käyttäjä, kirjaudu sisään tallentaaksesi valitsemasi artikkelit myöhempää käyttöä varten.
Ilmoitukset päivityksistä
Kirjautumalla saat tiedotteet uudesta julkaisusta
Valitsemasi artikkelit