Suo - Mires and peat vol. 60 no. 1-2 | 2009

Brendan C. O'Kelly. Turpeen ja muiden orgaanisten maiden painumisen mittaaminen uudella mittaustekniikalla.
English title: Development of a large consolidometer apparatus for testing peat and other highly organic soils.
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijä
Bogs are dynamic eco-hydrological systems. Relatively small and localised increases in effective stress, either due to an applied load or a reduction in the natural phreatic level, can cause significant long-term settlements, and hence reductions in the hydraulic conductivity, that can have widespread impacts on the bog morphology and hydrology. This paper presents the development of a large consolidometer apparatus, which incorporates a lubricated, floating-ring confining cell, in order to accurately measure both the settlement response and hydraulic characteristics of organic soils under increasing effective stress. Maintained-load compression tests are carried out on first-class quality, undisturbed test-specimens (152 mm in diameter and up to 300 mm in length; i.e. mini-structural scale), along with intermittent and direct measurement of the hydraulic characteristics under constant-head low Reynolds Number flow conditions. Proving tests were conducted using floating- and fixed-ring setups in the new consolidometer and these test data are evaluated against the results of conventional oedometer tests.
  • O'Kelly, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo (sähköposti)
Sakari Rehell, Raimo Heikkilä. Aapasoiden nuoret sukkessiovaiheet Pohjois-Pohjanmaan maankohoamisrannikolla.
English title: Young successional stages of aapa mires on the land uplift coast of northern Ostrobothnia, Finland.
Original keywords: Aapasuo; soiden ekohydrologia; soiden sukkessio; soiden kehitysvaiheet; soiden kasvillisuusgradientit; kronosekvenssi; maankohoamisrannikot
English keywords: peatland; aapa mire; ecohydrology; successional stages; vegetation gradients; chronosequence; land uplift coast
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät
Maankohoamisesta johtuvan rannansiirtymisen tuloksena on Perämeren rannikolle syntynyt aapasoiden nuorista kehitysvaiheista koostuvia sukkessiosarjoja. Ne ovat ekologisesti ja tieteellisesti arvokkaita ekosysteemejä, jotka ovat ainutlaatuisia maailmassa. Näiden soiden ekologiaa ja nykyistä tilaa on kuitenkin tutkittu verrattain vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa aapasoiden nuorten kehitysvaiheiden suojeluarvon ja niiden säilymiseen liittyvien uhkien arviointiin ja selvittää soistumiseen liittyviä syitä sekä kasvillisuuden ekologisten vaihtelusuuntien ilmenemistä hydrologialtaan erilaisissa osissa suoaltaita. Tässä tutkimuksessa esitetään tuloksia nuorten (alle 2000 vuotta), luonnontilaisten aapasoiden määrän arvioinnista ja niiden kasvillisuuskartoituksesta kahdelta laajimmalta yhtenäiseltä aapasoiden sukkessiosarja-alueelta Perämeren rannikolla. Alueista toisen maaperä on moreenivaltainen ja toisen hiekkavaltainen. Tulokset osoittivat, että aapasoiden kehitysvaiheissa on suuri osa lettomaisia ja keskiravinteisia nevoja ja vain hyvin rajallinen määrä rahkasammalten kasvusta eroaa rämeiden sukkession alkuvaiheiden kehityksestä. Aapasoiden sukkessiosarjat ulottuvat koko valuma-alueen soistumiseltaan useiden satojen hehtaarein alueelle. Hydrologialtaan erilaiset valuma-alueen osat kehittyvät yhdessä muodostaen yhden kokonaisuuden. Vedenjakajien tuntumassa primääristä soistumista ilmenee pienien painanteiden ja lampien soistumisena, missä rahkasammalten kasvu painanteiden yli on hyvin nopeaa. Valuma-alueen alajuoksun osissa primääristä soistumista tapahtuu laajoilla märillä luhdilla, jossa veden virtaus on voimakasta. Myöhempi suon kehitys, jossa tapahtuu mm. ympäröivien kangasmetsien soistumista näyttää johtavan aapasuokompleksin muodostumiseen, jossa reunaosat ovat rahkasammalen vallitsemia ja keskusosat rimpipintaisia. Tulokset osoittavat, että nuorten aapasoiden suojelussa olisi olennaista kiinnittää huomiota soistuvien valuma-alueiden hydrologian säilyttämiseen. Valitettavasti hyvin harvat tällaisista valuma-alueista ovat enää nykyisin luonnontilaisia.
  • Rehell, Sakari Rehell, Metsähallitus, luontopalvelut, PL 81, FI-90101, Oulu, Finland. e-mail: sakari.rehell@metsa.fi Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo (sähköposti)
  • Heikkilä, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Bertalan Galambosi, Kirsi Jokela. Viljellyn kalmojuuren (Acorus calamus) ja mustuvapajun (Salix myrsinifolia) sadot suonpohjalla.
English title: The crops of the cultivated Common Sweet Flag (Acorus calamus) and Dark Leaved Willow (Salix myrsinifolia) on peat.
Original keywords: kalmojuuren juurisato; mustuvapajun versosato; salisiini; β-asaron
English keywords: cut-away peatland; root yield; one-year shoot yield; total salicil content; β-asaron content
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät
(Acorus calamus L.) ja mustuvapajun (Salix myrsinifolia Salisb) viljelykokeita. Kalmojuurta ja mustuvapajua viljeltiin Juvan Pakinsuolla (61° 50’ N/27° 52’ E) ja Mikkelin Kovalansuolla (61° 46’ N/27° 18’ E). Lisäksi pajua viljeltiin kivennäismaalla MTT:n Mikkelin Karilan tutkimusasemalla (61°44’ N/ 27°18’ E). Suonpohjapeltojen happamuus oli 4,3 ja 4,8; kokeet perustettiin joko lannoittamattomille ja kalkitsemattomille tai lannoitetuille ruuduille. Lannoitetuissa ruuduissa käytettiin 15000 kg ha–1 kalkkia ja NPK-lannoitusta 75-90-300 kg ha–1. Kolmen kalmojuurikannan taimia istutettiin 80 cm × 40 cm:n etäisyydelle ja viiden mustuvapajukannan juurrutettuja varsipistokkaita istutettiin 60 cm × 50 cm:n välein. Kalmojuuren juurisato mitattiin toisen ja kolmannen kasvukauden lopussa ja sadosta tutkittiin sekä juuriöljyn määrää että koostumusta. Pajukantojen yksivuotisten versojen sato mitattiin joka vuosi elokuussa ja määritettiin salisiinin kokonaispitoisuus. Kalmojuuren tuore- ja kuivajuurisato oli kolmannen kasvukauden jälkeen 6,2 ja 1,7 kg m–2. Kuivan juurisadon öljypitoisuus oli suurin kolmannen vuoden lokakuussa 1,5 %. Öljyn β-asaronin pitoisuus eurooppalaisten triploidikantojen öljyssä oli 11 – 12 %, kun vastaava määrä pohjoisamerikkalaisen diploidikannan öljyssä oli β-asaronia vain 1,8 %. Lannoitetun mustuvapajun yksivuotisten versojen tuore sato oli toisena ja kolmantena vuonna 6,4 ja 10,4 kg m–2. Salisiinin kokonaispitoisuus oli korkein pajun Si-4 kannassa (4,4 %), ja suurimmat pitoisuudet mitattiin elokuun alussa. Suopellolta ja kivennäismailta saatiin määrältään ja laadultaan samanlaiset sadot. Viljelykoetuloksien mukaan kalmojuurta ja mustuvapajua voidaan viljellä suonpohjalla. Sadonkorjuun toteuttaminen on kuitenkin eräs merkittävä viljelyn pullonkaula. Lisää tutkimusta tarvittaisiinkin laajemmassa tuotantomittakaavassa mm. koneellisen sadon korjuun edellytysten selvittämiseksi.
  • Galambosi, Bertalan Galambosi, Maatalouden tutkimuskeskus, Kasvintuotannon tutkimus, Karilantie 2A, 50600 Mikkeli, email: bertalan.galambosi@mtt.fi Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo (sähköposti)
  • Jokela, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
Timo Silver, Samuli Joensuu, Mauno Pakkala. Laskeutusaltaiden tila ja tyhjennystarve Lounais- Suomen vanhoilla ojitusalueilla.
English title: The condition and need for emptying of sedimentation ponds on old drained peatlands in Finland.
Original keywords: laskeutusallas; tyhjennystarve; lietetilavuus
English keywords: vegetation; sedimentation pond
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät
Tutkimuksessa selvitettiin laskeutusaltaiden tilaa ja tyhjennystarvetta 10–15 vuotta vanhoilla kunnostusojitusalueilla Lounais-Suomessa. Altaiden keskimääräinen vesisyvyys, joka kuvaa jäljellä olevaa lietetilavuutta, oli yli 50 cm 34,9 %:lla altaista. ja 26–50 cm noin neljänneksellä altaista. Noin kolmannes altaista (27,9 %) oli täyttynyt keskikarkeilla maalajeilla tai turpeella, ja ne olivat mesotrofisen suokasvillisuuden peitossa. Mitä täyttyneempi allas oli, sitä suurempi oli myös altaissa olevan kasvillisuuden peittävyys. Keskimääräisen vesisyvyyden ja kasvillisuuden peittävyyden välillä oli voimakas negatiivinen korrelaatio (r = –0,82). Noin kolmanneksella (32,6 %) altaista kasvillisuuden peittävyys oli yli 75 % ja niiden voi katsoa olevan pienimuotoisia, luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita kosteikkoja ja pintavalutuskenttiä, joissa kasvillisuudella on myös merkitystä veden puhdistajana kesäaikaan. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu altaisiin pidättyvien keskikarkeiden maalajien ja turpeiden kiintoainekuormituksen palautuvan ojitusta edeltäneelle tasolle 5–6 vuoden kuluttua ojituksesta (Joensuu 2002). Aineistoon sisältyneistä altaista yksikään ei ollut välittömän tyhjennyksen tarpeessa. Tulosten perusteella näyttää siltä, että vanhoilla kunnostusojitusalueilla ei ole tarvetta systemaattisesti tyhjentää laskeutusaltaita vaan altaiden tyhjennys voitaisiin siirtää seuraavan kunnostusojituksen yhteyteen. Tällöinkin kosteikoksi muodostuneet altaat olisi pyrittävä säilyttämään ja allas pitäisi kaivaa kosteikon yläpuolelle. Joissain tapauksissa saattavat kiintoainehuuhtoumat lisääntyä niin voimakkaasti mm. laajojen uudistushakkuiden ja ojitusmätästysten seurauksena, että altaiden tyhjennys ja/tai uusien altaiden kaivaminen on tarpeen ennen seuraavaa kunnostusojitusta.
  • Silver, Timo Silver, Metsäkeskus Lounais-Suomi (Lounais-Suomi Forestry Centre), Kuralankatu 2, FIN-20540 Turku, Finland. email: timo.silver@metsakeskus.fi, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo (sähköposti)
  • Joensuu, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
  • Pakkala, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

Rekisteröidy
Click this link to register to Suo - Mires and peat.
Kirjaudu sisään
Jos olet rekisteröitynyt käyttäjä, kirjaudu sisään tallentaaksesi valitsemasi artikkelit myöhempää käyttöä varten.
Ilmoitukset päivityksistä
Kirjautumalla saat tiedotteet uudesta julkaisusta
Valitsemasi artikkelit