Suo - Mires and peat 63 (2012)

Kersti Haahti, Harri Koivusalo, Hannu Hökkä, Mika Nieminen & Sakari Sarkkola: Vedenpinnan syvyyden spatiaaliseen vaihteluun vaikuttavat tekijät ojitetussa suometsikössä Pohjois-Suomessa.

Tutkimuksessa selvitettiin pohjaveden syvyyden spatiaaliseen vaihteluun vaikuttavia tekijöitä puustoisella ojitetulla turvekankaalla viiden kasvukauden ajan Pohjois-Suomessa. Tutkimusaineisto kerättiin Rovaniemellä sijaitsevalta Sattasuon pieneltä keinotekoiselta valuma-alueelta (0,53 ha), joka oli muodostettu eristämällä alue ympäristöstään kaksinkertaisella ojituksella. Valuma-alueen puusto oli hoidettua nuorta kasvatusmetsää, jonka pääpuulajina oli mänty ja puuston keskitilavuus oli 93 m3 ha-1. Kasvupaikkatyypiltään alue oli puolukkaturvekangasta. Alueella seurattiin vedenpinnan syvyyttä 50 pohjavesiputkesta viikoittain viiden kasvukauden ajan vuosina 2006–2010. Vedenpinnan syvyyden vaihtelua eri mittauskerroilla selitettiin pohjavesiputken etäisyydellä lähimpään ojaan, puuston määrällä putken ympärillä (ts. puuston vedenkäytöllä) sekä maanpinnan korkeusvaihtelulla. Aineisto käsiteltiin lineaarisella regressioanalyysillä, jossa selittävillä tekijöillä kuvattiin vedenpinnan syvyyttä pohjavesiputkissa kullakin mittaushetkellä. Tulokset osoittivat, että etenkin kasvukauden alussa vedenpinnan syvyyttä suovaluma-alueen sisällä selittävät voimakkaimmin etäisyys lähimpään ojaan sekä maanpinnan topografia. Puuston määrä (pohjapinta-ala 2 m:n etäisyydellä mittauspisteestä) selitti vedenpinnan syvyyden vaihtelua loppukesällä keskimääräistä kuivempina vuosina. Vedenpinnan syvyys lisääntyi keskimäärin 1 cm:llä, kun puuston pohjapinta-ala kasvoi 4,7 m2 ha–1 (mitattuna 2 m säteellä pohjavesiputkesta) tai kun pohjavesiputken etäisyys ojaan pieneni metrillä. Tulokset vahvistavat aiempaa käsitystä, että pohjoisissa olosuhteissa ojilla on tärkeä merkitys vettä poisjohtavina rakenteina ja puuston määrän tulisi olla suurempi kuin Sattasuon puuston määrä, jotta kuivatustilan ylläpitäminen voisi perustua pelkkään puuston vedenkäyttöön.

  • Haahti, Kersti Haahti, Department of Civil and Environmental Engineering, Aalto University School of Engineering, P.O. Box 15200, FI-00076 Aalto, Finland, e-mail: kersti.haahti@aalto.fi, tel. +358 41 547 5607 ORCID ID:(email)
  • Koivusalo, ORCID ID:
  • Hökkä, ORCID ID:
  • Nieminen, ORCID ID:
  • Sarkkola, ORCID ID:
Jyrki Jauhiainen & Hanna Silvennoinen: Kasvihuonekaasujen diffuusio kuivatuskanavissa trooppisilla soilla.
  • Jauhiainen, Jyrki Jauhiainen, Department of Forest Sciences, University of Helsinki, P.O. Box 27, 00014 University of Helsinki, Finland, e-mail: jyrki.jauhiainen@helsinki.fi ORCID ID:(email)
  • Silvennoinen, ORCID ID:
Teijo Palander, Timo Punttila & Arto Kariniemi: Kuormatraktorin massan hallinta kuormaimen avulla turvemaiden puunkorjuuta varten.

Tässä kokeellisessa tutkimuksessa selvitettiin kuormatraktorin kuormauksen ja kuormaimella keventämisen vaikutusta pyörien painon jakaumiin punnitsemalla koneet ennen koetta ja sen jälkeen. Mittaustuloksista laskettiin kuormaimen taakan vaikutuspotentiaali, joka kuvaa kuormatraktorin pyörän painon muutoksen vaihtelua, kun eripainoisia taakkoja siirretään etuviistosta takaviistoon. Kuormaimen taakan vaikutuspotentiaali oli suurin 6-pyöräisen Valmet 840S-2 kuormatraktorin etupyöriin (2–24 %). Tulosten perusteella kuormatraktorin etupyörien keventäminen on mahdollista kuormaimen avulla, jos kuormain on takaviistossa 45º kulmassa. Tässä asennossa kuormain ja taakka vähensivät (keventäminen) kuormaimen vastakkaisen puolen etupyörien painoa 0–8 %. Keventäminen vähensi takapyörien painoa 19–38 %. Kahdeksanpyöräisellä Valmet 840S-2 kuormatraktorilla ”keventäminen” lisäsi etupyörien painoa 6–9 % ja vähensi takapyörien painoa 13–32 %. Yleisen käsityksen mukaan kuormatraktori on kuormattava tasaisesti asettamalla puuntyvet vuorotellen eteenpäin ja taaksepäin, jotta kuormatraktorin kuorma olisi hyvä. Tämän kokeen tulokset osoittivat, että kuormatraktori on kuormattava tyvet taaksepäin, jos tavoitteena on vähentää etupyörillä kyntämistä. Tutkimuksen perusteella kuormaimella voi vaikuttaa kuormatraktorin massan jakautumiseen pyörille. Siksi kuormatraktorin kuljettajan tilannereaktiot ja kuormaimen käyttö voivat vähentää raiteen muodostumista sulan turvemaan ajotilanteissa.

  • Palander, Teijo Palander, Itä-Suomen yliopisto, Metsätieteiden osasto, PL 111, 80101 Joensuu, email: teijo.s.palander@uef.fi ORCID ID:(email)
  • Punttila, ORCID ID:
  • Kariniemi, ORCID ID:
Soili Kojola & Timo Penttilä: Harvennusten ajoittaminen ojitetuilla soilla — metsiköittäin vai kunnostusojituksen yhteydessä kerralla kuntoon?

Metsäkeskusten kunnostusojitushankkeiden metsikkökuvioista muodostettiin satunnaisesti yhdistäen kolme 35–50 hehtaarin suunnittelualuetta, joiden avulla tarkasteltiin ns. kerralla kuntoon -menettelyn mukaisten (toteutetaan kunnostusojituksen lisäksi kaikki tarpeelliset metsänhoitotoimet yhdellä kerralla koko suoalueelle) ja toisaalta metsänhoitosuosituksia kuvioittain mukailevien metsänkäsittelyjen tuotos- ja talousvaikutuksia. Pääasiassa karuhkoja rämeitä edustavien alueiden puustojen kehitykset simuloitiin kunnostusojituksen ajankohdasta päätehakkuuseen saakka. Erityishuomiota kiinnitettiin alueisiin sisältyvien vähäpuustoisten kuvioiden ensiharvennusten voimakkuuteen sekä harvennusten ajoittumiseen suhteessa kunnostusojitukseen. Harvennusten myöhentäminen sekä vähäpuustoisilla että muilla ns. normaalipuustoisilla kuvioilla paransi koko suunnittelualueen pitkän aikavälin taloustulosta jonkin verran, mutta vähäpuustoisten kuvioiden käsittelyajankohdan vaikutus oli selvästi suurempi. Harvennuksia myöhentämällä myös ensiharvennusten ainespuukertymä kasvoi. Jos vähäpuustoiset kuviot kuitenkin harvennettiin kunnostusojitusvaiheessa ja samaan aikaan normaalipuustoisten kuvioiden kanssa, paras tulos saavutettiin suhteellisen voimakkailla harvennuksilla. Vähäpuustoisten kuvioiden jättäminen kokonaan harventamatta johti heikoimpaan aluetason taloustulokseen. Metsänkasvatuksen pidemmän aikavälin kannattavuutta voitaisiin käytännössä parantaa rajaamalla kunnostusojitusalueen vähäpuustoiset kuviot omiksi käsittelylohkoikseen ja siirtämällä niiden harvennukset toteutettaviksi vasta alueen seuraavalla hakkuukierrolla.

  • Kojola, Soili Kojola, Metsäntutkimuslaitos, Etelä-Suomen alueyksikkö, PL 18, 01301 Vantaa, Puh./Tel. 029 532 2111, Fax: 029-532 2103, email: soili.kojola@metla.fi ORCID ID:(email)
  • Penttilä, ORCID ID:
Leena Larva & Riitta Korhonen: Suomalaisen turvesaunan vaikutukset vaihdevuosioireisiin.

Turpeen hoitavat vaikutukset ovat olleet tunnettuja jo satojen vuosien ajan Keski-Euroopassa, missä turvekylvyillä ja turvehauteilla on hoidettu reumaa ja muita liikuntaelinsairauksia ja myös gynekologisia ongelmia. Turvesaunominen on eräs suomalainen turvehoitomuoto, mutta sen terveysvaikutuksia ei ole aiemmin tutkittu. Tässä pilottitutkimuksessa selvitettiin turvesaunomisen vaikutuksia naisten vaihdevuosioireisiin. Tutkimukseen osallistui 18 koehenkilöitä, joilla turvesaunomisen vaikutuksia selvitettiin kyselytutkimuksella. Kysely koski kaikkiaan 17 vaihdevuosiin liittyvää oiretta, joiden vaikeusastetta kysyttiin potilailta neliportaisella asteikolla ennen saunomista sekä päivän, viikon ja viiden viikon kuluttua saunomisen jälkeen. Tulokset osoittivat, että vaihdevuosioireet, kuten kuumat aallot, yöhikoilu, sydänoireet, nukkumisvaikeudet ja ärtyneisyys vähenivät merkitsevästi turvesaunomisen jälkeen. Myös muut oireet kuten virtsavaivat sekä lihas- ja nivelkivut vähenivät. Turvesaunaa voidaan pitää tehokkaana itsehoitomuotona naisten vaihdevuosioireiden väliaikaiseksi lievittämiseksi.

  • Larva, Leena Larva, naistentautien erikoislääkäri, Ainoklinikat Oy, Toijalantie 286, 37850 Metsäkansa, email: leena-larva@ainoklinikat.fi ORCID ID:(email)
  • Korhonen, ORCID ID:
Riitta Korhonen: Kylpyturpeen ominaisuudet ja laatusuositukset Suomessa.

Keski-Euroopan kylpylöissä on käytetty turvetta jo yli kahdensadan vuoden ajan reuman sekä muiden tuki- ja liikuntaelinsairauksien, urologisten ja gynekologisten vaivojen ja jopa lapsettomuuden hoitoon. Hoidot on tunnettu paremmin mutakylpyjen ja mutahauteiden/naamioiden nimellä, mutta niissä käytettävä materiaali on lähes aina turvetta. Suomessa turvehoitoja alettiin käyttää ensimmäisten kylpyturvetutkimusten valmistuttua 1990-luvun alusta alkaen. Geologian tutkimuskeskuksessa on tutkittu suomalaisten kylpyturpeeksi soveltuvien turvelajien fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia vuodesta 1989 lähtien. Tutkimustulosten perusteella Suomesta löytyy runsaasti hyvälaatuista turvehoitoihin sopivaa turvetta. Tutkimustulosten ja käytön perusteella kylpyturpeelle on pyritty antamaan laatusuositukset, jotka vastaavat kansainvälisiä kylpyturpeen käytön laatuvaatimuksia kriteerejä. Hyvä kylpyturve on pitkälle maatunutta, H7 - H8 von Postin 10-asteikon mukaan, ja turve sisältää humushappoja vähintään 20 % kuivapainosta. Rikkipitoisuus on alle 0,30 % kuivapainosta ja siinä ei ole haitallisia määriä raskasmetalleja. Tässä artikkelissa esitetään tulokset 23 suolta tehdyistä kylpyturvetutkimuksista. Merkittävimmät erot rahka- ja saraturpeiden välillä havaittiin pH-arvoissa, rahkaturpeet ovat happamampia kuin saraturpeet. Myös humushappojen (2%) ja humiinien (5%) määrät olivat hieman korkeampia saraturpeilla.

  • Korhonen, Riitta Korhonen, erikoistutkija emerita, Tilanhoitajankaari 22 C 55, 00790 Helsinki, e-mail: riittakorhonen3@gmail.com ORCID ID:(email)

Kirjaudu käyttäjäksi
Paina tätä linkkiä Suo-lehden käsikirjoituksen tarjoamis- ja seurantajärjestelmään (OJS) kirjautumiseen.
Kirjaudu sisään
Jos olet kirjautunut käyttäjäksi, kirjaudu sisään tallentaaksesi valitsemasi artikkelit myöhempää käyttöä varten.
Ilmoitukset päivityksistä
Kirjautumalla saat tiedotteet uudesta julkaisusta.


Valitsemasi artikkelit